Miettiikö muut usein, mitä olisivat voineet olla?

Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta mIkä estää tulemasta mitä haluat nyt myöhemmin elämässä?

Mietin myös. Mutta mikään ei ole vielä myöhäistä! Olen 30, ja vasta aloittamassa elämääni. Jotkut aloittaa elämänsä 0 vuotiaana, toiset vähän myöhemmin. Älä vertaa itseäsi muihin vaan aloita elämään nyt tänään! 

Mietin, mutta välillä mietin myös mitä kaikkea vielä negatiivisempaa olisin voinut olla tai kokea.

Välillä pelottaa että vanhana saatan katua liian montaa asiaa

Harvoin mietin, mitä minusta olisi voinut tulla.

Useammin mietin, miten monta luotia väistinkään.

Vierailija kirjoitti:

Välillä pelottaa että vanhana saatan katua liian montaa asiaa

Hyvä tiedostaa tämä jo nyt! Siksi tänään ota ensimmäinen pieni askel siihen suuntaan, ettei tuo vanhuuden kauhuskenaario toteudu. 

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta mIkä estää tulemasta mitä haluat nyt myöhemmin elämässä?

Tulemasta? Ap

En. Oma elämäntapani on oma valintani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta mIkä estää tulemasta mitä haluat nyt myöhemmin elämässä?

Tulemasta? Ap

Niin, mikä estää toteuttamasta niitä lapsuuden unelmia myöhemmin elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta mIkä estää tulemasta mitä haluat nyt myöhemmin elämässä?

Tulemasta? Ap

Niin, mikä estää toteuttamasta niitä lapsuuden unelmia myöhemmin elämässä?

En voi muutta menneisyyttäni, mm kiusaamista ja miten se on vaikuttanut minuun. Ap

Mietin joskus, että mitä minusta olisi voinut tulla, jos olisin ollut koulussa ahkerampi. Ehkä minä sitten olisin diplomi-insinööri, enkä teknikko. Tosin nyt 30 vuotta myöhemmin teen töidä niiden diplomi-insinöörien kanssa samalla palkalla. Tie tähän pisteeseen vain on ollut erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta mIkä estää tulemasta mitä haluat nyt myöhemmin elämässä?

Tulemasta? Ap

Niin, mikä estää toteuttamasta niitä lapsuuden unelmia myöhemmin elämässä?

En voi muutta menneisyyttäni, mm kiusaamista ja miten se on vaikuttanut minuun. Ap

Et voi muuttaa menneisyyttä, mutta terapian ja muiden keinojen avulla voi päästä yli noista. Ja lainaa vaikka alkuun kirjastosta kirjoja, jotka käsittelee tuon kaltaisia traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta mIkä estää tulemasta mitä haluat nyt myöhemmin elämässä?

Tulemasta? Ap

Niin, mikä estää toteuttamasta niitä lapsuuden unelmia myöhemmin elämässä?

En voi muutta menneisyyttäni, mm kiusaamista ja miten se on vaikuttanut minuun. Ap

Et voi muuttaa menneisyyttä, mutta terapian ja muiden keinojen avulla voi päästä yli noista. Ja lainaa vaikka alkuun kirjastosta kirjoja, jotka käsittelee tuon kaltaisia traumoja.

Ehkä niin mutta terapia ei tuo menetettyjä vuosia takaisin. Etkö ymmärrä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta mIkä estää tulemasta mitä haluat nyt myöhemmin elämässä?

Tulemasta? Ap

Niin, mikä estää toteuttamasta niitä lapsuuden unelmia myöhemmin elämässä?

En voi muutta menneisyyttäni, mm kiusaamista ja miten se on vaikuttanut minuun. Ap

Et voi muuttaa menneisyyttä, mutta terapian ja muiden keinojen avulla voi päästä yli noista. Ja lainaa vaikka alkuun kirjastosta kirjoja, jotka käsittelee tuon kaltaisia traumoja.

Ehkä niin mutta terapia ei tuo menetettyjä vuosia takaisin. Etkö ymmärrä. Ap

Ei kenenkään meidän tarvitse ymmärtää yhtään mitään. Ainoa, kenen on ymmärrettävä on sinä itse. Sinä itse käsikirjoitat tulevaisuutesi. Voit jäädä juuri siihen makaamaan tai voit valloittaa maailman. Yhdenkään meidän elämää ei liikuta suuntaan eikä toiseen, valitsit kumman vaihtoehdon tahansa. Vain sinuun itseesi oma valintasi koskee. 

Mietin aina toisinaan sitä että minusta joka olin syrjäytyneen nuoren oppikirjaesimerkki ei tullutkaan syrjäytynyttä ja/tai päihdeongelmista aikuista.

Olin koulukiusattu, ei ollut yhtään kaveria enkä hakenut minnekään opiskelemaan peruskoulun jälkeen.

Nyt olen 47v, on koulutus, vakituinen työpaikka, omistusasunto ja vastoin kaikkia luuloja olen myös naimisissa ensimmäisen poikaystäväni kanssa jonka kanssa aloin seurustella ollessani 28v. 

Näinkin voi käydä :) 

Vierailija kirjoitti:

Mietin aina toisinaan sitä että minusta joka olin syrjäytyneen nuoren oppikirjaesimerkki ei tullutkaan syrjäytynyttä ja/tai päihdeongelmista aikuista.

Olin koulukiusattu, ei ollut yhtään kaveria enkä hakenut minnekään opiskelemaan peruskoulun jälkeen.

Nyt olen 47v, on koulutus, vakituinen työpaikka, omistusasunto ja vastoin kaikkia luuloja olen myös naimisissa ensimmäisen poikaystäväni kanssa jonka kanssa aloin seurustella ollessani 28v. 

Näinkin voi käydä :) 

Kiitos vastauksista. Suurin osa kommentoijista ei surren mieti mitä heistä olisi voinut tulla. Kyllä asioita saa myös surra. Ap

Tuo yllä oleva vastaus piti olla kaikille, ei vain hänelle. Ap

Mietin paljon vain sitä mitä kaikkea olisin voinut itse tehdä toisin. Sen sijaan esim. psykoosisairauteeni olen koko ajan suhtautunut vain niin että se nyt vaan tuli eikä sille voi mitään. Keskittynyt siihen että hyväksyn sen ja koitan mennä niillä mitä on annettu.

Tee tämä ajatusleikki: mieti elämääsi elokuvana, jonka päähenkilö sinä olet. Mitä yleisö huutaisi sinulle katsomosta? (Esim "älä mene sinne" / "tee jo jotain"). 
 

Ajatuksessa leikitellään sillä, että katsojat näkevät juonen paljon selvemmin kuin päähenkilö itse – he näkevät läpi pelkojen, emmehän me itse aina huomaa niitä "kauhuelokuvan" merkkejä tai sitä, että ratkaisu olisi ihan parin askeleen päässä.

Mitä sinusta tuntuu, että sinun elokuvasi katsojat huutaisivat sinulle juuri nyt? 

Mietin.