HUHTIKSET 05 VK 23

Heh, meillä on kyllä valmiiksi rytmitetty vauva, se nukkuu päiväuniaikaan ja syö aina ruoka-aikaan. Haittapuoli jälkimmäisessä on se, että omat ruokailut jää joko väliin tai yksikätisiksi.



Korelialle pahoittelut keskenmenon johdosta :( Melkoinen reissu teillä! Huhhuijakkaa ja minusta kun tuntuu niin yltiövaikealta ajatella automatkaa mummolaan (300 km)...



Milenna, meillä luettiin odotusaikana paljon Aino, pikkuinen tyttö -kirjaa, jossa Ainon äiti on raskaana ja maha kasvaa. Sen sanoma kävi pikkuhiljaa selvemmäksi, sitä mukaa kun mun oma mahani kasvoi. Onhan niitä muitakin aiheesta kertovia kirjoja, tuo vaan sattui silloin löytymään kirjastosta. Loppuraskauden aikana me kateltiin paljon Helkan vauvakuvia ja kerroin niistä, miten Helka oli syntynyt ja mitä tapahtuu sitten kun meidän vauva syntyy.



Keräsin muuten kaiken siviilirohkeuteni tässä eräänä päivänä ja käytiin kakrujen kanssa kolmestaan kirjastossa! Wooow! Jänskätti etukäteen, mutta pikku kaveri nukkuikin koko reissun. Ei me siellä kovin kauaa oltu, Helkalle haettiin uusi Barbapapa-kirja ja Myyrä-kirjoja, minä lainasin myös kasvatustarkoituksiin Aino ja pakkasen poika sekä Ainon äiti on vihainen ( :D ) -kirjat.



Tosiaan, Helkan äiti on välillä vähän vihainen. Multa edelleenkin puuttuvat lehmän hermot, joiden pitäis ehdottomasti kuulua äitiyspakkaukseen. Minä jätin aikoinaan opettajaopinnot tekemättä, koska en omasta mielestäni ole opettajatyyppiä: mua ei kauheesti ole jaksanut koskaan kiinnostaa, jos joku murkkuikäinen ei jaksa kiinnostua - omapahan on mokansa. Sama pätee näköjään uhmailuun. Mun on tosi tosi vaikeaa jaksaa sitä, vaikka kuinka yritän muistuttaa itseäni, että kyseessä on Tärkeä Kehityskausi. Onneksi Helka ei kuitenkaan (vielä) ihan mahdoton ole. Minä vaan tulen itse pahalle tuulelle, kun sen kanssa joutuu käymään näitä kehityskeskusteluja ja sitten mun on vaikea päästä yli siitä pahasta tuulesta. Ärsyttää, kun en osaa olla täydellinen kasvattaja :)



Kiva että vyöhyketerapiasta on ollut apua veikkavauvalle! Mikäs viisu se aaii pii tee koo muuten on? Ei tullut mitään mieleen. Oliko se niin, että Laura tykkäsi myös jostain virrestä, vaikkei teillä erityisen uskonnollisia muuten oltu? Meidän Helka on ihastunut hoosiannaan, sitä on saatu viime aikoina hoilata. Mies on eronnut kirkosta, mutta hyvin tuntuu veisaaminen sujuvan siitä huolimatta :) Helka itse laulaa: Hoosihanna bidi poika. Kaikki alkoi siitä, kun Helka löysi kirjahyllystä seurakunnan kastelahjaksi lahjoittaman lasten virsikirjan.



Ahaa, ärinää kopasta, taitaa olla vaipanvaihtohommat edessä.

Viikonloppu meni menojaan, olipas aivan ihanat ilmat =)



Ompunäiti: Tosi kiva kuulla, että veikkavauvan ilta oli mennyt noin hienosti. Minulla muuten Antonin jälkeen mielialat vaihtelivat pitkään, vieläkin tuntuu, että olen normaalia herkempi. Antonillahan oli kova tuttikausi, otti omia tutteja (joita ei vauvana syönyt) ja halusi niitä syödä. Annoin syödä ja kerran vähinäänin keräsin ne pois, ei ole Anton niitä vielä takaisin pyytänyt =)



Errj:illä oli kirjastoreissu onnistunut, siitä aasinsiltana, miten ihmeessä kykenette käymään hippujen kanssa kirjastossa? Antonin kanssa siitä ei tule yhtään mitään, ei mitään. Poika juoksee siellä, huutaa, heittelee kirjoja (mikän on meidän perheessä täysin, ehdottoman, absoluuttisen EI) Joten menen yksin/esikoisen kanssa.



