Lue keskustelun säännöt.
Nepotismi kukoistaa kulttuurialalla
26.10.2026 |
Omien lasten ja läheisten suosiminen ja työllistäminen esim. teatteri- ja musiikkialalla on yleistä. Kun produktiot miehitetään näin, ilman läheisten raivaamaan polkua on vaikea saada jalansijaa produktioissa vaikkapa Kainuun pystymetsästä tulevan, olitpa miten lahjakas tahansa.
Kommentit (37)
Nepotismiä ei ole politiikassa. Eihän😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teatterisukujen lapset ovat lapsesta asti teatterissa. He kasvavat teatteriin, eikä kyse ole nepotismista. Ihan samoin kuin lätkän pelaajien lapsista tulee usein lätkän pelaajia. Joskus jopa supertähtiä.
Taiteellinen lahjakkuus kuten muukin lahjakkuus kulkee jossain määrin geeneissä mutta ei mitenkään selvästi. On aikansaelänyt selitys tuo perimä, jota just nepot kovasti tälläkin saitilla harrastaa ja puolustelee ahkerasti, ei toimi enää.
Huvittaa myös, kun nämä lapset ovat usein ihan vanhempiensa näköisiä, esim. Sarkolat ja Melasniemet.
Geenien merkitystä
liioitellaan ihan tahallaan. Sen huomaa tässäkin ketjussa kuinka puolustellaan nepotismia vedoten geeneihin, säälittävää loosetiutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa myös, kun nämä lapset ovat usein ihan vanhempiensa näköisiä, esim. Sarkolat ja Melasniemet.
Niin lapset on yleensäkin vanhempiensa näköisiä geeniperimänsä vuoksi. Ei kai tämä voi sinulle uusi tieto olla?
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat eivät aina huomaa jälkikasvunsa lahjattomuutta, vaan haluavat avittaa tietä kulttuurinsaralla. Näin taso laskee.
Lapset pitää laittaa rakentamaan omaa polkuaan, vaikka se olisi haasteellista.
Tanssitaiteessa ja kuvataiteessa on ehkä vähiten nepotismia. Teatterialalla eniten.
Se on juuri noin. Tuossa kymmenen vuotta sitten kaupunginteatterissa kuulin ihan henkilökohtaisesti kun eräs tunnettu näyttelijä pyysi ohjaajaa ottamaan hänen lapsenlapsensa mukaan. Kun ohjaaja yritti sanoa että tilalle oli jo löydetty näyttelijät, tämä tunnettu näyttelijä sanoi että ”Pitäähän hänen … joskus oppia.” Ja ei, kyse ei ollut pettymyksen oppimisesta!
Eli heille nuo produktiot eivät ole edes mitään töitä, vaan oppimiskokemuksia, joilla muilta viedään se varsinainen työ!
Myöhemmin olen saanut kuulla perusteluja myös kuinka lapsenlapsi toisi lisää katsojia koska hän on samaa sukua ja on siellä ollut sitäkin että nimekkäät alkavat kiristämään että he laittavat viestiä eteenpäin ja työt loppuu jos oma jälkikasvu ei pääse esiintymään.
Se mikä minua ärsyttää koko tässä ilmiössä on se yksinkertainen tosiasia että pelkästään nepotismin vuoksi, monet lahjakkaat nuoret lopettavat teatteriharrastuksen koska he tietävät etteivät he saa töitä koska ei ole nimekästä sukulaista tai vanhempaa. Se ei auta että itkisi ja rukoilisi että he jaksaisivat jatkaa, koska heiltä loppuu se usko, kun nimekäs näyttelijä laittaa kuvainnollisesti oven kiinni heidän nenänsä edessä!
Vaikka meillä on ollut sekä harjoituksia joissa harrastelijat saavat harrastaa, tekemättä mitään produktiota loppuun asti, on valitettavaa että tilanne on mennyt siihen että kun harrastajat ikääntyvät lapsista nuoriksi ja kun rahaa kuitenkin pitäisi saada ettei homma kaadu kokonaan, kato käy ja silloin harrastajista tulee heitä jotka alkavat tekemään töitä loppuun asti, paitsi että sitten tulee nämä jotka hyppäävät koko sen prosessin ohi ja pääsevät hommiin koska isä tai äiti on kuuluisa.
