Lue keskustelun säännöt.
Juteltaisiinko vaihteeksi mukavista asioista?
01.11.2026 |
Positiivinen lanka arjen kivoista asioista olisi paikallaan kaiken palstan negatiivisuuden keskellä! Ihan vaikka vaatteista, ruuista, matkoista ja lasten harrastuksista, jookos?
Istuskelen keittiössä ja Boeuf bourguignon on uunissa. Viiniä jäi vähän yli ja maistelen sitä. Ihan perus Cotes du Rhône.
Meillä on vähän isompi sunnuntaipäivällinen tänään. Lasten lisäksi minun veli ja avec, miehen sisko perheineen ja meidän kuopuksen kummitäti. Yhteensä 12 henkeä, joten syömme isossa ruokasalissa. Katoin pöydän heti aamulla, se on minun mielipuuhaa, kun saa valita pöytäliinoja ja lautasia sekä mahdollisia koristeita. Tänään on sellainen Halloween light -teema: oransseja ja liiloja kukkia sekä syksyisiä lehtiä, jotka olen säilönyt parafiiniöljyllä. Sitten pari asetelmaa minikurpitsoista, omasra kasvihuoneesta.
Alkupalana on bruschetta-tyylisiä leipiä ja kurpitsatahnaa, vähän baba ganush-tyyliin, mutta hokkaido-kurpitsasta. Pääruoka on siis boeuf bourguignon peuranlihasta, joka saatiin anopilta. On kyllä viime vuonna kaadettu, mutta pakastettu vakuumiin niin säilyy todella pitkään. Sitten on juustotarjotin ja omia hilloja ja keksejä. Kahvit ja kakkua saadaan myöhemmin. Toivottavasti saadaan, kun kuopus lupasi koristella halloween-tyyliin mutta touhuaa vielä jotain talilla. Saa nähdä miten käy.
Että semmoista täällä meillä tänään. Mitäs mukavaa kerrottavaa teillä muilla on?
Kommentit (40)
Mitäs tässä, ukko pääsi aamulla putkasta ja tuli räävityn metukkapitsan kanssa kotiin, soitti ovikelloa kun avaimia ei löytänyt. Kännykkäänsä nyt tuossa ettii, ihan normi sunnuntai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavia asioita ei ole olemassakaan. Keskustelkaamme siis fantasioista tai tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Siis halusit vaan lesoilla?
Ei, vaan provoilla.
Hänellä on niin tylsä elämä ja tyhjä päivä.
Ihanaa, sain sen mitä halusinkin: hierottua palstan änkyrämammoja vähän vastakarvaan. Totta kai tiesin, että ihan normaaleista arjen asioista kertominen sattuu teidän kateellisiin pikkusieluihinne. Kiitos tästä hupailuhetkestä teille, jotka sen tarjositte ja kivaa sunnuntai-iltapäivää sinne neukkukuutioihinne. Lähdenkin tästä paistamaan herkkusieniä bouef bourguignoniin. Sitten otan rentouttavan höyrysuihkun, laitan vähän meikkiä naamaan ja pujahdan vähän juhlavampaan pikkumekkoon. Sellainen Roomasta ostettu vanha riepu vaan, ollut mulla jo 18 vuotta mutta istuu edelleen upeasti kun olen pysynyt samoissa mitoissa koko ikäni (178/62). En ymmärrä miten ihmiset antaa itsensä lihoa?!?!?
Ciao,
Ap
Ah, kuulostaa suorastaan hurmaavan maanläheiseltä ja kotoisalta! Meilläkin täällä nautiskellaan parhaillaan leppoisasta sunnuntai-iltapäivästä, joskin hieman eri tahtiin.
Istahdin juuri kirjastohuoneeseen vilkaisemaan syksyn huutokauppaluetteloita samalla, kun uunissamme karamellisoituu Wagyu-häränposki truffe noire -liemessä, joka on hautunut La Cornue -liedellämme eilisillasta lähtien. Päätin heittää haudutusliemeen kaapista löytyneen yksinäisen pullon vuoden 2015 Château Margaux’ta, sillä jostainhan ne aromit on loihdittava, eikä sellaista jämää viitsinyt enää pelkiltään dekantoida. Omaksi ilokseni siemailenkin tässä odotellessa lasillisen kepeää, biodynaamista Domaine de la Romanée-Conti -valkoviiniä. Puhdas ja vivahteikas aperitiivi!
