Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä keksin nirsolle lapselle ruoaksi?

04.06.2007 |


Hei vaan,

hermo tässä alkaa mennä tyttären nirsoilun kanssa!

Typy on 1v 8kk ja ei syö perunaa (paitsi satunnaisesti muusina), porkkanaa, parsakaalia, riisiä.

Parasta ruokaa hänen mielestään on raejuusto, tomaatti, kananmuna ja viinirypäleet.

Hohh...

Kaksoisveli syö hyvin lähes mitä tahansa, tosin jugurttilinja on hänelläkin suositumpi kuin pelkät iltapuurot.



Nyt alkavat arkiruokaideat olla vähissä -sekä huumori.

Kaipailenkin vinkkejä miten saada syntymästään saakka todella laiha typy nauttimaan ruoasta.



2 ruokaa päivässä vaatii jo todellisia taikurin taitoja!



Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
04.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä molemmat tytöt (3v4kk ja 1v3kk) ovat hoikkia ja pieniruokaisia. Tarjoan ihan tavallista kotiruokaa, tässä jotain suosikkeja:



-makaroni eri muodoissaan ja jauhelihakastike (kermalla höystettynä). makaronia saa tummana versiona, on hieman terveellisempää

-keitot:jauhelihakeitto, lohi/seikeitto, makkarakeitto, kanakeitto

-laatikot:makaronilaatikko, lihaperunalaatikko, erilaiset kiusaukset

-kanarisotto



Vierailija
2/10 |
04.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä nirsoilee ismpi eli 6 v. Nirsoilu alkoi 3 v kohdalla, sitä ennen hän söi erinomaisesti.



Viimeiset 3 v lapsi olisi elänyt pelkällä makaroonilla jos olisi saanut itse päättää.



Meillä ainoaksi ratkaisuksi on muodostunut teatteri - jota sinällään inhoan!



Makaroonin kanssa saa kastikkeenkin alas, kun tekee kastikkeella makarooninaamalle silmät, suun ja nenän. Kurkunpaloista tulee hiukset.



Jonkun oudomman kastikkeen saan huijattua täytettyjen lättyjen sisältönä.



Kana ja liha menee alas oikeastaan vain grillisormiruokana. Maissi vain tähkänä. Muiden vihannesten syömisestä meillä vaan unelmoidaan; siis vanhemmat unelmoi ;-D



Perunaa - ei kuulonnkaan! Lihasoselaatikko sama juttu. Riisi käy ja sen joukkoon vihannessosekastiketta ja ketsuppia päälle.



Onneksi lapsi syö hedelmiä mielellään. Kananmunankin on suosikkeja, mutta ei sitäkään voisi joka päivä syödä.



Usein on tosi toivoton olo! Kakkonen syö paremmin, mutta alkaa olla siinä iässä että matkii isompaa joka asiassa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
05.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

on nirsoillut vuoden päivät. Koko liha ei kelpaa. Kaloista vain " punainen kala" toisinaan, kana ei juuri lainkaan. Jauheliha ruuat kelpaavat hyvin, sekä vihannekset ja hedelmät laidasta laitaan. Samoin muna sekä peruna ja makarooni. Teen silti aivan tavallista ruokaa ja vaihdellen. En ole siis lähtenyt sille tielle, että tekisin hoikan tyttöni mielen mukaan. Niinä päivinä kun on sellaista josta ei pidä, on syömättä. Ylimääräisiä välipaloja ei tipu, vaan neiti syö seuraavan kerran taas seuraavalla ruualla. Maistamispakko meillä on. Tuonikäinen ymmärtää jo sen, että vaikkei pidäkkään aina ruuasta, syö silti jonkin verran perunaa ja maistaa lihaa, ettei tarvitse olla nälissään seuraavaan ruokaan asti. Uskoisin, että asia helpottaa selkeillä säännöillä pikku hiljaa. Hyvin harva teini kuitenkaan elää pelkällä makaroonilla.

Vierailija
4/10 |
05.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten pakotat maistamaan jotain mitä lapsi ei halua?



Meillä ei toimi tuokaan ilman fyysistä väkivaltaa. Kokeiltu on. Poika istuu pöydän ääressä vaikka koko päivän jos sille päälle sattuu.



Joskus hän suostuu maistamaan jotain uutta, mutta sitten siihen jääkin kaikki muu ruoka siltä päivältä. Kaikki energia kului siihen maistamiseen.



Onko parempi maistaa 4 haarukallista jotain ja olla syömättä koko loppupäivä vai syödä se tavanomainen makarooninaama kastikkeella?



Ei meilläkään rokaa korvata välipaloilla/herkuilla mutta aivan liian usein lapsi on syömättä melkein koko päivän.

Vierailija
5/10 |
05.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä maistamiseen satunnaisesti auttaa, että pojalle sanotaan, että " se on melkein niin kuin xxx" (xxx = jotain, mistä poika pitää ja joka vähän muistuttaa ko. ruokaa, tyyliin falafel on melkein niin kuin lihapulla). Välillä maistamiseen auttaa myös, että sanotaan, että pitää tosiaankin ottaa vain yksi suupala. Mutta usein ei auta mikään. Pojalla on erikseen ne jutut, joista hän ei oikeasti pidä, ja sitten sellaiset, joiden suhteen hän on vain turhan ennakkoluuloinen.



Kasviksia muussaan myös välillä pastakastikkeen sekaan, ja joihinkin ruokiin poika saa laittaa ketsuppia/ juustoraastetta, jotta ne menevät paremmin alas.