Korelialle pahoittelut keskenmenosta. Muuten teidän loma kuulosti oikein kivalta, voi kun mekin...=) TOisaalta en noiden kahden hulivilin kanssa kyllä juuri nyt haluaisi lähteä minnekkään.



Antonilla on taas vaihteeksi minä-en-mene-nukkumaan-en-en-en kausi. Nukutus kestää 1-3h ja sen ajan poika kirkuu, huoh. Eilen Anton nukahti 00.00 ja nukutus aloitettiin ysin jälkeen...tosi kivaa. Päiväunille mennään huudon kanssa. Kai tämä on taas joku ihanan ihana vaihe.



Nolanalle hauskaa reissua, käyn ilmoittamassa sisunaisiin tuloksesi



Nyt täytyypi taas mennä,



Mareila+" minä en nuku" Anton, joka kuitenkin nukkuu, äidin sinnikkyyden takia

No, tänään huudettiin sitten taas ihan kunnolla. Mutta myös ensimmäinen oikea hymy on ainakin luullaksemme todistettu - ensin äidille ja sitten isille. Ihan hyvä päivä ja selvittiin ainakin.



Katsura, olinkin täällä (kauhulla) muistellut teidän kuopuksen yö- ja päivärytmejä ja ihmetellyt, miten oikein jaksoit! Sanasi ajan kulumisesta lohduttivat. Kyllähän aika todella kuluu nopeaan, mutta sitä on vaan vaikea aina muistaa kun on tilanne päällä.



Errj, voi kun saisin edes vähän puhtiasi ja rohkeuttasi! Lähetä sitä tänne, jooko : ). Jäin ihan miettimään tuota kirjastoseikkailuanne - mulla kun on ollut tavoitteena lähinnä päästä lasten kanssa kolmisin tämän asunnon ovesta ulos ja tuohon omalle pihalle. En ole sitä vielä tehnyt, kauppa- tai kirjastoreissuista puhumattakaan (mieheni on siis ollut vielä isyyslomalla, joten neljästään olemme kyllä päässeet jopa ulkoilemaan..)! Tuo kuopus kun tuntuu lähinnä käsikranaatilta, niin jännittynyt olen sen itkuista.



Nolaana, onpa ollut kiva kun olet taas kirjoitellut tänne! Pysypäs linjoilla. Minkäs ikäisiä hippusen isoveljet nyt ovatkaan?



Mareila, tsemppiä Antonin nukkumishommiin! Kuulostaa aika rasittavalta, varmaan hälle itselleenkin! Väsy kuitenkin on, eikä se taida ainakaan paremmaksi muuttua kiukuttelulla. Laura on onneksi nukahtanut edelleen kivasti päikkäreille. Haastetta on kuitenkin saada huutava vauva ensin nukkumaan ja edes niin pitkään, että ehdin sitten nukuttaa Lauran ennen kuin vauva taas herää...



Nyt täytyy mennä nukkumaan. Huomenna mieheni palaa töihin ja Laura menee mummolaan saamaan vähän huomiota. Minä saan siis vielä vähän aikaa tutustua tuohon pikkumieheen ihan rauhassa. Oikeasti en todellakaan haluaisi " pistää" Lauraa mihinkään täältä, mutta olen tajunnut että juuri nyt pieni vapaapäivä on meille molemmille vain parhaaksi.



Hyvää yötä ystäväiset,

t. Ompunäiti

.. eli Lauran uusin hoilotus " Aii pii tee koo" on tietenkin katkelma BON JOVIN kappaleesta I´ll be there for you : )



O.

Korelia, olen tosi pahoillani keskenmenostasi! Ja kurjaa kun reissun päällä pitää vielä tapahtua. Anna vaikuttaa kyllä supertaitavalta autoilijalta, meillä menee vaihtlevasti, ekana vuonnahan Amandan kanssa autoilu oli yhtä tuskaa mutta nyt jaksaa jo pitkiä matkoja. Ajetaan tänäkin kesänä taas Suomesta Ruotsiin ja sitten takas Saksaan.



Nolaanalle kivaa reissua =)



Ompunäiti, mulle tuli mieleen, kun meidän lasten allergialääkäri (tai siis lastenlääkäri, mutta erikoistunut allergioihin) sanoi aikanaan kun keskari syntyi, että isoilla vauvoilla voi olla enemmän vatsakipuja alussa ison kokonsa takia. Siis että tarvitsevat enemmän ruokaa kun mitä pieni vatsa oikeen pystyy käsittelemään. En kyllä tiedä, onko tällä väitteellä mitään perää tai tutkimusta pohjalla...



