Miksi romanttiset eleet tuntuvat kiusalliselta suomalaisen naisen kanssa, mutta ei ulkomaalaisen?
Tämä ei ole trollialoitus, vaan haluan ymmärtää psykologian tämän ilmiön taustalla. Olen seurustellut koko elämäni suomalaisten naisten kanssa. Romanttiset eleet kuten kukkasten ostaminen tai romanttisen piknikin järjestäminen ovat aina tuntunut jotenkin kliseeltä ja kiusalliselta suomalaiselle naiselle. Mutta nyt seurustelen etelä-amerikkalaisen naisen kanssa ja hänelle kukkasten ostaminen ei tunnu mitenkään erikoiselta vaan luonnolliselta. Jos minulla on perjantaina työpäivän jälkeen hyvä fiilis, käyn ostamassa hänelle kukkasia ja hän ilahtuu niistä. Teen tämän varmaan ainakin pari kertaa kuussa. Suomalaiselle naiselle olen ostanut kukkasia kaksi kertaa elämässäni.
Miksi tuossa on niin iso ero? Onko psykologeja paikalla jotka voisivat diagnosoida tilanteen? Selittyykö vain sillä, että suomalaiset naiset ovat itsenäisiä ja feministejä, niin miehellä ei ole samanlaista tarvetta osoittaa rakkautta?
M31
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on että ei suomalaisessa naisessa vain ole sitä jotain. Vaikea rakastaa semmosta mitäänsanomatonta tanttaraa.
Pieru-spessu! Ehtoota!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ulkomaalaiset naiset saattavat olla keskimäärin vähän avoimempia ja sosiaalisempia, mutta sekä heidän että suomalaisten naisten kanssa deittailleena, en koe, etteivätkö myös suomalaiset naiset pitäisi romantiikasta tai että tuollaiset eleet tuntuisivat oudoilta heidänkin kanssaan. Ei mitään isoja eroja siis. Tämä nyt vain oma anekdoottini.
Ei tuo ole anekdootti. Tiedätkö mitä se tarkoittaa?
Tiedän. Luuletko, että käytän sanoja, joiden merkitystä en tunne?
Wiktionary: "Anekdootti: tosi, tai totena kerrottu, lyhyt tarina, joka usein liittyy käsiteltävään aiheeseen".
Mikä oli siis ongelmasi?
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on että ei suomalaisessa naisessa vain ole sitä jotain. Vaikea rakastaa semmosta mitäänsanomatonta tanttaraa.
Totta. Me ei olla mitään animehahmoja, vaan oikeita ihmisiä. Jatka sä sitä animelle runkkausta ja unohda oikeat naiset kokonaan. Ollaan kaikki varmaan ihan tyytyväisiä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on että ei suomalaisessa naisessa vain ole sitä jotain. Vaikea rakastaa semmosta mitäänsanomatonta tanttaraa.
Tää on nyt eri keskustelu. Eikä se yleinen haukkumisketju.
"Jos minulla on perjantaina työpäivän jälkeen hyvä fiilis, käyn ostamassa hänelle kukkasia ja hän ilahtuu niistä. Teen tämän varmaan ainakin pari kertaa kuussa. Suomalaiselle naiselle olen ostanut kukkasia kaksi kertaa elämässäni"
Tota... Jooh..
Niin, miksi niin on suuri ero? 🤔
Johtuu siitä, että tunnelma suomalaisten välisissä parisuhteissa on platonisempi kuin suomalainen-ulkomaalainen -suhteissa. Suomalaisten naisten kanssa joutuu varomaan, ettei nainen kaikessa feminismissään loukkaannu kukista. Ettei hän vain koe sitä halventavana, että häntä kohdellaan naisena. Esim. pideään kädestä, avataan ovi tai autetaan takki päälle. Ja suomalaisten naisten käytös keskimäärin ei ole niin feminiinistä kuin juuri esim. eteläamerikkalaisten naisten. Viimeksi mainitut eivät itse omalla käytöksellään ja luomallaan ilmapiirillä yritä häivyttää suhteesta mies-nainen -dynamiikkaa. Siksi miehellä ei ole syytä pelätä olevansa liian herrasmiesmäinen.
