Lue keskustelun säännöt.
Yllätyttekö muut välillä siitä, miten paljon teistä pidetään?
25.10.2026 |
Ehkä vähän kummallinen aihe, mutta kuitenkin.
Elän itse pitkälti omissa oloissani 24/7 ja joskus olo on tosi yksinäinen. Itseluottamus laskee ja tuntuu, että olen yksin koko maailmassa, ja mahtaako kukaan välittää. Sitten tulee joku työpaikan pakollinen tapahtuma, tai vastaava meno jossa on tuttuja ihmisiä tai sukulaisia. Ja paljon ihmisiä selvästi ilahtuu kun minut näkee, tulevat innoissaan halaamaan, että onpa ihanaa nähdä! Tai kun menee yhden sukulaisen luo ja muut kuulevat että olet siellä, tulee monta muutakin kiireesti paikalle, että ehtivät sinut tavata.
Itse ihmettelen näitä aina jälkeenpäin. Että ympärillä kuitenkin on paljon ihmisiä jotka minusta pitävät, vaikka olin luullut aivan toisin. Kummallista ja yllättävää.
Toinen on se, kun ehtii juuri tuntea itsensä tosi surulliseksi ja yksinäiseksi, ja sitten yhtäkkiä tuleekin monelta ihmiseltä viestiä, että mitä kuuluu, tai että olin tullut mieleen.
Ja joo pidän kyllä itsekin ihmisiin yhteyttä mutten jatkuvasti, etten "häiritse".
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ei liippaa ihan täysin ap:n aihetta, mutta mä aloitin uudessa vaativammassa = korkeamman statuksen tehtävässä töissä. On kyllä hämmentänyt, kuinka ihmisten suhtautuminen on muuttunut sen myötä. Kylläpä mun vitseille nykyään nauretaan!
Eli sellaiset työkaverit jotka oli jo aiemmin sun työkavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän tiestä. Itse en pidä pomppuisista ja huonosti auratuista teistä.
Monet pitää, mutta monet pitää myös etäisyyttä ja itsekin :D joskus yllätyn jos joku tuntematon "vihaa" :D joskus ihmettelen ihmosten välinpitämättömyyttä.
Minä taas olen yllättynyt, että ne pari harvaa keitä luulin kaveriksi, eivät oikeasti halua olla kanssani ja käyttävätkin vain hyväksi. Kyllä ollaan taas niin kaveria kun tarvitsevat apua. Myöskään muualla minusta ei yleensä pidetä. Ehkä lärvi ei miellytä. Ja nyt olen hyvää vauhtia erakoitumassa ja täytyy sanoa, etten yleisellä tasolla pidä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon tyytyväisimmilläni silloin, kun minusta ei pidetä eikä välitetä, ja kaikkein ihaninta on silloin, kun minua ei tarvita. Oma rauha ja yksinolo <3 <3 <3
Vierailija kirjoitti:
Moni tuhlaa nykyään energiansa ruuduille eikä kyläile ja pyydä ihmisiä näkemään.
Tuosta voi syntyä vaikutelma, ettei ketään kiinnostaisi. Ilahtuvat sitten kun joutuvat pakon edessä johonkin juhliin tai tapahtumaan, jossa näkevät muita rennoissa merkeissä.
Monen mielestä se kyläily on ajan ja energian tuhlausta. Meitä on siis kovasti erilaisia.
Olen ollut yllättynyt siitä, että kaksi eri kertaa ystävä/tuttu, jonka kanssa ei vielä tunnettu kauhean hyvin, mutta kuitenkin vietetty aikaa yhdessä, on sanonut minulle että "sun kanssa on tosi kiva jutella, mulle tulee aina tosi hyvä olo sun seurassa". Noista tuli todella hyvä mieli, koska sosiaalinen itsetuntoni ei ole paras mahdollinen.