Yläkertaan on muuttanut kanta-astuja! Onko tämä

AP jatkaa:

Se ei ole kävelyä. Minä tiedän sen nyt.

Aluksi minäkin yritin järkeistää sitä. Uudet asukkaat, kanta-astujat. Sellaista sattuu, varsinkin kerrostaloissa. Mutta tässä talossa on poikkeuksellisen hyvä äänieristys – betonivalut ovat paksut, enkä ole koskaan aiemmin kuullut yläkerrasta edes huutoa tai koiran haukuntaa. Miten kukaan ihminen voisi saada aikaan noin raskaan, paineellisen iskun pelkillä jaloillaan? Pum. Pum. Pum. Se ei ole vain ääntä, se on tärinää, joka tuntuu sohvassa asti ja saa television äänen resonoimaan oudosti.

Eilen illalla se alkoi taas, juuri kun yritin mennä nukkumaan. Makasin pimeässä makuuhuoneessa ja laskin iskuja. Ne tulivat noin kolmen sekunnin välein. Pum. (Yksi, kaksi, kolme...) Pum.

Mutta silloin huomasin sen virheen. Rytmi oli liian täydellinen. Kukaan ei kävele tunteja putkeen muuttamatta nopeuttaan sekunnin murto-osaakaan. Nousin ylös, otin harjan ja löin sen varrella kattoon kolme kertaa. Kovaa. Halusin vain näyttää, että täällä yritetään nukkua.

Jytinä lakkasi heti. Tuli aivan hiljaista. Ehdin jo huokaista helpotuksesta ja laskea harjan seinää vasten.

Sitten katosta kuului vastaus. Kolme iskua. Mutta ne eivät olleet vihaisia pamauksia, vaan ne tulivat täsmälleen samasta kohdasta, johon olin harjalla osunut. Kuin joku olisi painanut korvansa lattiaan ja seurannut minua.

Tänä aamuna menin porraskäytävään tarkistamaan yläkerran nimitaulun. Halusin tietää, kuka siihen B 14 -asuntoon on oikein muuttanut. Nousin portaat ylös, mutta kun pääsin heidän ovelleen, huomasin, että nimikyltti oli yhä tyhjä. Ei uutta nimeä, ei edes vanhaa poistettua. Ovi oli pelkkää paljasta, ruskeahkoa puuta. Laitoin korvani ovea vasten. Sisältä ei kuulunut mitään. Ei puhetta, ei askeleita, ei elämän merkkejä.

Mutta kun kävelin takaisin alas omaan asuntooni ja suljin oven, jytinä alkoi heti olohuoneen kohdalla. Pum. Pum.

Nyt kello on noin puoli viisi iltapäivällä, ja minä istun keittiössä. Olen alkanut huomata asioita, joita en aiemmin nähnyt. Katon valkoisessa roiskerapatussa pinnassa on pieniä halkeamia. Ne muodostavat viivoja. Jos katsoo oikeasta kulmasta, ne näyttävät jalanjäljiltä. Niitä on kaksi, aivan vierekkäin, suoraan ruokapöydän yläpuolella.

Ja ne askeleet eivät enää liiku huoneesta toiseen. Se jokin seisoo paikoillaan. Juuri tuon katossa olevan kuvion kohdalla. Se vain nostaa jalkaansa ja pudottaa sen alas. Pum. (Tauko). Pum.

Se ei yritä päästä minnekään. Se yrittää tulla läpi. Se polkee betonia ohuemmaksi sekunti sekunnilta, ja minä vain istun tässä ja odotan, koska katto antaa periksi...

Vierailija kirjoitti:

TOIVON, ETTÄ KUOLET JA LAPSESI AUTISTIT JÄÄTYVÄT KANSSASI KADULLE!!!!!!!

Ei lapsellani ole autisteja. Mistä lapsi muka sellaisia saisi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähemmästäkin jo kehottaisin t a p p a m a a n itsensä, kun käsketään muuttaa omasta kodistaan pois.🤡

Että mikä tässä on empaattista?

Järkevä ihminen osaa joustaa. Mutta kaikkeen todellisuudessa toisten mt-ongelmien oukkuihin ei tarvitse suostua. Nolasihan se yksi autisti tv:ssä itsensä kun ei osannut joustaa, että olisi vaimo pystynyt viileammässä asunnossa nukkumaan. Varmasti yksi syistä miksi liitto purkautui.

Aloitin tämän ketjun innoittamana käyttämään crockseja sisällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähemmästäkin jo kehottaisin t a p p a m a a n itsensä, kun käsketään muuttaa omasta kodistaan pois.🤡

Että mikä tässä on empaattista?

Kun assi on se, joka häiriintyy, niin silloin hänen pitää etsiä rauhallinen asunto.

Pystytkö nyt kuitenkin olemaan vai tarvitaanko ambulanssi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähemmästäkin jo kehottaisin t a p p a m a a n itsensä, kun käsketään muuttaa omasta kodistaan pois.🤡

Että mikä tässä on empaattista?

