Lue keskustelun säännöt.
Laihdutin ja en saa herkuttelusta enää iloa - olen henkisesti hukassa
04.11.2026 |
Olen laihduttanut tiukalla ruokavaliolla monta kuukautta. Nyt olen päässyt normaalipainoon. Olen antanut itselleni luvan pitää satunnaisesti (noin kerta 1,5 viikossa) herkkupäivän, jolloin saan syödä, mitä mieli tekee. Olen kuitenkin huomannut, etten enää saa iloa herkuttelusta. Ennen herkut maistuivat todella hyviltä, enää ei herätä samanlaista "aivot r'jähtää, kun on niin hyvää" -tunnetta. Saatan siis herkkupäivänä syödä herkkuja enemmänkin tavan vuoksi ja samalla yrittäen, josko herkut nyt alkaisivat taas maistua paremmilta.
Joku ihmettelee, mikä ongelma minulla tässä on. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minua on lohdutettu lapsena ruoalla. Aikuisena olen hoitanut stressiä ja ahdistusta syömällä. Herkkuja on mennyt silloinkin, jos on ollut pitkästynyt olo. Nyt olen ihan hukassa, kun en tiedä, millä tunteitani työstäisin tai millä palkitsisin itseäni, jos olen iloinen. Tällä hetkellä tuntuu, ettei oikein mikään tunnu miltään tai iloiselta ainakaan. Kärsin yksinäisyydestä: minulla on elämässä jonkin verran tuttuja ja työni on sosiaalista, mutta vapaa-ajalla minulla ei ole ystäviä.
Osaisiko joku neuvoa, miten oppisin käsittelemään tunteitani rakentavasti, kun olen taustaltani tunnesyöjä ja olen syönyt ihan vain rutiininkin vuoksi paljon herkkuja?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ns. herkku?
Ihan vaikka irtokarkit, suklaa, keksit, jäätelö tms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ns. herkku?
Mulla se on hapankaali <3
Jotain hemmottelua syömisen tilalle. Esim. tv-sarja, hyvä kirja, joku liikuntalaji, sauna tms.
Vaihda shoppailuholismiin, anna itsellesi lupa ostaa jotain ihanaa kerran viikossa.
Sama ongelma.
Uusi identiteetti ja vaikeus käsitellä tunnesyömistä.
Vaikka lohdutan jo itseäni hyvällä TV-sarjalla, kävelyllä, taidenäyttelyitä tms, niin vajaaksi jää.
Tällaiselle asialle ei ole tukiryhmiä, eikä minullakaan ole kenen kanssa puhua.
Sokeri on todella voimakas riippuvuuden aiheuttaja.
Juomisen ja tupakoinnin olen lopettanut kerrasta poikki tyylillä. Mutta tässä ei onnistu.
Kun jo lapsuudesta asti aivoradat ovat lukkiutuneet sokerin kanssa yhteen, niin tätä on vaikea muuttaa.
Karkkipäiviä voin pitää, mutta kuinka kauan ?
Ja karkkipäivänä mulla lähtee ns mopo käsistä ja seuraava päivänä morkkis/halu jatkaa.
Muita saman läpikäyneitä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjetön tuo herkkupäivä, poista se elämsätäsi.
Yleensäkään laihduttaja ei tarvitse mitään herkkupäivää, jolloin koko viikon hyvä tulos romutetaan.
Itse laihdutan myös, olen päättänyt, että seuraava herkkupäivä mulla on jouluna ja silloinkin kohtuudella. Suklaata meinaan kyllä syödä. Ja sit taas vuoden paussi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma.
Uusi identiteetti ja vaikeus käsitellä tunnesyömistä.
Vaikka lohdutan jo itseäni hyvällä TV-sarjalla, kävelyllä, taidenäyttelyitä tms, niin vajaaksi jää.
Tällaiselle asialle ei ole tukiryhmiä, eikä minullakaan ole kenen kanssa puhua.
Sokeri on todella voimakas riippuvuuden aiheuttaja.
Juomisen ja tupakoinnin olen lopettanut kerrasta poikki tyylillä. Mutta tässä ei onnistu.
Kun jo lapsuudesta asti aivoradat ovat lukkiutuneet sokerin kanssa yhteen, niin tätä on vaikea muuttaa.
Karkkipäiviä voin pitää, mutta kuinka kauan ?
Ja karkkipäivänä mulla lähtee ns mopo käsistä ja seuraava päivänä morkkis/halu jatkaa.
Muita saman läpikäyneitä ?
Samoja fiiliksiä itsellä. Muu hemmottelu ei auta. Makeasta luopumisen jälkeen on ollut olo, että elämä on ihan ilotonta.
Vierailija kirjoitti:
Järjetön tuo herkkupäivä, poista se elämsätäsi.
Yleensäkään laihduttaja ei tarvitse mitään herkkupäivää, jolloin koko viikon hyvä tulos romutetaan.