Minulle ei oikeastaan koskaan selvinnyt Amandan megaitkuisuuden syy. Luulen näin jälkikäteen että osa oli vatsavaivoja (mikä nyt tuntuu hassulta kun kestää mitä vain) ja sitten oli vaan sellanen yleisesti herkkä ja hermostunut vauva, joka ei kestä kipua. Usein olenkin ajatellut, että johtuuko vauvojen eri itkumäärät siitä, että toista ei niin paljon haittaa vatsanväänteet esim kuin jotakin toista vauvaa. Musta nimittäin tuntuu, että tytöt meillä (jotka siis olleet itkusia vauvoja) ovat edelleenkin, esikoinen erityisesti, todella kipuherkkiä. Keskari taas ei kauheasti välitä, ja jos hän esim sairaana ollessaan itkee niin sitten on kyllä TOSI kipeenä.



Mä olen oikea streotyyppisuomalainen, eli ajattelen aina " mitähän toi nyt ajattelee musta" . Mulla oli alussa kynnys lähteä lasten kanssa ulos, Amanda karjuu hysteerisenä ja ikinä ei tiennyt millon isot sai uhmakohtauksia. Ja naurettavaa sinänsä, että mun suurin huoli oli aina, että ihmiset ajattelee tyyliin " siinä taas näkee mitä käy kun pitää hankkia monta lasta eikä sitte osaa edes hoitaa niitä" . Ok, meillä oli Amandan synnyttyä se tilanne, että mun oli pakko joka päivä lähteä ulos hakemaan esikoista, mikä oli toisaalta hyvä. Vähän karaistu tai jotain. Ja oli pakko käydä kaupassa jne. Kyllä niitä kummastelevia katseita saikin usein, jos A vaikka rääkyi liinassa (vaunuthan hylkäsin heti).



Eipä täällä sen kummempaa, appi-ukkoni tulee huomenna viikoksi... Eilen oli esikoisen Ruotsi-koulun päättäjäiset ja todistusten jako, Suomi-koulu loppuu vasta kahden viikon päästä ja koululla on sitten 16. päivä 30-vuotisjuhlat. Tavallinen koulu loppuu sillon juhannusalusviikon keskiviikkona ja perjantaina tullaankin Suomeen =))) Olisi muuten ihanaa päästä näkemään teitä muita silloin. Harmittaa, että tänä vuona kesälöma jää esikoisella jotenkin tyngäksi, loppuu tosiaan kesäkuun loppupuolella ja alkaa jo ihan elokuun alussa, plää.

Korelialle pahoittelut keskenmenosta; iso halaus.



Ompunäiti; edelleenkin toivotan paljon voimia! Todellakin mietin, että mitenkä jaksoin silloin L:n ensi kuukaudet, niin en muista! Silloin elettiin totaalisen päivä kerrallaan. Se helpotti, että L nukkui todellakin päivisin, kuusikin tuntia putkeen. Ja öisin hän oli valveilla niinkin, ettei itkenyt. Välistä toki itki, muttei kuitenkaan mitään koliikki itkua. Ja olin armelias itselleni. Siisteys ei ollut huippuluokkaa, vaatteita ei silitetty yms. Mieheni pystyi olemaan paljon avuksi samoin äitini. Ja omasta ruokailusta en tinkinyt, söin aamupuuron joka päivä yms, niin ajksoin paremmin. Imettäminenkin kuitenkin vie melkoisesti energiaa. Samoin olin T:n kanssa melkein joka päivä ulkona ihan kahdestaan ainakin hetken. Itseäni hermostuttaa se, kun vauva kitisee vaunuissa ja saa sata kertaa pomppia hyssyttämässä ulkona, joten pyrin ulkoilemaan aina samaan aikaan, kun L nukkui vaunuissa. Samalla pystyi heijaamaan vauvaa ihan näppärästi. Ja todella ulkona on helpompi pysyä hereillä, mitä sisällä. Nyt kun L on seitsemän kuukautta, koen, että elämä on " hallinnassa" . Toki hankalia hetkiä tulee, muttei ylitsepääsemättömiä. Päikkäriaika on melko haasteellinen, kun kummatkin lapset ovat " nukutettavaa" mallia. Melko tarkat päivärutiinit auttavat tähänkin ja taas se ulkoilu, eli hippunen on niin väsynyt, ettei paljon jaksa vastustella/leikkiä sängyssä. Ilmeisen helposti kuitenkin sujuu T:n nukkumiset, kun lukee pinosta muiden nukuttamistarinoita.



Nyt painaa silmäluomia kiinni niin kovasti ja kummatkin lapset nukkuvat samaan aikaan, joten taidan oikaista itseni sohvalle ja vähän lepuuttaa. Aurinkoista viikkoa kaikille!



