Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan joutunut huoraamaan tiukan paikan tullen?
05.06.2007 |
Meillä on tosi tiukkaa välillä ja ahistaa. Itsellä ei ole mitään koulutusta ja mahiksia päästä töihin. Koulutudistuksetkin hukkuneet jonnekin..siis peruskoulutodistus ja pari muuta joistain puolen vuoden kouluista joista ei valmistunut miksikään. Kai niitä työnhaussa aina kysytään?
En ole ollut mikään hyvä koulussa koskaan ja ollut keskittymis- ja oppimisongelmia. Olen nuori ja nätti vielä joten peppuni kelpaisi monelle...en muutakaan keksi. :/ Auttakaa.
Kommentit (36)
Koetapa hakea oppisopimuspaikkaa. Siten saat palkkaa opiskeluajaltakin, ja lopulta saat itsellesi ammattipätevyyden ilman teoreettista opiskelua.
Minusta sinun kannattaisi varata työkkäristä aika jollekin, jonka kanssa voisit keskustella tilanteestasi ja mahdollisista vaihtoehdoista. Katso tulevaisuuteen vähän pidemmälle, ja koeta löytää ratkaisu tilanteeseesi kymmenien vuosien tähtäimellä. Mieti mistä olet kiinnostunut, ja millaista työtä haluaisit tehdä.
Kadonneet todistukset eivät ole ongelma. Soita vanhaan kouluusi, ja he lähettävät todistuksesta kopion sinulle. Samoin saat varmastikin kopiot noista kursseista, jos tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluun meno vaan ajatuksenakin uuvuttaa koska minulta on keskeytynyt lukuisia ammattilinjoja erinäisten oppimisvaikeuksien takia. Putoan aina kelkasta jossain vaiheessa. :/ Minulle iski opiskeluaikana aina paniikkihäiriö ja illat koulupäivien jälkeen olivat aina yhtä tuskanhikeä ja pelkäsin seuraavaa päivää. Nyt paniikkihäiriö on hävinnyt kotona lapsia hoitaessa. Jännitän uusia tilanteita ja sosiaalisuutta niin paljon ettei mistään tule mitään.
ap
En tiedä onko minusta muuhun kun kaikessa olen epäonnistunut.
ap
Jännitän uusia tilanteita ja sosiaalisuutta niin paljon ettei mistään tule mitään.
Aika " mielenkiintoista " jännittämistä.
Vierailija:
Kouluun meno vaan ajatuksenakin uuvuttaa koska minulta on keskeytynyt lukuisia ammattilinjoja erinäisten oppimisvaikeuksien takia. Putoan aina kelkasta jossain vaiheessa. :/ Minulle iski opiskeluaikana aina paniikkihäiriö ja illat koulupäivien jälkeen olivat aina yhtä tuskanhikeä ja pelkäsin seuraavaa päivää. Nyt paniikkihäiriö on hävinnyt kotona lapsia hoitaessa. Jännitän uusia tilanteita ja sosiaalisuutta niin paljon ettei mistään tule mitään.ap
Mulla on ystäväpiirissä yksi kaltaisesi, minun hyvä ystäväni. En koskaan ole tuominnut häntä siitä mitä tekee mutta tällä hetkellä hänellä on vakava päihderiippuvuus ja lapset huostaanotettuja. Ole mieluummin sitten vaikka työtön mutta älä sekoita päätäsi itseäsi myymällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo minustakin vähän outoa kuvitella itseni huoraksi mutta taloudellinen tilanne vaan saa kaikenlaisia epätoivoisia ajatuksia pintaan. :( En kyllä usko että huoran ura todellisuudessa onnistuu koska kuolen jännitykseen oli kyse mistä tahansa.
Kunhan vaan kysyin että onko muilla kokemuksia huoraamisesta jos ollut tiukka tilanne eikä oikein muita mahkuja...
ap
Olen tosi hiljainen ja ujo. Se tekeekin tilanteesta lohduttoman. Tuntuu ettei tällaista ihmistä kukaan halua töihin eikä minnekään! Jos olisi edes niitä sosiaalisia avuja niin voisin huoratakin mutta eih...:' (
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tienaat 200-1000¿/kk! Eikä tarvitse koskea miehiin! Sitä voit tehdä illalla kun lapsi nukkuu. Muutaman tunti päivässä riittää. Teet sitä,laitat rahaa säästöön ja mene johonkin yksityiseen kouluun,kestää vuoden eikä ole lukuaineitä paljon. Esim kampaaja/kosmetologi työssä ei lueta niin hirveästi. Koulu maksaa noin 6000¿.