Kolmekymmentä vuotisen urani aikana jolloin olen rahaa pyöritellyt, saanut nähdä sen että nimekkään näyttelijän jälkikasvu voi aiheuttaa aallon jossa ensin tulee rahaa. Useimmiten sitä ei kuitenkaan tapahdu, koska jälkikasvukin haluaa peittää sen että on jonkun nimekkään näyttelijän lapsi tai lapsenlapsi. Kun tilanne on sellainen että nuo lahjakkaat haluavat peittää sukujuurensa, se kertoo hyvin vakavasta ongelmasta johon pitäisi puuttua! Kaikkein paras rahantuoja on lahjakkaat näyttelijät ja hyvä näytelmä. Se tuo rahaa pitkällä aikavälillä tasaisesti ja sana leviää. Jos näyttelijät ovat lahjattomia, edes hyvä näytelmä ei pelasta tilannetta, kun taas lahjakkaat näyttelijät voivat pelastaa jopa huonon näytelmän. Tietenkin muu työ auttaa siinä, mutta jos puhutaan ihan puhtaasti näyttelijöiden osasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin vai onko yksinkertaisesti niin, että lapset ovat saaneet vaikutteita vanhemmiltaan sekä geeniperimän. Jos on lapsesta asti pyörinyt teatterin kulisseissa, on aika loogista hakeutua tutulle alalle.
Eiköhän nepotismi ole kohtuullisen vahvaa muillakin aloilla, tai ainakin vanhempien aloille hakeutuminen. Insinöörien lapsista tulee insinöörejä ja poliitikkojen lapsista poliitikkoja.
Tässä ei nyt kuitenkaan keskustella parista näyttelijäsuvusta jotka ovat maankuuluja. Tämä koskee myös niitä teattereita joissa on paikallisia tähtiä tai nousevia tähtiä ja joiden lapset eivät pyöri jaloissa. Tämä ongelma ei ole pelkästään maanlaajuinen, vaan maailmanlaajuinen ja lähes täysin nimenomaan teatteri/elokuva-alaan liittyvä.
Politiikassakin on nepotismia, mutta siellä lahjattomat/rahattomat saavat hyvin nopeasti kenkää. Heitä kuitenkin valvoo sekä media että laki. Mutta teatterialalla ei ole mitään valvovaa tahoa joka edes yrittäisi tuoda nepotismia kuuluviin/näkyviin.
Liittykö aloitus tähän uutisointiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita sata kertaa liitutaululle "Suomessa ei ole korruptiota".
Nepotismi ja korruptio ei toki ole sama asia. Se, että maksan lahjuksia esim. teatterin ohjaajalle on korruptiota. Se, että pääsen suhteillä koe-esiintymiseen tai tulen valituksi nimeni takia ei ole korruptiota.
No siis koe-esiintymisen kauttahan sinne otetaan, ja pitää olla alan koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkeehän sen tv-tuotannoistakin, että juontajien määrä kanavalla on yhden käden sormilla laskettava joukkio tuotantoporukan kavereita. Samat tyypit pyörii joka ohjelmassa muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös todella raskasta olla samalla alalla hyvä kuin vanhempansa. Pitää olla parempi tai todistaa taitonsa näkyvästi.
Asia on juuri noin. Mutta, tässä on sellainen ongelma, mitä ulkopuoliset eivät näe.
Ulkopuoliset, jota jälkikasvukin on, ajattelevat että pitää olla parempi jne. Niin pitääkin. Ongelma ei ole jälkikasvulla.
Ongelma on heidän vanhemmillaan ja sukulaisilla, jotka haluavat ehdottomasti puskea jälkikasvunsa siihen myllyyn. Tuo on se ongelma. Tuo on juuri sitä nepotismia, joka pilaa koko alan. Kun näyttelijät kuvittelevat kasvaneensa liian suuriksi, niin että se heidän sukunsa nimi kantaa muka koko produktiota, silloin ongelma ei ole jälkikasvu tai lahjattomuus, vaan rahanhimo ja maineen menetyksen pelko.