K&T&L

Käytiin tänään korkkaamassa puistoruokailu......... Kaikki meni hyvin syystä a) mulla ei ollut kuin yksi hoitolapsi (3 omaa) ja b) mun sisko oli mukana ja haki hoitopojan kanssa ruoan. Mietin, että miksi se viime kesänä sujui paremmin, mutta silloinhan Elmo ei vielä edes kävellyt ja istui rattaissa......:-0



Jeps, ajattelin tässä vetää vähän extremeä ja lähteä päiväunien jälkeen rannalle näiden 4 kanssa. Eniten hermot menee 6 vuotiaan kanssa, koska sillä on nyt menossa Jani Sievis kesä :-) Suomennos, osaa vähän ja luulee olevansa mestari ;-) Elmo hissuttelee vielä aika kivasti rannassa, koska vesi on sen verran viileää. Esikoinen osaa jo luojan kiitos uida kunnolla.



Tsemppiä kaikille vauva-taapero-rytmiä hakeville, kyllä se siitä.



Kirjasto......hmmm joo meilläkin käynnit vähentyneet Elmon syntymän jälkeen. Elmosta ei oikein ikinä tiedä, mitä tekee. Välillä käyttäytyy oikein mallikkaasti ja välillä tekee tasan samat kuin Anton. Pakkohan lapsen on tietysti oppia kirjastokäyttäytymissäännöt, mutta jos huomaan, että itsellä pinnaa kiristää, niin menen kirjastoon yksin :-)



Korelialle täältäkin voimahalaus !!! Kylläpä kurjaan tilanteeseen jouduit, mutta toivotaan että jatko olisi suotuisampi, peukalot pystyyn .



Nyt lähden pakkailemaan eväitä ja treenikassia. Meinaan mennä hermoja lepuuttamaan salille jahka hoitopoika haetaan kello 18.

...mutta en valita, vaan se on ihanaa =) On tätä odotettu, minä olen selvästi kesä ihminen =)



Ompunäidille jaksamista, pienen pojan kanssa. Se helpottaa ajan kanssa kyllä, tiedän, että se ei välttämättä siltä juuri nyt tunnu, mutta se helpottaa. Katsuran vinkki siitä, että mennään ihan vain päivä kerrallaan on hyvä. Ei kannata miettiä, siivousta ym, vaan levätä jos lapset nukkuvat samaan aikaan ja syödä hyvin. Miten vauva muuten nukkuu? Siis nukkuuko öisin minkälaisia pätkiä, vai itkeekö silloin? Entä päivällä?



Minäkin mietin liikaa mitä muut ajattelevat, mutta Antonin vauva-aikana, oli pakko heittää romukoppaan mietteet siitä, mitä muut ajattelevat, kun oli pakko mennä ulos/kauppaan yms. Siinä Anton sitten liinassa karjui, niin että kitarisat lepattivat, ei auttanut mikään. Nyt olen taas päässyt tähän mitä muut ajattelevat, kun Anton saa ihania uhmakiukkuraivaareita. No ei auta, asiat on pakko hoitaa.



Kentille vielä: Minäkään en oikein ole selvittänyt, että mikä Antonin itkuisuuden syy oli/on. Vieläkin Anton on herkkä ja itkuinen (kun vertaa samanikäisiin) Olen jotenkin tulkinnut sen niin, että itkuisuus voi osittain olla myös tempperamenttiin/lapsen herkyyteen liityvää. Mahaa Anton itki myös, mutta sen itkun tunnistin. Anton on edelleen aika räjähdysherkkä ja muutenkin tosi herkkä.



Kauanko te Kent olette Suomessa? Jos juhannuksen jälkeen koittaisi järjestää tapaamista? Meille voisi taas tulla. Ennen juhannusta ei sovi meille mitenkään, mutta sen jälkeen kävisi, miten muut?



Vaakamom: Minäkin tänään puistossa mietin, että miten se viime vuonna tuntui jotenkin niin paljon helpommalta, mutta juu eihän se meidän Antonkaan minnekkään kävellyt, kunhan istui hiekkiksellä ja leikki (ainkin näin ajan kulltaamat muistot kertovat ;)) Samaa mieltä, olen, että kirjastokäyttäytymisen säännöt on jotenkin vaan opeteltava, mutta ehkä kuitenkin opetan niitä Antonille vähän myöhemmin, nyt ollaan opeteltu, miten pikkukärryillä mennään kaupassa ja se alkaa sujua (muutaman raivokohtauksen+poika kainaloon ja ulos epdisodin jälkeen) Anton on niin raivostuttavan itsepäinen välillä, että huh. Nyt kyllä uskoo, kun sanon, että äiti ottaa kärryt pois, jos Anton ei ole nätisti (tosi silloin on vireystila ja mieli hyvä) kun Anton on väsynyt, en edes unelmoi, että antaisin kärryt pojulle.