Suomalaisilta naisilta kuulee useinkin, etteivät pidä kukista, koruista, romantiikasta, heille ei saa sanoa "rakastan sinua" ennen kuin suhde kestänyt niin ja niin kauan jne.
Etelä-Amerikassa liian epäromanttinen suhde, jossa pelätään tunteiden näyttämistä ja mies-nais-dynamiikkaa ei ole oikein parisuhde ollenkaan. Koko kulttuuri on jo itsessään erittäin lämmin, tunteellinen ja jopa flirttaileva. Eikä siellä ole feminismi saanut mitään yliotetta. Siellä asuneena en näitä juttuja kuvittele.
Suomalaisten suhteissa saattaa joutua pitämään tunteiden osoittamista ja romanttisia eleitä vakan alla, jottei toista ala ahdistaa. Ja sitten ollaankin jo pyytämässä etäisyyttä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on että ei suomalaisessa naisessa vain ole sitä jotain. Vaikea rakastaa semmosta mitäänsanomatonta tanttaraa.
Mikä on tämä "jotain"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on että ei suomalaisessa naisessa vain ole sitä jotain. Vaikea rakastaa semmosta mitäänsanomatonta tanttaraa.
Mikä on tämä "jotain"?
Persikkanukkaa joka nuorella impyellä väräjää intohimosta keski-ikäisen miehen kosketuksesta, tjsp. Muistaakseni.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä, että tunnelma suomalaisten välisissä parisuhteissa on platonisempi kuin suomalainen-ulkomaalainen -suhteissa. Suomalaisten naisten kanssa joutuu varomaan, ettei nainen kaikessa feminismissään loukkaannu kukista. Ettei hän vain koe sitä halventavana, että häntä kohdellaan naisena. Esim. pideään kädestä, avataan ovi tai autetaan takki päälle. Ja suomalaisten naisten käytös keskimäärin ei ole niin feminiinistä kuin juuri esim. eteläamerikkalaisten naisten. Viimeksi mainitut eivät itse omalla käytöksellään ja luomallaan ilmapiirillä yritä häivyttää suhteesta mies-nainen -dynamiikkaa. Siksi miehellä ei ole syytä pelätä olevansa liian herrasmiesmäinen.
Suomalaisilta naisilta kuulee useinkin, etteivät pidä kukista, koruista, romantiikasta, heille ei saa sanoa "rakastan sinua" ennen kuin suhde kestänyt niin ja niin kauan jne.
Etelä-Amerikassa liian epäromanttinen suhde, jossa pelätään tunteiden näyttämistä ja mies-nais-dynamiikkaa ei ole oikein parisuhde ollenkaan. Koko kulttuuri on jo itsessään erittäin lämmin, tunteellinen ja jopa flirttaileva. Eikä siellä ole feminismi saanut mitään yliotetta. Siellä asuneena en näitä juttuja kuvittele.
Suomalaisten suhteissa saattaa joutua pitämään tunteiden osoittamista ja romanttisia eleitä vakan alla, jottei toista ala ahdistaa. Ja sitten ollaankin jo pyytämässä etäisyyttä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.
Niin siis on ihan toivottavaa että nainen on lämmin ja flirttaileva kaikkia kohtaan? 🤔
"Miehellä on syytä pelätä olevansa liian herrasmieslämäinen" 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä, että tunnelma suomalaisten välisissä parisuhteissa on platonisempi kuin suomalainen-ulkomaalainen -suhteissa. Suomalaisten naisten kanssa joutuu varomaan, ettei nainen kaikessa feminismissään loukkaannu kukista. Ettei hän vain koe sitä halventavana, että häntä kohdellaan naisena. Esim. pideään kädestä, avataan ovi tai autetaan takki päälle. Ja suomalaisten naisten käytös keskimäärin ei ole niin feminiinistä kuin juuri esim. eteläamerikkalaisten naisten. Viimeksi mainitut eivät itse omalla käytöksellään ja luomallaan ilmapiirillä yritä häivyttää suhteesta mies-nainen -dynamiikkaa. Siksi miehellä ei ole syytä pelätä olevansa liian herrasmiesmäinen.
