Kuinka kauan teillä meni tyhjentää kuolleen vanhemman koti?

Naapurustossa on tyhjennetty 170 neliön asuntoa jo noin 4-5 vuotta. Luulen, että vievät kaiken vain yhteiseen roskikseen. 

Toinen samankokoinen tyhjennettiin noin päivässä parissa. Jälkeläinen oli antanut tyhjennysfirmalle ohjeet, että pitää viedä hänelle valokuvat, korut, kirjeet  ja muu erittäin henkilökohtainen. Paljon kaikkea meni hukkaan ja jälkeläistä harmittaa. Firma huijasi. Ei tehnyt sovitusti. Tuo jälkeläinen ei ollut paikalla tyhjennysvaiheessa. 

Puolisen vuotta meni. Iso paritalo,pikkuhiljaa tyhjentelin. Osa kierrätykseen  suuri osa maalle isän vapaa-ajan asuntoon.

Yksin tein,isommalla autolla sitten sukulaisten kanssa.

Asun nykyään täällä maalla, jossa monen sukupolven tavaraa,omat mukaanlukien.

Pitäisi tyhjennellä vinttiä ja liiteriä ja kaappeja. Iso tavaramäärä tuo ahdistusta ja ärsyttää suuresti.

Kauan. Kyllä siinä useita kuukausia menee. Jopa vuosia.  Lukuisia kuormia kierrätykseen. Kuinkakohan monta autokuormallista ollaan jo viety. Jotkut isot huonekalut vielä ongelma minne ne saa, ja kuka ne kantaa ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Naapurustossa on tyhjennetty 170 neliön asuntoa jo noin 4-5 vuotta. Luulen, että vievät kaiken vain yhteiseen roskikseen. 

Toinen samankokoinen tyhjennettiin noin päivässä parissa. Jälkeläinen oli antanut tyhjennysfirmalle ohjeet, että pitää viedä hänelle valokuvat, korut, kirjeet  ja muu erittäin henkilökohtainen. Paljon kaikkea meni hukkaan ja jälkeläistä harmittaa. Firma huijasi. Ei tehnyt sovitusti. Tuo jälkeläinen ei ollut paikalla tyhjennysvaiheessa. 

Juu, en todellakaan luottaisi tyhjennysfirmaan. Ensin oma tyhjennys, jossa ottaa kaiken haluamansa ja sitten vasta firmalle. 

Miehen sukulaisen asunnon tyhjentämisessä meni 6

Viikkoa. Hän joutui sairaalaan ja sanottiin ei tule enää kotiin.

Asui tuetussa asunnossa ja tämä oli taloyhtiössä tuttua. Talkkari heti kertoi minne voidaan jättää tarpeeton, roskat ja meni pelkästään viikonloppu tyhjentää kellaria. Asuntoihin oli pitkä jono, joten luvattiib tyhjentää 6 viikossa ja seuraava tulija sai tietää myös vapautumisesta. Kaikki viikonloput meni siinö

Vierailija kirjoitti:

Kauhulla odotan jos puolisoni perii vanhempiensa talon. Jos ne ei ala sitä jo vähitellen tyhjentää, siinä menee sitten meillä ikä ja terveys meillä tai pelkästään puolisolla. On meinaan kaikki säästetty ja hamstrattu. Vanhoja lakanoitakaan eivät heitä pois jos uusia saavat lahjaksi ja niitä on varmaan sieltä -70 luvulta asti ja kaikkea muutakin.

Minulla ja veljelläni on juuri tällainen talo, jonka äitimme oli haalinut täyteen roinaa. Tai oikeastaan taloja on kolme, rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä. Rintamamiestaloa aloin tyhjentää lähes 10 vuotta sitten, äiti asui silloin vielä siellä, mutta oli jo muistisairas eikä tajunnut tästä maailmasta paljon mitään. Mutta mitään ei olisi saanut hävittää, ei edes tyhjiä kaurahiutalepaketteja, koska "niitä voi vielä tarvita johonkin". Lakkasin kysymästä ja aina kaupassa käydessäni vein pari kassillista pahvia, paperia, lasia tai muovia keräyspisteeseen. Lahjoittelin tavaraa myös Facebookin roskalavaryhmissä, huonekaluja, mattoja, verhoja, astioita... Kun äiti lopulta pääsi hoivakotiin, tilasimme veljen kanssa jätelavan pihalle. 16 kuutiota sekalaista roinaa sieltä vietiin, mutta vieläkin on ihan hirveästi jäljellä. Tämä talo on ikuisuusprojekti, luultavasti kuolen itse ennen kuin saan sen tyhjennettyä.

Toivottavasti puolisosi ei peri hamstraajien taloa. Jos perii, niin voimia urakkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vanhat lakanat ja tekstiilit ovat arvotavaraa, nimittäin ovat kestävää 100% puuvillaa, jota enää nykyään harvoin saa. Nykyiset tekstiilit ovat n. 10 kertaa kierrätetystä materiaalista tehty eivätkä todellakaan kestä vuosikymmeniä. Marttojen sivuilta löytyy hyvät ohjeet teho pesusta. 