Meidän 6-vuotiaalla on myös Jani Sievinen kausi, vähän osaa uida (kiitos uimakoulun) mutta ei kuitenkaan kovin paljoa, joten voi tulla hmm..mielenkiintoinen mökkikesä, jokaikinen mökki minne mennään, on rannalla, ihanaa kahden uhmaikäisen kanssa? Ööö..ei (esikoisella on joku ihme 6-vuotiaan uhmakausi menossa, joten nyt niitä on kaksi, jotka kokeilevat äitiä)



Nyt hommiin taas, mukavaa hellepäivää kaikille



Mareila+Anton

Luulen muuten Mareila, että 6-vuotisuhma on hyvin tavallinen. Ainakin meillä esikoisella oli sillon järkky kausi, jollon TIESI (kröhöm) osaavansa aivan kaiken ja oli mielestään suunnilleen valmis asumaan yksin... Ei paljoa tuntunut painavan mitä äiti tai isä sanoivat, maailmannapa todellakin!



Voi, pakko jakaa kanssanne, A oli ihana äsken kun laitoin päiväunille: otti itselelleen Alfons Åberg -kirjan (Mikko Mallikas), sen missä Mikko ei halua mennä nukkumaan. Mieheni on lukenut sitä tosi paljon lapsille. No, A sitten rupes tomerasti lukemaan sitä ruotsiksi, ja joka kappaleen jälkeen kääntyi muhun päin ja suomensi mitä tapahtui =) Ihan tohkeissaan! Ja paras lause musta oli " Kato mamma, oobäli (Åberg) ei haluu mennä nukkumaan. Hän pelottaa että siellä gaadeboolissa (garderob:issa) on iso lennona (leijona)!"



Muuten kun oli puhetta joskus päiväunista: A nukkuu tunnista pariin joka päivä ja kyllä tarvitseekin ne unet. Herää kuudelta ja sitten on hoidossa puoli yhteen, sitte syödään pikaseen ja sen jälkeen nukahtaa hyvin nopsaan.



Vaakamom, ihailen sua, kun lähdet joukkiosi kanssa rannalle! Se on kyllä Suoritus!

että siihen väliin saisi mahdutettua tapaamisen, meille käy sunnuntai 24.6 jälkeen mikä päivä vaan.



Juu, neuvolassa juteltiin tosta 6-vuotis uhmasta ja ilmeisen TÄRKEÄ kehitysvaihe, välillä vaan tuntuu, että olen korviani myöten täynnä tärkeitä uhma kahitysvaiheita, eikä voisi olla tärkeä kehitysvaihe joku seesteinen kausi... =) Ihaniahan nuo pojat ovat, aivan super ihania, mutta kun edes joskus kaikilla olisi kaikki ihan hyvin...



Ihana tuo teidän Amandan lukutuokio. Anton hakee lentokonekirjan ja alkaa juosta huutaa viu, viu, siinä siis pupu lentää lentokoneella, joka sanoo viu viu.



Vaakamom, tuo ranta suunnitelma on todella suoritus, jota ihailen, minä lähden ilmeisesti huomenna, omieni kanssa rannalle, en odota siitä mitään kovin leppoisaa tuokiota.



Mareila+Anton unipupu

Sopisiko teille tapaaminen viikolla 27 eli välillä 2.-8.7.? Me ollaan ilmeisesti se edellinen viikko mökillä, ja olisi niin tosi kiva tavata teitä (ja erityisesti, kun olisi harvinainen mahdollisuus nähdä myös Kentiä)!



Ja sitten paikasta - - Mareila, se teidän pihahan on tosi kiva mutta muistaakseni siinä ei ole aitaa? Laurahan pyyhältelee edelleen mihin huvittaa, jos sille päälle sattuu.. eli jos mulla on kädetön tilanne vauvan kanssa, niin jahtaisitteko te muut tarvittaessa Lauraa? : )



Tänään on ollut kahtalainen päivä - aamupäivä oli kauhea; ensin itkeskelin kun " jouduin" lähettämään Lauran mummon kanssa leikkimään (=Laura pääsi mummolaan) ja sitten vauva huusi. Vähän aikaa sitten juttelin kaverini kanssa puhelimessa ja sain vähän selkeitäkin ajatuksia päähäni, kuten myös täältä teidän kirjoituksista. Päivä kerrallaan, armoa itselle, paljon ulkoilua, kotitöistä viis. Yritän pysytellä pinnalla. Huomenna on se neuvola ja tänään taas vyöhyketerapiaan.