Ikkunasta avautuu niin kaunis näkymä merelle ja kartanon alasalonkiin johtavalle ajotielle, että oli pakko hetkeksi pysähtyä. Kuljetusliike toi nimittäin juuri pihaan sen Maranellosta tilaamani Ferrarin. Se näyttää suorastaan veistokselliselta tuossa italialaisella graniitilla päällystetyllä aukiollamme, vaikka mieheni kyllä mutisi jotain siitä, miten hiilikuituinen diffuusori tms. sopii huonosti yhteen meidän 1800-luvun uusrenesanssityylisen julkisivumme kanssa. C'est la vie – jostainhan ne arjen pienet ilot on löydettävä, ja ainakin punainen väri sointuu kauniisti syksyn lehtiin.
Meillä on tänä iltana luvassa varsin intiimi, vain noin kahdenkymmenen hengen dîner suvun ja muutamien liikekumppaneiden kesken. Koska vierasmäärä on näin maltillinen, päätimme jättää suuren pääsalin ja sen kuusi metriä korkeat kattofreskot tällä kertaa rauhaan. Kattoimme pöydän hieman konfidentimmin itäsiiven orangeriaan, jonne siirryimme sujuvasti asuntomme oman sisähissin kautta. Ambiente siellä lasikaton alla on näin loppusyksystä suorastaan maaginen. Somistin pöydän jo iltapäivällä antiikkisella ranskalaisella pellavalla, perintöhopeilla sekä Muranon lasista puhalletuilla koristeilla. Kukkateemassa hylkäsin suosiolla kaiken turhan prameuden ja lennätin Nizzasta pelkistettyjä, harvinaisia mustia orkideoita sekä tummanpuhuvia calloja tuomaan sellaista hienovaraista, sesonkiin sopivaa dekadenssia.
Menun suhteen päädyimme klassiseen ranskalais-japanilaiseen fuusioon. Amuse-boucheksi tarjoillaan kevyesti hiillostettua Kobe-härkää kaviaaripedillä ja sesongin Matsutake-sienikreemiä. Tuo teidän Hokkaido-kurpitsavariaationne kuulostaa muuten erittäin sympaattiselta – kurpitsan maalaismainen olemus on niin herttainen! Meidän pääruokamme – tuo aiemmin mainitsemani Wagyu – saa seurakseen tuoretta, suoraan Albasta lentorahtina anivarhain saapunutta valkoista tryffeliä, jota vuolemme pöydässä annosten päälle. Peura on toki ihana raaka-aine, joskin itse hieman vierastan pakastamista; lihan solurakenne kun kärsii vakuumissakin, emmekä me taida edes omistaa pakastinta kartanon suuren kylmiön lisäksi.
Juustotarjottimelle valikoitui tällä kertaa vain muutama pientilajuusto, muun muassa eräs erittäin rajoitettu erä Pule-aasinjuustoa, jonka hankimme viimeisimmällä Balkanin-matkallamme suoraan tuottajalta. Jälkiruoan suhteen olemme luottavaisin mielin, sillä tyttäreni on jo matkalla takaisin tiluksille yksityisellä helikopterikyydillä – hän kun oli viettämässä viikonloppua kilpatallillamme Keski-Euroopassa valmistautumassa tuleviin maailmancup-karsintoihin. Kopteri laskeutuu juuri tuohon alaviheriölle, joten ehdimme loistavasti nauttia konjakit ja pâtisserie-luomukset ennen illan hämärtymistä.
Tällaista pientä ja mutkatonta sunnuntaipursuitia meillä! Mutta teidän iltanne kuulostaa todella lämminhenkiseltä ja kotoisalta, nauttikaa täysillä konseptistanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tässä, ukko pääsi aamulla putkasta ja tuli räävityn metukkapitsan kanssa kotiin, soitti ovikelloa kun avaimia ei löytänyt. Kännykkäänsä nyt tuossa ettii, ihan normi sunnuntai.
No hyi vttu. Onnea vaan kultakimpaleesta.
Ei kannata mennä mukaan tuollaiseen vedätykseen. Ressukalla nähtävästi tekemisen puutetta, kun viitsii satuilla lööperiä vauva-palstalle. Liekö sama kahjo, joka tänne usein tekee ylipitkiä aloituksia muutenkin. Ja vastaa itselleen. Epäonnistunut ns. pöytälaatikkokirjailija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hankalalle, joudut guugelittamaan joka toisen sanan että menee varmasti oikein vai tekoälykö nämä runoili?
Eihän siinä itse en haluaisi tuollaista syödä ainakaan jatkuvasti vaikka olisi rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan vallalla erikoinen käsitys, että hyvä ruoka tarkoittaa sisäfileepihviä, valkosipuliperunoita ja jotain 19,90 euron punaviiniä. Meillä sellainen kattaus lähinnä herättäisi kysymyksen, onko keittiössä tapahtunut jokin väärinkäsitys.