Ikää meillä on vähän päälle kaksi vuotta.

Vierailija
6/10 |
05.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on nirso poika (2v) jonka kanssa syöminen on YKSI SUURI TAISTELU, ollut aina. Ja poika on hyvin itsepäinen, jos on päättänyt, ettei jotain syö, ei sitä todellkaan syö, on sitten syömättä, kokeiltu on. Välipaloja tms emme anna, poika ei vain syö, kun niin päättää. Eikä maista, kun ei halua.



Minä teen monipuolista ruokaa, ja poika syö/on syömättä. Usein teen sellaisia ruokia, joista tiedän, että poika syö edes jotain. Leipää tms en tarjoa lämpimän ruoan kanssa. Muutenkin on työn ja tuskan takana saada poika syömään edes kolme ateriaa päivässä, Jos molemmat lämpimät ateriat maistuvat, ei maistu ilta/aamupala. Välipalaa poika ei syö ikinä. Jos taas aamupala maistuu, ei maistu lounas. Ollaan muutettu nyt ruokarytmiä niin, että poika syö iltapalaksi lämpimän ruan (kuten koko perhe) ja sitten päivällisaikaan tarjotaan leipää tms, joka normaalisti olisi iltapala.



Ap:lle, erilaiset pastaruoat meillä uppoaa ihan ok



Mareila+Pojat 2v ja 6v

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
05.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kanssa se nirsoista nirsoin 2v4kk poika.

Olen ottanut tavaksi että sitä ruokaa syö mitä muutkin, ja jos ei kelpaa, seuraava välipala/ruoka tulee sitten ajallaan. Ei välipaloja väliin. Kyllä se nälkä sieltä nostaa päätään aika ajoin, varsinkin kun tajuaa että nyt ei tanssita hänen pillin mukaan!

Ketsupista ollaan saatu kaveri monelle ruualle. Jos ei ruoka maistu, niin kysyn laitetaanko ketsuppia (olkoonkin että sisältää suolaa ja kaikkea muuta tuhatta pahaa ainetta...), ni sillä kyytipojalla saadaan usein maistamaan joitain lusikoita ruokaa, ja kenties innostumaan.

Ja lapselle on iso asia kaikki oheisrekvisiitta; oikeanlainen lusikka ja ruokalappu... Leluihin ei kannata sortua, niistä ei pääse ikinä eroon! (nimimerkillä kokemusta on).

Ja vinkkinä, mummon tekemät ruuat on aina parempia kuin äitin tekemät! Kannattaa käydä välillä siis mummolassakin ;))

Vierailija
8/10 |
05.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

4v välillä sanoo ettei syö samaa kuin muut. Mutta menee alas kyllä hyvin kun sanotaan ettei tarvitse sitten syödä ollenkaan ja voi poistua pöydästä. Meillä ainakin se nirsoilu on muuta kuin ruokahaluttomuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
05.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin kauan kuin lapsen kasvu on käyrillä ja ok niin en ole pitänyt suurta numeroa syömättömyydestä.



Tarjoilen kaikille pääsääntöisesti samaa ruokaa ja korkeintaan säädän osan annoksesta vähemmän eksoottiseksi, jos puolison kanssa itse haluamme herkutella. Tyyliin hillosipuleita on turha tarjota nirppanokillemme, kun sitten ei maistu mikään muukaan.



Jos ei passaa syödä mitään niin sitten on ilman.



Välillä toinen syö perunat ja toinen lihat ja välillä kumpikin jättää ruokailun väliin. Syövät sitten seuraavalla kerralla paremmin.



Ja meillä se " ruipelo" on se parempi ruokainen ja " normaali" on sitten se nirsoilija. Eli toinen syö kuin hevonen ja on silti hoikka (poika) ja toinen ei syö mitään ja on normaalipainoinen (tyttö). Ota näistä sitten selvä!



Vierailija
10/10 |
05.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä neiti on tosiaan jo niin iso, että maistamis ääntö onnistuu. Lähinnä siis uhkailu-lahjonta kiristys menttaliteetilla. Eli esim. jos et edes maista, et lähde tänään kavereiden kanssa ulos tms. Yleensä maistaa. Ja jos on syömättä niin sitten on ja seuraavalla ruualla uusi yritys. joskus voi olla " huonolla syömisellä" viikon, mutta kyllä se ruokahalu jossain vaiheessa nousee.

Kuopus oli pienenä erittäin huono syömään ja lähdin hänen kanssaan viihdytys/lempiruoka linjalle 6kk-1v iässä ja se tie ei vienyt kuin alaspäin. Kun kuopus oli 1v ikäinen, päätin, että nyt riittää ja aloin tarjoamaan samaa ruokaa koko perheelle ja vaihtelevasti. Muutama kuukausi meni temppuillessa, mutta kyllä se siitä lähti. Eli raakasti vain tiukat ruoka-ajat, kaikki ylimääräiset välipalat ym. pois ja monipuolisesti eri ruokia. Kyllä normaali lapsi muutamassa kuukaudessa lähtee syömään sen minkä tarvisee. Jos kasvukäyrät ovat ok, niin silloin saa riittävästi ravintoa. ihmisten ravinnon tarvekkin on erillainen ja toinen pärjää huomattavasti vähemmällä ruokamäärällä kuin toinen.

Eri asia on, jos lapsi ei ole " normaali" vaan omaa jonkun diagnoosi esim. aistiyliherkyys ym. silloin täytyy miettiä muita keinoja ravitsemusterapeutin kanssa.