Mareila; vauva ei onneksi itke yöllä, kunhan vähän tuhisee kainalossa ja syö noin 4 kertaa ennen aamua (välillä n.23-9). Päivisin nukkuu ehkä muutamat n. vajaan tunnin - tunnin unet ja ehkä yhdet pidemmät, 2-3 tuntia. Hereillä on yleensä melkein tunnin kerrallaan.



Mahtava toi Amandan lukemishetki ja suomennokset äidille!! Uskomattomia nämä hippuset!



Terkut,

Ompunäiti

Miehenikin on silloin siellä eli mun ei edes tarvisi välttämättä ottaa noita isoja mukaan tapaamiseen + että olisi oma auto. Olisi ihanaa nähdä teitä ja niin montaa muutakin hippua äiteineen kuin mahdollista!!

Korelialle pahoittelut keskenmenosta!



Ompunäidille oikein paljon jaksuja! Kuullostaa tutulta tuo omakin itkeskely. Mä en mielestäni ole vieläkään ihan oma itseni, vaikkakin olo on jo 100 kertaa parempi kuin pari kuukautta sitten. On tosi hyvä jos vaan saat puhuttua asiasta neuvolassa. Mäkin meinasin, mutta aina kun menin neuvolaan, se ei tuntunut enää ajankohtaiselle.

Meidän Hilma on kuitenkin jo kuukauden verran nukkunut 8 tuntia yössä putkeen, joten mun jaksamista on edesauttanut kunnon yöunet. Ja olen kyllästymiseen asti kuullut että mulla ei pitäisi olla mitään valittamista kun vauva nukkuu noin hyvin. Silti päivittäinen huuto väsyttää ja omien hormoonien sekaisuus. Nyt musta tuntuu että vaikka vieläkin joinain päivinä on mieli tosi maassa (kelläpä ei), selviän jo omin neuvoin.

Meillä syödään edelleenkin pääsääntöisesti eineksiä ja luistetaan kotihommista. Kai sitä joskus ehtii vielä.

Tuntuu vaan kauhealta odottaa koko ajan että vauva kasvaa ja alkaa olla helpompi. Kun pitäisi niin kovasti nauttia siitä pienestä vauvasta. Teen toki niinkin, mutta en ihan kokopäiväisesti.



Kentkin mietti tota itkuherkkyyttä. Meillä Hilma on ihan selkeästi Helmiä herkempi itkemään mahakipuja, nälkäänsä, seurankaipuuta jne. Helmi ei ole mitenkään kipuherkkä edes. Muutenkin ovat erilaisia luonteeltaan.



Ajatus katkesi kun kävin pesemässä Helmistä kakan ja olohuoneen lattialta jonne oli sen vääntänyt... Että näin valmiita olllaan vaipattomuuten.



Muuten Helmi on ehkä vähän säyseämpi taas. Oppi viikonloppuna kysymään Kuka ja nyt kysymys alkaa aina sillä sanalla. Ei ihan mennyt perille mun selitys siitä että ihmisistä kysytään kuka. Tosin viime viikolla keskustelimme siitä ketkä kaikki ovat ihmisiä (mm. sedän koira Helmin mielestä).



Nyt täytyy alkaa keskittyä olennaiseen=lapsiin. Aurinkoa ja jaksuja kaikille!



mallu ja neitokaiset

Tapaamisesta sen verran, että juu sopii tuo teidän ehdottama ajankohta oikein hyvin =) Ja juu, juoksen sitten Lauran ja Antonin perässä, jos vauvan kanssa on kädet täynnä töitä. Lupaudun samalla vauva vahdiksi, kunhan ei nälkäänsä itke, siinä en voi auttaa =) Huuto ei haittaa, siihen on tottunut =)



Hyvä, että teillä Ompunäiti vauva kuitenkin nukkuu. Kyllä se siitä, juttelet huomenna neuvolassa, jos siltä tuntuu. Elämä voittaa =)



Nyt täytyy taas mennä, voidaan tota päivää sumplia vielä, kaikki muutkin kynnelle kykenevät hippuset tuokaa äidit tapaamiseen =)



Mareila+Anton

Tällaisina päivinä tekisi mieli olla kotiäitinä ja ulkoilla sydämen kyllyydestä.. Onneksi työni on sen sorttista,että voin halutessani olla asiakkaiden kanssa ulkonakin. Mutta kyllä minä lomaa oikeasti odottelen ja aikaa lasten kanssa ihanassa kesäisessä Suomessa.