Suomalaisilta naisilta kuulee useinkin, etteivät pidä kukista, koruista, romantiikasta, heille ei saa sanoa "rakastan sinua" ennen kuin suhde kestänyt niin ja niin kauan jne.
Etelä-Amerikassa liian epäromanttinen suhde, jossa pelätään tunteiden näyttämistä ja mies-nais-dynamiikkaa ei ole oikein parisuhde ollenkaan. Koko kulttuuri on jo itsessään erittäin lämmin, tunteellinen ja jopa flirttaileva. Eikä siellä ole feminismi saanut mitään yliotetta. Siellä asuneena en näitä juttuja kuvittele.
Suomalaisten suhteissa saattaa joutua pitämään tunteiden osoittamista ja romanttisia eleitä vakan alla, jottei toista ala ahdistaa. Ja sitten ollaankin jo pyytämässä etäisyyttä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.
Henkilökohtaisesti, suomalaisena naisena, minua ärsyttää sinussa se, että määrittelet minut jo lähtökohtaisesti päin brinkkalaa. Tutustumatta minuun. Olisiko tässä ongelmasi ydin, oma asenteesi "suomalaisiin naisiin"?
Se on miehen oma ajatus että joku on kiusallista. Mutta täällä uskalletaan sanoa mistä ei tykkää tai tykkää. Ulkomaalainen on nöyrä kotipalvelija miehelle? Jota kuvittelee vielä normaaliksi hyväksi mieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on että ei suomalaisessa naisessa vain ole sitä jotain. Vaikea rakastaa semmosta mitäänsanomatonta tanttaraa.
Mikä on tämä "jotain"?
Persikkanukkaa joka nuorella impyellä väräjää intohimosta keski-ikäisen miehen kosketuksesta, tjsp. Muistaakseni.
Noin puhuu suomalainen pallomahainen miesjumala. 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska suomalaiset naiset ei oo itsenäisiä ja vahvoja, vaan erittäin pelokkaita ja epävarmoja. He kokevat, et miehen huomiointi, hyvät teot naiselle, kauniit sanat yms. on sen merkki, et mies on narsisti tms., joka vain manipuloi ja pelaa naisella. Ihan vtn sairasta. Ei oo semmosta sosiaalista ja tunne-elämän älykkyyttä, et osais erottaa normaalin ihmisen sairaasta. Seksissä taas tulee toi epävarmuus ja huono itsetunto hyvin vahvasti esille. Ja suomalaiset naiset kokee kahden tasavertasen aikuisen päätöksen harrastaa seksiä jotenki sairaalla tavalla siten, et mies hyväkskäyttää siinä naista ja vähintään alistaa alitajuisesti omien sairaiden halujensa tyydyttämiseksi, ja tän vuoks ei kyetä kertomaan omia fantasioita ja ollaan sillai "Ei, älä koske sinne, älä käännä mua näin. Yms.". Lisäks omaa kehoa hävetään ja seksin aikana ei anneta vaistojen viedä, vaan he ikään kuin ratkaisisivat matemaattisia teorioita siinä seksin aikana, joka tekee seksistä vain mekaanista kehojen hinkkaamista yhteen.
Yleistysten yleistys. Ja kokemusta naisista 0-1 henkilöä
Kaks kertaa naimisissa ja sängyssä 100+. Jonkun verran on kokemusta.
"Pieni" katkeruuden vivahde tarinoissa...
En tiedä, mutta sama.
Suomessa ei halua eikä voi hempeillä, ulkomailla kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska suomalaiset ei ole teennäisiä vaan aitoja ja rehellisia. Jos yhtään teatteria hommassa mukana, suomalainen vaivaantuu. Toki voit ottaa ulkomailta jonkun naisen, mutta tosipaikan tullen suomalainen on se joka pysyy vierellä vaikka sataisi pommeja ja routaa.
Täh? Suomalaiset naiset pakenevat maasta jo siinä vaiheessa kun on vaarana saada pommi niskaan.
Hauska 😄
Olisiko ennakoivan tekstinsyötön vika.
ohis