Mutta ei niitä tule silti käytettyä. Sinne kaapin pohjalle ovat unohtuneet vanhuksillakin. Isoissa juhlissa voi käyttää pöytäliinoina tai huonekalujen suojana remontissa. 

Taitaa riippua aika paljon siitä millainen koti ja millainen ihminen ja miten pystyy hoitamaan asiaa !

Meni siinä aikaa koska äitini talo piti myydä. Piti siivota se kunnnolla. En pitänyt kiirettä ja siinä meni 3 kuukautta siivoamisessa kun en edes ehtinyt joka päivä. Itse äidin talo meni kaupaksi 2 viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhulla odotan jos puolisoni perii vanhempiensa talon. Jos ne ei ala sitä jo vähitellen tyhjentää, siinä menee sitten meillä ikä ja terveys meillä tai pelkästään puolisolla. On meinaan kaikki säästetty ja hamstrattu. Vanhoja lakanoitakaan eivät heitä pois jos uusia saavat lahjaksi ja niitä on varmaan sieltä -70 luvulta asti ja kaikkea muutakin.

Minulla ja veljelläni on juuri tällainen talo, jonka äitimme oli haalinut täyteen roinaa. Tai oikeastaan taloja on kolme, rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä. Rintamamiestaloa aloin tyhjentää lähes 10 vuotta sitten, äiti asui silloin vielä siellä, mutta oli jo muistisairas eikä tajunnut tästä maailmasta paljon mitään. Mutta mitään ei olisi saanut hävittää, ei edes tyhjiä kaurahiutalepaketteja, koska "niitä voi vielä tarvita johonkin". Lakkasin kysymästä ja aina kaupassa käydessäni vein pari kassillista pahvia, paperia, lasia tai muovia keräyspisteeseen. Lahjoittelin tavaraa myös Facebookin roskalavaryhmissä, huonekaluja, mattoja, verhoja, astioita... Kun äiti lopulta pääsi hoivakotiin, tilasimme veljen kanssa jätelavan pihalle. 16 kuutiota sekalaista roinaa sieltä vietiin, mutta vieläkin on ihan hirveästi jäljellä. Tämä talo on ikuisuusprojekti, luultavasti kuolen itse ennen kuin saan sen tyhjennettyä.

Toivottavasti puolisosi ei peri hamstraajien taloa. Jos perii, niin voimia urakkaan!

Kaikki sodan ja pula-ajan kokeneet ihmiset on kokemukseni mukaan hamstraajia. Suhde tavaraan oli silloin ihan eri, kaikki piti säästää, koska kaikesta voi olla hyötyä. 

Koko kesä, asuin eri paikkakunnalla ja vanhempani olivat hamstraajia. Kuolinsiivous ei vielä silloin ollut tuttu käsite. 

Muutama/muutamia tunteja siihen meni kun käytettiin sellaista palvelua jossa tavarat vietiin Sortti-asemalle.

Neljä tuntia, tässä ajassa olin myös siivonnut asunnon. Fiksu äiti, oli vaan semmoisia tavaroita mitä hän tarvitsi ja käytti. Kerrostalo yksiö, jossa viimeiset vuotensa asui. 

Lähes kaikki huonekalut, jotka ei kenelläkään muulle kelvannut, kierrätyskeskus kävi hakemassa. Sitten loput isot, niin tilasin sellaisen paku ja kaksi miestä porukan, jotka veivät ne sitten kaatopaikalle. 

Aikaa meni erilaisten rahanarvoisten tavaroiden myynnissä. Mutta se vain kannatti tehdä, kun sitä irtaimistoa oli noin kymppitonnin edestä.

Meni vuosi, kun on hamstraaja. Asuu nykyään hoivakodissa. 

Tuotah, kuusi vuotta sitten kuoli ja edelleen tyhjentelen.. muutin ite paikan päälle. Ongelma lähinnä se, että kuljetus on niin kallista ja harva esim. jäteyhtiö tuo lavaa, johon voisi selkeän sekajätteen laittaa. Niimpä vietävä peräkärry kerrallaan 100km päähän aina kun kerkeää, eli pari kertaa vuodessa käytännössä. Metalli kelpasi kyllä romumiehille ja tarvitsijoille.

Äidin senioriasunnon, kaksion, tyhjentäminen oli  yksinäni päivän homma. Häneltä jäi uusia, hyviä huonekaluja, niin niiden noutaminen vei pitkään. Piti sopia noutoajat, raahautua paikalle eri aikoihin, mutta kun se oli hoidettu tarjosin vielä pikkutavaroille yhden näyttöpäivän ja sukulaiset ottivat mitä halusivat. 
Tietysti kaikki korut, valokuvat olivat oma työnsä, mutta koska sisaruksille oli ok myydä kultakorut oli helppoa jakaa rahat. Valokuvat jaoin kaikille niille, jotka olivat kuvissa ja loput taiteijalle materiaaksi hänen teoksiinsa. 
Olen siivonnut kavereittenkin vanhempien asuntoja, joista äidin asunto oli helpoin. Ihmiset keräävät ihan älyttömästi sälää raaskimatta luopua mistään.