Mistä tietää onko autismia? Epäilen itselläni sitä tai jotain adhd/ add

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos saatkin diagnoosit estyneestä persoonallisuushäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuneisuushäiriöstä? Olisitko noihin tyytyväinen? Ihan vaan vinkiksi, ainakaan julkiselta puolelta ei pysty shoppailemaan haluamiaan diagnooseja ja monelle tulee järkytyksenä, kun onkin sitten hyvin epäimartelevia ja ennakkoluuloja t.huollossa aiheuttavia määrittelyjä kanta täynnä koko loppuelämän. 

Tästähän oli juttu Hesarissa, ja joku psykiatri sanoi siinä, että potilaat vääntävät itkua vastaanotolla, kun ei tullutkaan mieluista diagnoosia. Jokainen arvaa tästä, että se mieluinen diagnoosi on nykyään autismi ja/tai ADHD. Eli diagnoosiksi tulee persoonallisuushäiriö tai jokin epäseksikäs sosiaalinen ahdistuneisuus, ja vasta sitten potilaalle valkenee, ettei hän olekaan diagnoosikaupassa, josta saa aina mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Hakeutumalla testeihin.

Miten?

Soitat terveysasemalle ja jäät odottamaan takaisinsoittoa, mitä lopulta ei tulekaan.

Jos aikoo hankkia lapsia niin diagnoosi on kaiken a ja o. Autismissa ainakin. Se periytyy 100 prosenttisesti ja avun saaminen oikeaan aikaan riippuu siitä löytyykö tämä tauti jommalta kummalta vanhemmalta. Myös puolisolla on oikeus tietää etukäteen että lapset ovat sitten sairaita. Jopa vaikeasti sairaita

Vierailija kirjoitti:

Autisti tässä hei. Se, että epäilee olevansa autisti, usein kertoo siitä, että on autisti. Ei tietenkään aina, mutta tuskin täysin neurotyypillinen ihminen sellaisesta aiheesta vauvapalstalle aloitusta tekisi. Jos epäilet sellaista, sinulla varmaan on jotain oletetun autismin aiheuttamia haasteita. Jos elämää sujuisi hyvin, ei varmaan olisi liiemmin tarvetta tuollaiselle epäilylle.

Mut vastaus kysymykseen mistä sen tietää: ei sataprosenttisen varmasti mistään, koska sitä ei voi kuvantamisella tms. testata. Eikä virallisissa tutkimuksissa käyminen myöskään ole tae mistään, voi olla että autismia ei osata diagnosoida vaikka sinä autisti olisitkin.

Vaihtoehdot on käytännössä hakeutua testeihin tai olla hakeutumatta. Jos testeihin hakeutuu ja pääsee, kannattaa todellakin paneutua autismiin ennalta ja opetella perustelemaan omia ominaisuuksiaan syvällisesti. Jos on vähänkään maskaavampi ja "pärjäävämpi" autisti, niin se ei tutkimuksissa välttämättä tule esille, ellet osaa itse sanallistaa "oireitasi" laajasti ja koko elämäsi ajalta, lapsuudesta alkaen. Jos tutkimuksiin ei mene, mikään ei silti estä hankkimasta aiheesta tietoa ja opettelemalla erilaisia selviytymiskeinoja arkeen piirteiden kanssa.

Itse tutkin pari kk asiaa keräilin asioita ja tarinoita sieltä täältä tuli kerättyä muutama a4 paperillinen muistoja tapahtumia jne lapsuudesta (tukevat autismi diagnoosia). Potilas kertomuksia jne jne. Lapsuuden tarinoita vanhemmilta ja omia muistoja jne yms yms. Tein testejä useamman autistiliiton sivuilla suomessa ja amerikkalaisia (kaikki näytti plussaa), Tein tutkimusta autismia sairastavien kanssa juttelemalla mimmoisia oireita ja onko samoja piirteitä. Pari kuukautta käytin oma alotteista tutkimusta itseni ja ystävieni, perheeni toetuttamana (myös otin huomioon mielenterveys osaston ja oma kannan potilas diagnoosit). Huomasin jopa että suurin osa ystävistänikään ja entiset tyttöystävänikin eivät ole olleet neuro tyypillisiä tai normaaleja. Joten tulin tulokseen että olen aika varmasti autistinen. Ainakin autistisia piirteitä omaava olen 100% todennäköisyydellä... -sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos saatkin diagnoosit estyneestä persoonallisuushäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuneisuushäiriöstä? Olisitko noihin tyytyväinen? Ihan vaan vinkiksi, ainakaan julkiselta puolelta ei pysty shoppailemaan haluamiaan diagnooseja ja monelle tulee järkytyksenä, kun onkin sitten hyvin epäimartelevia ja ennakkoluuloja t.huollossa aiheuttavia määrittelyjä kanta täynnä koko loppuelämän. 

Tästähän oli juttu Hesarissa, ja joku psykiatri sanoi siinä, että potilaat vääntävät itkua vastaanotolla, kun ei tullutkaan mieluista diagnoosia. Jokainen arvaa tästä, että se mieluinen diagnoosi on nykyään autismi ja/tai ADHD. Eli diagnoosiksi tulee persoonallisuushäiriö tai jokin epäseksikäs sosiaalinen ahdistuneisuus, ja vasta sitten potilaalle valkenee, ettei hän olekaan diagnoosikaupassa, josta saa aina mitä haluaa.

Miksi se olisi mieleinen diagnoosi pistää miettimään? Eikös tuo olisi parempi saada joku sellainen diagnoosi josta voi parantuakkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos saatkin diagnoosit estyneestä persoonallisuushäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuneisuushäiriöstä? Olisitko noihin tyytyväinen? Ihan vaan vinkiksi, ainakaan julkiselta puolelta ei pysty shoppailemaan haluamiaan diagnooseja ja monelle tulee järkytyksenä, kun onkin sitten hyvin epäimartelevia ja ennakkoluuloja t.huollossa aiheuttavia määrittelyjä kanta täynnä koko loppuelämän. 

Tästähän oli juttu Hesarissa, ja joku psykiatri sanoi siinä, että potilaat vääntävät itkua vastaanotolla, kun ei tullutkaan mieluista diagnoosia. Jokainen arvaa tästä, että se mieluinen diagnoosi on nykyään autismi ja/tai ADHD. Eli diagnoosiksi tulee persoonallisuushäiriö tai jokin epäseksikäs sosiaalinen ahdistuneisuus, ja vasta sitten potilaalle valkenee, ettei hän olekaan diagnoosikaupassa, josta saa aina mitä haluaa.

Viisaat ihmiset ei "arvaile" mitä muut ihmiset haluaa. Ei ne voi sitä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologilehdessä arvio kirjasta, jossa mm kerrotaan, että autismi- ja ADHD-diagnoosien määritelmiä on laajennettu niin, että diagnoosi ei tarkoita enää yhtään mitään!

https://psykologilehti.fi/diagnoosikasitteet-ovat-karanneet-ammattilais…

Tarkoitat että kirjasta, jossa väitetään näin. Kyse on siis mielipiteestä, ei mistään todistetusta. 

Kirjaan kirjoittajat ovat psykologeja, kirja on julkaistu ja siitä on kirjoitettu varsin positiivinen arvio psykologiliiton lehdessä. Kyse ei siis ole vain (vauvapalsta tyylisestä) omien mielipiteittensä esittelystä, vaan vakavasti otettavien ammattilaisten puheenvuorosta.