Kenelläkään ei ole sitä vastaan että jälkikasvu on lahjakas, eikä kukaan odota että jälkikasvu on lahjakkaampi kuin vanhempansa. Kaikki ohjaajat, tuottajat, jne jne tietävät että nuoret kehittyvät ja he haluavat heille parasta. Siksi tällä alalla on nyt muodostunutkin sellainen käytäntö, että lahjakkaan suvun nuoret ottavat jonkin taiteilijanimen joka ei viittaa lainkaan heidän edeltäjiinsä.
Katsojat voivat syödä tulokkaan, mutta nimenomaan sitä yrittävät myös JOTKUT, ja korostan sanaa jotkut, vanhemmat tai sukulaiset tehdä jopa sillä innolla että ovat valmiita vaarantamaan produktion elleivät saa tahtoaan läpi. Some on jonkin verran hillinnyt tuota, mutta ei merkittävästi, eikä missään tapauksessa tarpeeksi, sillä some on ollut käytöss jo lähes parikymmentä vuotta ja tilanne on yhä nepoottinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin vai onko yksinkertaisesti niin, että lapset ovat saaneet vaikutteita vanhemmiltaan sekä geeniperimän. Jos on lapsesta asti pyörinyt teatterin kulisseissa, on aika loogista hakeutua tutulle alalle.
Eiköhän nepotismi ole kohtuullisen vahvaa muillakin aloilla, tai ainakin vanhempien aloille hakeutuminen. Insinöörien lapsista tulee insinöörejä ja poliitikkojen lapsista poliitikkoja.
On tietysti ja tavallaan sille on myös biologinen mandaatti ihan niinkuin eri rodutkin jalostuvat.
Tietysti suhteilla pääsee helpommin ja kotona valmennetaan ja ohjataan hakeutumaan alalle. Mutta erityisesti Suomessa on vähän sellainen epävirallinen kastijärjestelmä että vaatii melkoista uskoa jollekin ulkopuoliselle duunariperheen lapselle alkaa harrastamaan jotain kulttuurialaa pienestä pitäen kunnianhimoisesti ja pyrkimään sisään sinne ammattilaisena. Meille on yleensä tehty epäsuorasti selväksi että kaikki alat ei ole meitä varten.
Vierailija kirjoitti:
No siis koe-esiintymisen kauttahan sinne otetaan, ja pitää olla alan koulutus.
Ei aina tarvitse olla alan koulutusta ja koe-esiintymiset eivät ole mikään tae kun taustalla hengittää henkilö joka kuvittelee omaavansa valtaa, ja joka osaa kuitenkin kertoa muillekin mitä on tapahtunut. Täällä on myös harrastajateattereita jotka silloin tällöin tekevät yhteistyötä kaupunginteatterien kanssa tai televisio/elokuvatuotantojen kanssa.
Tuottajat, ohjaajat toimivat varsin paikallisesti ja paikkaan sidottuina, kun taas näyttelijät voivat liikkua hyvinkin laajalle, vaikka olisivatkin palkkatöissä kiinni.
Ongelma on samankaltainen kuin politiikassa. Poliitikko esiintyy kuin olisi saanut kaiken itse aikaan, vaikka hänellä on armeijallinen avustajia ja puheiden kirjoittajia ja ihmiset taas yleensä uskovat sen asian todeksi tai oikeaksi, jonka kuulevat ensiksi, vaikka se ei totta tai oikein olisikaan. Siksi mainehaitta on todellinen uhka koska näyttelijöitä ja kokeneita näyttelijöitä uskotaan ja haastatellaan paljon enemmän kuin varsinaisia työn tekijöitä (ja tarkoitan erikseen kirjoitettuna).
Niin vai onko yksinkertaisesti niin, että lapset ovat saaneet vaikutteita vanhemmiltaan sekä geeniperimän. Jos on lapsesta asti pyörinyt teatterin kulisseissa, on aika loogista hakeutua tutulle alalle.
Eiköhän nepotismi ole kohtuullisen vahvaa muillakin aloilla, tai ainakin vanhempien aloille hakeutuminen. Insinöörien lapsista tulee insinöörejä ja poliitikkojen lapsista poliitikkoja.