Eihän ap ole laihduttaja, vaikka vinoutunut sellainen päivä on jokatapauksessa. Mutta miksi lapset opetetaan tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma.
Uusi identiteetti ja vaikeus käsitellä tunnesyömistä.
Vaikka lohdutan jo itseäni hyvällä TV-sarjalla, kävelyllä, taidenäyttelyitä tms, niin vajaaksi jää.
Tällaiselle asialle ei ole tukiryhmiä, eikä minullakaan ole kenen kanssa puhua.
Sokeri on todella voimakas riippuvuuden aiheuttaja.
Juomisen ja tupakoinnin olen lopettanut kerrasta poikki tyylillä. Mutta tässä ei onnistu.
Kun jo lapsuudesta asti aivoradat ovat lukkiutuneet sokerin kanssa yhteen, niin tätä on vaikea muuttaa.
Karkkipäiviä voin pitää, mutta kuinka kauan ?
Ja karkkipäivänä mulla lähtee ns mopo käsistä ja seuraava päivänä morkkis/halu jatkaa.
Muita saman läpikäyneitä ?
Samoja fiiliksiä itsellä. Muu hemmottelu ei auta. Makeasta luopumisen jälkeen on ollut olo, että elämä on ihan ilotonta.
Tuntuu vaikealta, ettei enää syömisestä saa samanlaista iloa kuin ennen. Tämä ilottomuus harmittaa eniten. Makea toi ennen heti iloa, nyt sen tilalla on tyhjyys.
Onhan tämä vitsi? Tai vain heikko yritys trollata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vitsi? Tai vain heikko yritys trollata?
Ei ole vitsi. Sama se on millä tahansa riippuvaisella, joka on päässyt koukustaan irti. Eiköhän monella holistilla ole ihan sama ongelma: miten juomisen tilalle, mistä iloa, kun enää sitä ei voi saada juomisesta jne.
Olen 64 vuotias, enkä ole koskaan viettänyt "herkkupäivää". Olen ollut myös koko ikäni normaalipainoinen. Jo opiskeluaikoina olin ihmeissäni, kun muut puhuivat syömisestä itsensä palkitsemisena tenttien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vitsi? Tai vain heikko yritys trollata?
Ei ole vitsi. Sama se on millä tahansa riippuvaisella, joka on päässyt koukustaan irti. Eiköhän monella holistilla ole ihan sama ongelma: miten juomisen tilalle, mistä iloa, kun enää sitä ei voi saada juomisesta jne.
No ehkä vain sitten en ole koskaan sisäistänyt ahmimisen iloa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 64 vuotias, enkä ole koskaan viettänyt "herkkupäivää". Olen ollut myös koko ikäni normaalipainoinen. Jo opiskeluaikoina olin ihmeissäni, kun muut puhuivat syömisestä itsensä palkitsemisena tenttien jälkeen.
Tässä mitalisi 🏅
Vierailija kirjoitti:
Olen 64 vuotias, enkä ole koskaan viettänyt "herkkupäivää". Olen ollut myös koko ikäni normaalipainoinen. Jo opiskeluaikoina olin ihmeissäni, kun muut puhuivat syömisestä itsensä palkitsemisena tenttien jälkeen.
Onnittelut! Sinulle ei lähetetä palkintoa, sillä minä olen paitsi hoikka niin myös nautin herkuista.
Ap - en osaa neuvoa, mutta tsemppiä! Toivottavasti saat asiallisempia vastauksia jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 64 vuotias, enkä ole koskaan viettänyt "herkkupäivää". Olen ollut myös koko ikäni normaalipainoinen. Jo opiskeluaikoina olin ihmeissäni, kun muut puhuivat syömisestä itsensä palkitsemisena tenttien jälkeen.
Voisin villisti veikata, että sinun herkuttelusi on samaa luokkaa kuin hoikahkolla työkaverillani. Hän voi syödä yhden suklaakonvehdin tai puolikkaan kahden desin rahkasta tai puolikkaan pullan, lopun hän laittaa roskiin. Ei tuokaan terve suhtautuminen herkutteluun ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vitsi? Tai vain heikko yritys trollata?
Ei ole vitsi. Sama se on millä tahansa riippuvaisella, joka on päässyt koukustaan irti. Eiköhän monella holistilla ole ihan sama ongelma: miten juomisen tilalle, mistä iloa, kun enää sitä ei voi saada juomisesta jne.
No ehkä vain sitten en ole koskaan sisäistänyt ahmimisen iloa.
Sinulle ei juolahtanut mieleen, että ehkä et vain tiedä, mistä puhutaan, ja asia ei koske sinua?
Vierailija kirjoitti:
Jotain hemmottelua syömisen tilalle. Esim. tv-sarja, hyvä kirja, joku liikuntalaji, sauna tms.
Ai, meinaat että kun tekee pizzaa mieli niin sauna auttaa. Voi hyvää päivää sentään. Ok, saunotko itse 24/7?
Mikä on ns. herkku?