Ihan alkuun toivotan kovasti voimia Ompunäidille. Minä tunnistan tuon " vauva-tuntuu-käsikranaatilta" -fiiliksen.. Minä olen ollut molempien lasten vauva-aikana myös aika pinna kireenä ja kestän itkua aika huonosti.



Nyttemmin itku ei oikein tunnu missään. Pihlan 2-vuotisuhma on yltänyt sellaisiin sfääreihin, ettei huuto tunnu missään. Pihla on aivan mahdoton pakkaus - ja sanon tämän kaikella rakkaudella. Pihla keksii riisua itsensä kaupassa, PIhla huutaa yöllä klo 00:00 " mä heräsin!" , Pihla karkailee tämän tästä ja haluaa tehdä aivan kaiken aivan itse. Eilen neiti paiskasi lasin ruokapöydästä lattialle. Sirpaleet tai äidin todella vakavat puhuttelut eivät vaikuttaneet, vaan neiti katsoi minuun uhmaa puhkuen ja heitti lautasen perässä. Onneksi se oli muovinen! Kun PIhla oli vielä vauva, sanoimme aina, että hän on " puoliks mahdoton" . Ja sitä hän todella on.. ja puolet lisää ;=) Mutta jostain minäkin olen niitä Errjin kaipailemia lehmänhermoja kasvatellut, sitä osaan jotenkin ottaa homman aika rauhallisesti.



Hei, jatkan myöhemmin (esim, huomena). PIhla tahtoo nyt pois kylvystä.



IHania kesäpäiviä!



Lyle

Ompunäitille tosiaan toivottelen jaksuja mieki. Toivottavasti vauvan itkut alkavat jo kohta vähenemään.



Korelialle pahoittelut keskenmenosta.

Aika haasteelliselta ja toisaalta kyllä kivaltakin kuullosti tuo teidän reissu. En tiiä, onnistuisko meillä ikinä vastaava. E tuntuu välillä vetävän herneet ihan vaan kauppareissun ajan autossa istumisesta. Pitemmän matkan päähän sukuloimaankin on aina lähdettävä joko päivä- tai yöunien aikaan, niin menee matkustus sujuvasti (vaikkei etäisyyksiä ole kuin max 150 km).



Meillä oli eilen " arviointikeskustelu" E:n päiväkodilla. Viimeksi keskusteltiin syksyllä ja nyt siis uudestaan. Kylläpä yllätyttiin miehen kanssa, kun hoitaja sanoi, että E osaa pukea itse housut sekä SUKAT jalkaansa!!! Hää sit naurahtiki meille, että " antakaa vaan toisen opetella ja paljon vaan haasteita, nyt on pojalla niin kova oppiminen päällä, että hää sisäistää iha mitä vaan" . :)



Hauska lukea, mite hippuset oppii ja osaa jo vaikka mitä ja noi omat sanat ja laulujen sanoitukset on kyllä hienoja. 2-vuotiaat on jotenki toisaalta jo niin isoja ja silti vielä niin pieniä.



Eemeli on myös alkanu entistä enemmin laulamaan. Nyt tulee jo siitä Muumien alkutunnarista melkein kokonainen säkeistö ja melkein ihan oikeilla sanoilla: " ..muumitalo asukkaat, seuraksi kohta taat, pääset mukaan viiakkoon, taikapiivi kaakeloon, muumilaaskoon...paapappapaapappa..." :) Sulonen napero.



Tais mulla jotain muutakin mielessä olla, mutta ei taas muista. Täytyy lukasta pino uudestaan. Helteistä loppuviikkoa!



S ja E

Pinnat mulle, meidän Helka osaa kirota sujuvasti! Mulla hajosi toissapäivänä imurin pölypussi keittiön lattialle ja taisin siinä manata alakerran isäntää avuksi (vaan ei tullut, piru). Helka oli kuin ei olisi kuullutkaan ja luulin, että se meni siltä ohi, mutta olin väärässä. Eilen nimittäin meille eksyi _pääskynen_ sisälle, johon Helka tuumasi: " Peeke, harakka tullu meiän kottiin."



Jes. Nauratti kyllä ihan hulluna, vaikka ei tietysti ole kauhean kiva, että Helka osaa käyttää sanaa peeke.



Tämän lisäksi Helka ilmoitti eilen olevansa hernekeitto. Yleensä suihkun jälkeen siitä tehdään pyyhemakkara, mutta tällä kertaa se julisti: " Ei! Minä heenekeitto!" Joo-o, se leikkii edelleen välillä muikkua ja nyt sitten vielä hernekeittoakin :D



Kirjastoreissusta sen verran, että se oli hyvin pikainen suoritus, oltiin ehkä puoli tuntia maksimissaan siellä. Helkan kanssa oltiin etukäteen sovittu, mitä kirjoja ollaan hakemassa eikä niiden lisäksi paljon muuta katseltukaan. Näin pysyi kirjojen levittely ja juoksentelu kurissa. Tosi harvoin me on käyty kirjastossa, eikä se tosiaankaan ole mikään rentouttava päiväkohde, vaan koko ajan saa kyllä olla paimentamassa. Ja vauva tosiaan nukkui koko reissun.