Kun assi on se, joka häiriintyy, niin silloin hänen pitää etsiä rauhallinen asunto.

Nukutko sinä mc kiusaaja yösi hyvin? Olen itsekin kuullut omituisia "elämän ääniä, mitkä eivät vaikuta olevan sitä lainkaan. Hulluutta on monenlaista ja sitä on kaikilla eri määrä. Turvallisinta on hoitaa sitä omaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähemmästäkin jo kehottaisin t a p p a m a a n itsensä, kun käsketään muuttaa omasta kodistaan pois.🤡

Että mikä tässä on empaattista?

Kun assi on se, joka häiriintyy, niin silloin hänen pitää etsiä rauhallinen asunto.

Pystytkö nyt kuitenkin olemaan vai tarvitaanko ambulanssi?

Sinulle se tulee jo pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähemmästäkin jo kehottaisin t a p p a m a a n itsensä, kun käsketään muuttaa omasta kodistaan pois.🤡

Että mikä tässä on empaattista?

Kun assi on se, joka häiriintyy, niin silloin hänen pitää etsiä rauhallinen asunto.

Nukutko sinä mc kiusaaja yösi hyvin? Olen itsekin kuullut omituisia "elämän ääniä, mitkä eivät vaikuta olevan sitä lainkaan. Hulluutta on monenlaista ja sitä on kaikilla eri määrä. Turvallisinta on hoitaa sitä omaansa. 

Sinulla taitaa olla skitsofrenia, kun kuulet "elämän ääniä, mitkä eivät vaikuta olevan sitä lainkaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähemmästäkin jo kehottaisin t a p p a m a a n itsensä, kun käsketään muuttaa omasta kodistaan pois.🤡

Että mikä tässä on empaattista?

Kun assi on se, joka häiriintyy, niin silloin hänen pitää etsiä rauhallinen asunto.

Sun k e h a r i lapset tuskin ikinä pääse opisekelemaan, mutta mieti jos ne pääsee ja joutuvat asumaan köyhinä opiskelijoina jonkun sun kaltaisesi alakerrassa :D

AP: 

Nyt tajusin uuden jutun. Se ei ole enää pelkkää naapurin ärsyttävää jytinää. Se on kieli. Olen istunut tässä keittiön pöydän ääressä jo pitkän tovin. Mutta minun oli pakko alkaa kirjoittaa ylös taukojen pituuksia. Jos isku tulee kahden sekunnin välein, se tarkoittaa vaaraa. Selkeästi. Jos tauko on viisi sekuntia, se on odota.
Minä vastasin sille. Aluksi löin harjanvarrella takaisin. Sitten aloin käyttää keittiöveitsen perää. Napautin patteriputkeen klik-klik-pum. Koodi. Minun piti sanoa heille, että ymmärrän. Että olen valmis. Kaikki käy nyt järkeen.
Katsoin kahvikuppiani. Joka kerta kun ylhäältä kuului pum, kahvin mustaan pintaan nousi rengas. Mutta se rengas ei levinnyt keskeltä reunoille. Se liikkui reunoilta keskelle. Se vetäytyi kasaan. Aivan kuin aika liikkuisi taaksepäin, tai painovoima vetäisi asioita väärään suuntaan.
Yritin nousta pystyyn mennäkseni vessaan pesemään kasvoni, mutta jalkani tuntuivat raskailta. Katsoin alaspäin. Varjoni keittiön linoleumilattialla ei seurannut minua. Se makasi paikallaan, pitkänä ja vääristyneenä, vaikka minä seisoin suorassa. Ja se varjo... sen kädet liikkuivat. Se repi omia kasvojaan irti lattiasta, vaikka minun käteni olivat tiukasti sivuillani...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähemmästäkin jo kehottaisin t a p p a m a a n itsensä, kun käsketään muuttaa omasta kodistaan pois.🤡

Että mikä tässä on empaattista?

Kun assi on se, joka häiriintyy, niin silloin hänen pitää etsiä rauhallinen asunto.

Sun k e h a r i lapset tuskin ikinä pääse opisekelemaan, mutta mieti jos ne pääsee ja joutuvat asumaan köyhinä opiskelijoina jonkun sun kaltaisesi alakerrassa :D

Minun kaltaiseni alakerrassa? Minä olen hiljainen asukas. Kävelen päkiöillä. Nukun yöt. Lapsillani on hyvät oltavat, jos he joutuvat asumaan minun kaltaiseni alakerrassa :-)

Vierailija kirjoitti:

AP: 