Tänä viikonloppuna syötiin ihan tavallisesti hummeribisquea, kampasimpukoita, kaviaaria, hanhenmaksaa, tryffelipastaa, merianturaa, Bresse-kanaa ja vasikanfileetä. Juustoina oli Époissesia, vanhaa Comtéa ja Brillat-Savarinia. Viinit valittiin omasta kellarista, lähinnä Burgundia ja Bordeaux’ta. Ei mitään erityisen kallista tai harvinaista.
Lauantaina käytiin ratsastamassa, lounastettiin klubilla ja illalla oltiin oopperassa. Ensi viikonloppuna lennetään Zürichin kautta St. Moritziin. Minusta tällainen on varsin tavallista elämää ihmiselle, jolla on edes jonkinlainen käsitys laadusta.
Jos viikonlopun kohokohta on käydä perheen kanssa ABC:llä syömässä lehtipihvit ja sen jälkeen Prismassa ostamassa irtokarkkeja, niin en tiedä, onko kyse enää pelkästään rahasta. Kyllä se kertoo jo tietynlaisesta henkisestä köyhyydestä.
Ai että ABC:llä syöminen on henkistä köyhyyttä? Mun isäni teki 45 vuotta raskasta työtä, maksoi veronsa ja kasvatti neljä lasta. Ei käynyt oopperassa eikä syönyt kaviaaria, mutta oli varmasti sata kertaa sivistyneempi ihminen kuin yksikään näistä itseään herrasväeksi kutsuvista.
On varmasti ollut oikein kunnollinen työmies, mutta 45 vuotta töissä käyminen ja verojen maksaminen eivät vielä tee kenestäkään sivistynyttä. Ne ovat lähinnä tavallisen kansalaisen perusvelvollisuuksia. Sivistykseen kuuluu myös kulttuurin, taiteen, gastronomian ja historian tuntemusta sekä tietynlaista kasvatusta, jota ei valitettavasti voi korvata ahkeruudella. Ymmärrän toki, että omassa viiteryhmässä ABC:n lehtipihvi ja vuosittainen Tallinnan-risteily voivat edustaa hyvää elämää. Kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat, eikä niistä kannata loukkaantua.
Onko tämä sinusta mukava aihe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ruoka on toki nautinnollista, mutta tuollainen ap:n harrastama brassailu on rumaa ja kertoo vain brassailijan omasta heikosta itsetunnosta, jota yrittää säälittävästi pönkittää. Keksipäs ap. jokin mukaavmpi aihe.
Suurin osa suomalaisista kärsii nälkää. Työttömille ei löydy töitä, ja silti heitä häväistään joka ketjussa. Tämä ketju on julma.
Katsokaakin, mitä puoluetta äänestätte ensi vaaleissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP yrittää epätoivoisesti esittää jotain parempaa väkeä, mutta koko kulissi kaatuu heti ensimmäiseen lauseeseen. Istuskellaan keittiössä ryystämässä jotain ihan perus Cotes du Rhonea – eli sitä Alkon halvinta kympin kyykkyviiniä, joka on ostettu hanapakkauksessa ja jonka jämät on nyt pakko tuhota ennen kuin vieraat saapuvat. Oikea gourmet-kokki tietäisi, ettei ruokaan laiteta viiniä, jota ei voisi tarjoilla sellaisenaan vieraille, mutta tässä taloudessa säästetään kaikesta.
Koko Halloween light -teema huutaa halpaa kopiointia amerikkalaisista lähiötrendeistä. Parafiiniöljyssä liotetut kuolleet lehdet ja oman kasvihuoneen minikurpitsat ovat vain köyhän miehen yritys peittää se tosiasia, ettei rahaa aitoihin, tyylikkäisiin leikkokukkiin tai ammattimaiseen sisustukseen ole. Seuraavaksi varmaan kaivetaan esiin muoviset hämähäkinseitit ja Prismasta ostetut paperiservetit.
Tarjoilut jatkavat samaa teeskentelyn linjaa. Alkupalaksi on bruschetta-tyylistä leipää, mikä on hienompi termi sille, että vieraille syötetään kuivahtanutta patonkia, jonka päälle on sotketty jotain itsetehtyä kurpitsamössöä budjettisyistä. Pääruoka puolestaan on tehty pakastimesta kaivetusta vanhasta peurasta, jota anoppi ei selvästikään ole itse jaksanut syödä. Vuoden vanha, pakastimen pohjalla maannut sitkeä lihanpala yritetään nyt hukuttaa halpaan punaviiniin ja kutsua sitä Boeuf bourguignoniksi. Todellista white trash -pakastintyhjennystä naamioituna ranskalaisen keittiön klassikoksi!
