Miksi romanttiset eleet tuntuvat kiusalliselta suomalaisen naisen kanssa, mutta ei ulkomaalaisen?

suomalaiset eivät ole lainkaan romanttisia... hetken pystyvät näyttelemään että ovat mutta sitten teatteriesitys alkaa kaatua...

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä romantiikka noin järjestettynä vaikuttaa vaivaannuttavalta. Meidän kulttuurissa ei oikein ole arvostettu sellaista. Toisaalta, muki kuumaa kaakaota tähtitaivasta katsellessa, hitaat aamut unisina ja toiseen kietoutuneena ja moni muu ihan ilmainen tai hyvin halpa, ei erityisesti järjestetty asia voi olla hyvin romanttista. Mieleen on jäänyt yksi tihkusateinen sieniretki kun mies ojensi kimpun valtavia suppiksia kuin kukkia.

Puhu itsestäsi vaan. Minä pidän siitä, että minulle tuodaan kukkia ja oma mies tuokin niitä silloin tällöin ilahduttaakseni minua. Tuo myös välillä pyytämättä herkkuja tai jopa pieniää lahjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, ongelma on sinussa. Ei naisissa.

Olen feministi ja onnekseni useimmat kumppanini ovat ostelleet minulle kukkia, lahjoja, yllättäneet, hemmotelleet. Ei feminismi tarkoita sitä, että lakkaisin olemasta ihminen parisuhteessa. Useimmat miehet pitävät hemmottelusta myös, ihmisiä kun ovat. Nämä tällaiset kuuluvat hyvään parisuhteeseen.

Monestiko sinä olet ostanut miehille kukkasia? Niinpä. Tämä selittää AP:n kokeman kognitiivisen dissonanssin. Naiselliselle naiselle on vain helpompi olla mies.

Tiedät, että Etelä-Amerikassa kukkien antaminen on normaalia ja tiedostat sen, että hän on saanut eksiltään paljon romanttisia eleitä. Versus suomalainen nainen, joka on seurustellut kaltaistesi epäromanttisten miesten kanssa. Annat naiselle sitä, mihin oletat hänen tottuneen ja pitävän normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä romantiikka noin järjestettynä vaikuttaa vaivaannuttavalta. Meidän kulttuurissa ei oikein ole arvostettu sellaista. Toisaalta, muki kuumaa kaakaota tähtitaivasta katsellessa, hitaat aamut unisina ja toiseen kietoutuneena ja moni muu ihan ilmainen tai hyvin halpa, ei erityisesti järjestetty asia voi olla hyvin romanttista. Mieleen on jäänyt yksi tihkusateinen sieniretki kun mies ojensi kimpun valtavia suppiksia kuin kukkia.

Puhu itsestäsi vaan. Minä pidän siitä, että minulle tuodaan kukkia ja oma mies tuokin niitä silloin tällöin ilahduttaakseni minua. Tuo myös välillä pyytämättä herkkuja tai jopa pieniää lahjoja. 

Toki. Olet varmaan kuullut rakkauden kielistä. Muhun lahjat eivät uppoa, mutta yhdessä vietetty aika ja fyysinen kosketus saavat tuntemaan olon rakastetuksi. Siitähän romantiikassa on kyse. Munkaltaisia miehiä on tullut vastaan, ehkä kaltaiset vetävät toisiaan puoleensa kun puhuvat samaa kieltä. En mäkään osaisi olla miehen kanssa, joka ensisijaisesti kaipaisi lahjoja rakkauden osoituksena. Me ollaan erilaisia.

Huomaat mies, että olet puolivaloilla.

Valehtelet. 

Ja se toinen näkee sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ongelma on sinussa. Ei naisissa.

Olen feministi ja onnekseni useimmat kumppanini ovat ostelleet minulle kukkia, lahjoja, yllättäneet, hemmotelleet. Ei feminismi tarkoita sitä, että lakkaisin olemasta ihminen parisuhteessa. Useimmat miehet pitävät hemmottelusta myös, ihmisiä kun ovat. Nämä tällaiset kuuluvat hyvään parisuhteeseen.