Nyt tajusin uuden jutun. Se ei ole enää pelkkää naapurin ärsyttävää jytinää. Se on kieli. Olen istunut tässä keittiön pöydän ääressä jo pitkän tovin. Mutta minun oli pakko alkaa kirjoittaa ylös taukojen pituuksia. Jos isku tulee kahden sekunnin välein, se tarkoittaa vaaraa. Selkeästi. Jos tauko on viisi sekuntia, se on odota.
Minä vastasin sille. Aluksi löin harjanvarrella takaisin. Sitten aloin käyttää keittiöveitsen perää. Napautin patteriputkeen klik-klik-pum. Koodi. Minun piti sanoa heille, että ymmärrän. Että olen valmis. Kaikki käy nyt järkeen.
Katsoin kahvikuppiani. Joka kerta kun ylhäältä kuului pum, kahvin mustaan pintaan nousi rengas. Mutta se rengas ei levinnyt keskeltä reunoille. Se liikkui reunoilta keskelle. Se vetäytyi kasaan. Aivan kuin aika liikkuisi taaksepäin, tai painovoima vetäisi asioita väärään suuntaan.
Yritin nousta pystyyn mennäkseni vessaan pesemään kasvoni, mutta jalkani tuntuivat raskailta. Katsoin alaspäin. Varjoni keittiön linoleumilattialla ei seurannut minua. Se makasi paikallaan, pitkänä ja vääristyneenä, vaikka minä seisoin suorassa. Ja se varjo... sen kädet liikkuivat. Se repi omia kasvojaan irti lattiasta, vaikka minun käteni olivat tiukasti sivuillani...

Sinä et ole aloittaja, vaan joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei ole koskaan häädetty omassa asunnossa kävelemisen vuoksi.

Mm. autismikirjoisilla on herkkyyttä äänille. Suosittelen Loops-korvatulppia tai vastamelukuulokkeita, jos ei voi asuinmuotoon vaikuttaa.

Kävely on eri asia, kuin jopa 12 tuntia päivässä kestävä äänekäs ravaaminen, juokseminen, hyppiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähemmästäkin jo kehottaisin t a p p a m a a n itsensä, kun käsketään muuttaa omasta kodistaan pois.🤡

Että mikä tässä on empaattista?

Kun assi on se, joka häiriintyy, niin silloin hänen pitää etsiä rauhallinen asunto.

Sun k e h a r i lapset tuskin ikinä pääse opisekelemaan, mutta mieti jos ne pääsee ja joutuvat asumaan köyhinä opiskelijoina jonkun sun kaltaisesi alakerrassa :D

Voihan sitä empatiaa yrittää opettaa :D tuskin menee perille

Vierailija kirjoitti:

Autistille on nimenomaan vaikea sanoa anteeksi, että aiheutin häiriötä. Olen jatkossa hiljempaa.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähemmästäkin jo kehottaisin t a p p a m a a n itsensä, kun käsketään muuttaa omasta kodistaan pois.🤡

Että mikä tässä on empaattista?

Kun assi on se, joka häiriintyy, niin silloin hänen pitää etsiä rauhallinen asunto.

Sun k e h a r i lapset tuskin ikinä pääse opisekelemaan, mutta mieti jos ne pääsee ja joutuvat asumaan köyhinä opiskelijoina jonkun sun kaltaisesi alakerrassa :D

Voihan sitä empatiaa yrittää opettaa :D tuskin menee perille

Empatiaa aspergereille opittavaksi. Se olisi tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistille on nimenomaan vaikea sanoa anteeksi, että aiheutin häiriötä. Olen jatkossa hiljempaa.

Tämä.

Sepä se. He tulistuvat niin äkkiä ja joka asiasta, että lopulta väsyy pyytämään anteeksi. T. aspergerin lapsi, joka ei enää kuuntele vanhempansa tarpeita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähemmästäkin jo kehottaisin t a p p a m a a n itsensä, kun käsketään muuttaa omasta kodistaan pois.🤡

Että mikä tässä on empaattista?

Kun assi on se, joka häiriintyy, niin silloin hänen pitää etsiä rauhallinen asunto.

Sun k e h a r i lapset tuskin ikinä pääse opisekelemaan, mutta mieti jos ne pääsee ja joutuvat asumaan köyhinä opiskelijoina jonkun sun kaltaisesi alakerrassa :D

Voihan sitä empatiaa yrittää opettaa :D tuskin menee perille

Empatiaa aspergereille opittavaksi. Se olisi tärkeää.

Aloita opettelemalla pyytämään anteeksi.🙏

Ihminen on luonnostaan kanta-astuja. Joten ei siitä luonnollisesta kävelystä oikein valittaa voi. Olis vähän sama kuin vegaani vaatis naapuriaan jättämään lihan pois. Ihmisen ei tarvitse naapurin takia muuttaa ihan normaalia elämäänsä muuksi.

Meillä on kolmikerroksinen talo. Kun assimieheni suuttuu jostakin hän menee ylimpään kerrokseen ja siellä astuu tovin aikaa oikein tahallaan PPUMM PPUMMM PPUMMM PPUMMM PPUMMM niin, että välillä pelottaa, että pian lattia sortuu hänen allaan. Se on jäänyt lapsilleni traumaksi. He säikkyvät aina, jos jossakin muuallakin joku astuu hirveän kuuluvasti yläkerrassa. Heille tulee sellainen olo, että kohta joku hyökkää päälle. Taidamme joutua vuokraamaan heille omakotitalon, kunhan he lähtevät opiskelemaan toisaalle.