Kirsikkana kakun päällä on tietenkin sukulaislauma: 12 henkeä sulloutuu samaan tilaan, ja perheen kuopus touhuaa vielä jotain tallilla – todennäköisesti rassaamassa jotain vanhaa veronkierto-Bemaria tai saksalaista tuontiautoa, jotta julkisivu näyttäisi naapureille hyvältä
Laitan vedenkeittimestä vettä puurohiutaleille, sekaan pähkinöitä. Toimii.
Tämä ei estä ettenkö jollain lomalla nauttisi simpukoita, mutta vain jos ne on ihan tuoreita esim rannikolla.
Kalat on kivempia akvaariossa eikä lautasella, jossa niiltä on riistetty vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä nyt sattuu olemaan perseestä monilla ihmisillä. Eikä jaska enää kuunnella teidän onnellisuus paska jakeluita omassa katkeruudessaan. Voi voi. Kestä se. Niin katkeroituneetkin yksinäiset joutuu teitäkin kestämään.
Vierailija kirjoitti:
Elämä nyt sattuu olemaan perseestä monilla ihmisillä. Eikä jaska enää kuunnella teidän onnellisuus paska jakeluita omassa katkeruudessaan. Voi voi. Kestä se. Niin katkeroituneetkin yksinäiset joutuu teitäkin kestämään.
Joutuvat kestämään sen vielä yksin ilman tukea.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, sain sen mitä halusinkin: hierottua palstan änkyrämammoja vähän vastakarvaan. Totta kai tiesin, että ihan normaaleista arjen asioista kertominen sattuu teidän kateellisiin pikkusieluihinne. Kiitos tästä hupailuhetkestä teille, jotka sen tarjositte ja kivaa sunnuntai-iltapäivää sinne neukkukuutioihinne. Lähdenkin tästä paistamaan herkkusieniä bouef bourguignoniin. Sitten otan rentouttavan höyrysuihkun, laitan vähän meikkiä naamaan ja pujahdan vähän juhlavampaan pikkumekkoon. Sellainen Roomasta ostettu vanha riepu vaan, ollut mulla jo 18 vuotta mutta istuu edelleen upeasti kun olen pysynyt samoissa mitoissa koko ikäni (178/62). En ymmärrä miten ihmiset antaa itsensä lihoa?!?!?
Ciao,
Ap
Oikeestiko luulet, että kukaan lukee sun tekoälyklippejäsi ja itsellesi vastaamisia?
Olet ylen yksinkertainen. Ja näköjään yksinäinen, jos sun sunnuntain kohokohta tosiaan on trolliketjun julkaiseminen vauvalla!
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa suomalaisista kärsii nälkää. Työttömille ei löydy töitä, ja silti heitä häväistään joka ketjussa. Tämä ketju on julma.
Katsokaakin, mitä puoluetta äänestätte ensi vaaleissa.
Tämä ketju on mt-potilaan satu. Ei sen julmempaa.
Söin puuroa kulhollisen. Join kupin kahvia. Ollut huonolla ruualla vähän yli viikon. Hirman huimaa ja pakko makoilla välistä mutta muuten ok. Kävin kävelyllä. Nyt makaan että huinaus loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa suomalaisista kärsii nälkää. Työttömille ei löydy töitä, ja silti heitä häväistään joka ketjussa. Tämä ketju on julma.
Katsokaakin, mitä puoluetta äänestätte ensi vaaleissa.
Tämä ketju on mt-potilaan satu. Ei sen julmempaa.
Korjaus mt potilaitten satu ja osaksi totuus. Monikossa.
Onhan tuo varmasti ihan viehättävä käsitys laatuajasta, jos omat kokemukset ja mahdollisuudet ovat kovin rajalliset. Meillä ystävien tapaaminen tarkoittaa usein viikonloppua Cap Ferrat’ssa, purjehdusta Välimerellä, yksityistä illallista tai muutamaa päivää St. Moritzissa. Harrastuksiin kuuluvat ratsastus, metsästys, ooppera ja taidekeräily. Ymmärrän toki, että toisille laatuajaksi riittää sukulaisten luona kahvittelu ja television katselu omassa olohuoneessa. Kaikki eivät yksinkertaisesti ole tottuneet samanlaisiin virikkeisiin. On ehkä parempikin, että jokainen pysyttelee itselleen luontevassa ympäristössä.