Monestiko sinä olet ostanut miehille kukkasia? Niinpä. Tämä selittää AP:n kokeman kognitiivisen dissonanssin. Naiselliselle naiselle on vain helpompi olla mies.

Olen ostanut miehelle kukkia useita kertoja. Olen stereotyyppisesti "naisellinen" nainen. Ei feminismi ole mikään synonyymi stereotyyppiselle "miehekkyydelle". En ymmärrä mitä tarkoitat. "Olla mies" ja "olla nainen" muutenkin riippuvat yksilöstä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla ihminen tietyssä sukupuolessa.

- lainaamasi

Suomalaiset naiset ei vaikuta oikein olevan sinut feminiinisen puolensa kanssa ja naiselliset jutut jotenkin nolottaa. Ovat vähän kuin miehiä monet. Liekö aspergerinaisia sitten enemmän Suomessa jotka ovat aivoiltaan käsittääkseni vähän miehen kaltaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä romantiikka noin järjestettynä vaikuttaa vaivaannuttavalta. Meidän kulttuurissa ei oikein ole arvostettu sellaista. Toisaalta, muki kuumaa kaakaota tähtitaivasta katsellessa, hitaat aamut unisina ja toiseen kietoutuneena ja moni muu ihan ilmainen tai hyvin halpa, ei erityisesti järjestetty asia voi olla hyvin romanttista. Mieleen on jäänyt yksi tihkusateinen sieniretki kun mies ojensi kimpun valtavia suppiksia kuin kukkia.

Puhu itsestäsi vaan. Minä pidän siitä, että minulle tuodaan kukkia ja oma mies tuokin niitä silloin tällöin ilahduttaakseni minua. Tuo myös välillä pyytämättä herkkuja tai jopa pieniää lahjoja. 

Toki. Olet varmaan kuullut rakkauden kielistä. Muhun lahjat eivät uppoa, mutta yhdessä vietetty aika ja fyysinen kosketus saavat tuntemaan olon rakastetuksi. Siitähän romantiikassa on kyse. Munkaltaisia miehiä on tullut vastaan, ehkä kaltaiset vetävät toisiaan puoleensa kun puhuvat samaa kieltä. En mäkään osaisi olla miehen kanssa, joka ensisijaisesti kaipaisi lahjoja rakkauden osoituksena. Me ollaan erilaisia.

Eihän lahjojen antaminen poissulje sitä, etteikö olisi fyysistä kosketusta ja vietettäisi yhdessä aikaa. Hyvässä parisuhteessa on minun maailmassani tätä kaikkea. Harvalle ihmiselle lahjat ovat jokin ensisijainen tapa osoittaa välittämistä.

Kulttuuri. Protestanttinen kulttuuri jossa kukaan ei saa olla spesiaali. Avioliittokin on enemmän velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä romantiikka noin järjestettynä vaikuttaa vaivaannuttavalta. Meidän kulttuurissa ei oikein ole arvostettu sellaista. Toisaalta, muki kuumaa kaakaota tähtitaivasta katsellessa, hitaat aamut unisina ja toiseen kietoutuneena ja moni muu ihan ilmainen tai hyvin halpa, ei erityisesti järjestetty asia voi olla hyvin romanttista. Mieleen on jäänyt yksi tihkusateinen sieniretki kun mies ojensi kimpun valtavia suppiksia kuin kukkia.

Puhu itsestäsi vaan. Minä pidän siitä, että minulle tuodaan kukkia ja oma mies tuokin niitä silloin tällöin ilahduttaakseni minua. Tuo myös välillä pyytämättä herkkuja tai jopa pieniää lahjoja. 

Toki. Olet varmaan kuullut rakkauden kielistä. Muhun lahjat eivät uppoa, mutta yhdessä vietetty aika ja fyysinen kosketus saavat tuntemaan olon rakastetuksi. Siitähän romantiikassa on kyse. Munkaltaisia miehiä on tullut vastaan, ehkä kaltaiset vetävät toisiaan puoleensa kun puhuvat samaa kieltä. En mäkään osaisi olla miehen kanssa, joka ensisijaisesti kaipaisi lahjoja rakkauden osoituksena. Me ollaan erilaisia.