Puhelinhommissa ei haittaa vaikka olet ujo,se on vain plussaa! Ukot tykkäävät ujoista pikkutytöistä..riittää että kuuntelet heidän juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
En ole ikinä huorannut. Raha ei taida korvata omaa mielenrauhaa.
Mut jos kotiäitiys on ollut sulle parasta ' lääkettä' niin mikset todellakin opiskelisi oppisopimuskoulutuksella lastenhoitajaksi?
Opiskelun ehdottelu ei ole apu just nyt tähän hetkeen. Mut pidemmällä tähtäimellä varmasti kannattaa.
Tsemppiä!
eli niitä paniikkikohtauksia iltaisin. En ole myöskään hyvä matematiikassa ja kaikki laskemiseen liittyvä tuottaa hankaluuksia. Kampaajan hommissa kun joutui olemaan kassallakin niin nolasin itseni totaalisesti siinä hommassa. :/ Menin ihan lukkoon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on tietysti aluksi tutustuttava uusiin lapsiin tai vanhuksiin, mutta alun jälkeen on joka päivä samat asiakkaat. Ei tarvitse viihdyttää asiakkaita samalla tavalla kuin asiakaspalveluammateissa.
Lisäksi molemmat työt ovat tulevaisuudessakin tärkeitä, eikä niissä palkkaus ainakaan alene vuosien mittaan.
Muttei todellakaan ole siitä kyse. Huonot kokemukset eri alojen koulutuksista ja ennestään olevat itsetunto-ongelmat lähinnä saavat minut tuntemaan itseni hylkiöksi. En voi mitään sille että jos menen jonnekin niin ihmiset kaikkoavat ympäriltäni. Enkä uskalla ääneen toitottaa oppimisvaikeuksistanikaan kun häpeän itseäni niin paljon. En ole missään kovin hyvä. Olen hidas ja kömpelö.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olisi kyllä ollut eniten mitä olisin halunnut tehdä. Olen sitten päässyt sisään kaikkiin muihin mahdollisiin kouluihin joissa en ole pärjännyt yhtään. :/
ap
jos ei siinä tosiaan tarvi opiskella mitään teoria-aineita..ainakaan matematiikkaa! Käytännöllinen ja helposti omaksuttava työ sopinee minulle vissiin parhaiten...simppeliin luonteeseeni. En tarvi koko ajan mielettömiä haasteita joita jännittää vellit housuissa kaiket illat.
ap
Käy lääkärissä puhumassa ongelmistasi. Saat lääkityksen paniikkihäiriöön. Kun jännittämisen fyysiset oireet helpottavat, saat lisää itseluottamusta. Mites olisi perhepäivähoitajan työ?
Sitä pitää vaan harjoitella. Ei sun tarvitse mikään huippu olla, mutta tuon verran kyllä oppii, jos vaan motivaatiota on. Se ei kuitenkaan voi olla ihan ihmeitä, mitä matikkaa hoitajalta vaaditaan.
Kursseille, mars. Paikkakunnallasi on varmaan iltalukio, niissä on usein (aina?) myös peruskoulun kursseja. Tentit matikan, haet lähihoitajakouluun ja valmistut sieltä.
Jos ei ole tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, sille on tehtävä jotain. Silloin ei auta valittaminen, vaan on ryhdyttävä toimeen.
Onnea opintielle!
Tuntuu että omien lasten kanssa pärjää juuri ja juuri mutta isomman lapsilauman keskellä menee pää sekaisin. Vieraiden lasten kanssa en oikein osaa olla luontevasti koskaan. Ehkä yksi hoitolapsi menisi mutta jos olisi useampia niin en varmaan jaksaisi. Mieluummin sellainen työ jossa työasiat eivät tule kotiin saakka. Siivoushommiakin ottaisin vastaan mutta ärsyttää kun joka työilmoituksessa vaaditaan työntekijältä ajokortti! Se siitäkin mahiksesta sitten. :/
ap
Olen ollut vaikka missä tukikursseilla koko ikäni muttei ole ollut mitään hyötyä. En ole oppinut mitään. En vaan tajua matikkaa. En enää jaksa mitään matematiikkaan liittyvää! Täydellinen turn-off minun kohdalla.
Ette arvaa kuinka masentaa. :/ Tuo yksi asia mikä liittyy niin kaikkeen!
ap
Minkä ikäinen olet? Mikset mene uudelleen kouluun? Et kovin montaa vuotta sitä hommaa jaksa, mitä sen jälkeen? Olo käytetty ja rahat loppu etkä saa mistään töitä? Ei kuule kannata.