Eihän lahjojen antaminen poissulje sitä, etteikö olisi fyysistä kosketusta ja vietettäisi yhdessä aikaa. Hyvässä parisuhteessa on minun maailmassani tätä kaikkea. Harvalle ihmiselle lahjat ovat jokin ensisijainen tapa osoittaa välittämistä.

Eihän kukaan ole niin väittänytkään. Ilolla mäkin annan lahjan tai otan lahjan vastaan, mutten koe sitä romanttisena. Ja aina jokin tapa on luontevampi kuin joku toinen. Myöskään sanat eivät ole oma juttu. Teot enemmän.

Siksi,koska suomalainen nainen olettaa heti, että toi haluaa vaan puikottelemaan ja on kyyninen. Hän ei voi kuvitella, että suomalainen mieskin voi haluta romantiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ei vaikuta oikein olevan sinut feminiinisen puolensa kanssa ja naiselliset jutut jotenkin nolottaa. Ovat vähän kuin miehiä monet. Liekö aspergerinaisia sitten enemmän Suomessa jotka ovat aivoiltaan käsittääkseni vähän miehen kaltaiset.

Yrität väkisin määritellä "oikeaa tapaa" olla nainen ja naisellinen. Ajattelet hyvin kärjistäen, mustavalkoisesti. Ehkä kuitenkin on kyse sinusta, ei suomalaisista naisista. Tunteaksesi itsesi omasta mielestäsi miehekkääksi, kaipaat rinnallesi tietynlaista, sinusta naisellista naista. Siihen sinulla on oikeus toki. Mutta voit jättää meidät suomalaiset naiset rauhaan määritelminesi. Minä määrittelen itse itseni naiselliseksi ja tunnen itseni naiselliseksi täysin riippumatta siitä, mitä minusta ajattelet.

No, ulkomaalaiset naiset saattavat olla keskimäärin vähän avoimempia ja sosiaalisempia, mutta sekä heidän että suomalaisten naisten kanssa deittailleena, en koe, etteivätkö myös suomalaiset naiset pitäisi romantiikasta tai että tuollaiset eleet tuntuisivat oudoilta heidänkin kanssaan. Ei mitään isoja eroja siis. Tämä nyt vain oma anekdoottini. 

Vierailija kirjoitti:

Koska suomalaiset ei ole teennäisiä vaan aitoja ja rehellisia. Jos yhtään teatteria hommassa mukana, suomalainen vaivaantuu. Toki voit ottaa ulkomailta jonkun naisen, mutta tosipaikan tullen suomalainen on se joka pysyy vierellä vaikka sataisi pommeja ja routaa. 

Täh? Suomalaiset naiset pakenevat maasta jo siinä vaiheessa kun on vaarana saada pommi niskaan.

Kokemukset ovat yksilöllisiä. Se miten aloittaja kokee asiat ei tarkoita sitä että kaikilla suomalaisilla miehillä olisi vaikeuksia kokea normaaliksi ja luontevaksi ostaa kukkia suomalaiselle roikkuvalle ällöttävälle läskille keski-ikäiselle naiselle.

Jotkut miehet nyt vaan kokevat, että jos nainen on älykäs ja ajattelee omilla aivoillaan, tämä on joko asperger tai miehekäs. Kertoo vain niistä miehistä.

Vierailija kirjoitti:

No, ulkomaalaiset naiset saattavat olla keskimäärin vähän avoimempia ja sosiaalisempia, mutta sekä heidän että suomalaisten naisten kanssa deittailleena, en koe, etteivätkö myös suomalaiset naiset pitäisi romantiikasta tai että tuollaiset eleet tuntuisivat oudoilta heidänkin kanssaan. Ei mitään isoja eroja siis. Tämä nyt vain oma anekdoottini. 

Ei tuo ole anekdootti. Tiedätkö mitä se tarkoittaa?

Faktahan on että ei suomalaisessa naisessa vain ole sitä jotain. Vaikea rakastaa semmosta mitäänsanomatonta tanttaraa.

Pelkäät että suomalainen nainen ylpistyy, jos sille ostaa kukkia.