Vauva on ollut aika hyvin nukkuvaa ja vähän itkevää sorttia toistaiseksi, olen kiitollinen. Ei Helkakaan kyllä alussa paljon itkeskellyt ja pätkäunisuus tuli kuvioihin vasta vähän myöhemmin. Voi miten toivoisin, että tän vauvan kanssa ei tulis niitä uniongelmia. Helka nukkui pidempiä pätkiä vain sylissä, liinassa tai liikkuvissa vaunuissa. Helka ei myöskään osannut rauhoittua itsekseen, vaan jos se unissaan vaikka heilautti kättään, siitä tuli itseään ruokkiva kierre, joka johti lopulta heräämiseen. Ja aina kun tuli kevyemmän unen vaihe, se heräsi kesken unien. Helka on pienestä pitäen ollut jotenkin hirveen herkkä kaikille ulkopuolisille ärsykkeille, kaikki kiinnostaa ja välillä keskittymisyky on nanosekunnin luokkaa. Pelkään koko ajan, että kohta alkaa pojankin kanssa sama tissi-nukkuu-herää-tissi-pieruhukassa-tissi-hytkytys-nukkuu-herää jne. Olen silti varovaisen toiveikas, sillä sekin ihme on nyt nähty, että vauva on käynyt hereillä mutta nukahtanut itse uudelleen.



Nyt päiväkahvia ja suklaata, ennen kuin kakkamaakari ja hernerokka heräävät. Mulla oli eilen synttärit ja sain mieheltä ihanan lahjan: se oli herännyt aikaisin ja siivonnut, sekä ostanut ISON säkillisen suklaata :)

Me oltais lomalla perjantaina 6.7. Eli jos tapaaminen olisi silloin, niin päästäisiin tapaamiseen!



Mä luulen usein, että poju kiroillee: ittu. Mutta se tarkoittaa yleensä istumista tai sitten jotain (paljon samankaltaisia sanoja, joista kaikista ei ota edes selvää :).



Herra päätti (taas) tänään, että haluaa mummilaan yöksi. Ei siis suostunut tunti sitten tulemaan kotiin! Murrosiän oireita siis nyt jo!



Aurinkoista viikonloppua!

Huh, kiirettä pitää! Niin kuin vissiin teillä muillakin, kun on ollut loppuviikosta aika hiljaista täällä.



Ilokseni voin varovasti kertoa, että meille kuuluu nyt hivenen parempaa. Vauva on ollut jo muutamana päivänä päiväsaikaan suht tyytyväinen! Viihtyy parhaiten hoitoalustalla selällään maaten ja alustan kuvia katsellen, jutteleekin niille. Lisäksi ilahtuu selvästi, kun Laura tulee sängylle viereen pötköttämään ja höpöttämään. : )



Mullakin on ollut aika paljon rauhallisempi olo nyt, kun vauva ei huuda koko ajan! Omatkin itkut ovat vähentyneet, ja käytännön ongelmat saaneet ehkä vähän realistisemmat mittasuhteet. Mutta kyllä mua edelleen jännittää ihan hirveästi esim. Lauran päikkäreille saaminen. Anoppini on ollut kovasti auttamassa, ja tällä kertaa mun täytyy nöyrästi sanoa, että olen siitä todella kiitollinen. Aikuistumista on siis havaittavissa tälläkin saralla.



Mutta miksi sitä on kuitenkin vähän sellainen fiilis, että " pitäishän mun nyt pärjätä itsekin" ?? Että hävettää jotenkin, jos EI pärjää?



Ai niin juttelin siellä neuvolassa asioistani, ja terkka suhtautui niihin asiallisesti ja vakavasti. Hänen mielestään kuulostaa siltä, että vaadin nyt itseltäni liikoja. En ole ihan samaa mieltä; mielestäni olen ollut ihan paniikissa ihan ilman vaatimuksiakin! Menen juttelemaan vielä erikoissairaanhoitajan kanssa viikon päästä, ja siellä voin tehdä mm. varmaan sen saman masennuskartoituksen, josta Nolaana kertoi.



Vauva on muuten edelleen yöunillaan (nyt kymmenen jälkeen). Mietin tässä, että voi jäädä Lauran aamupäiväulkoilut aika vähiin, jos tällaisella rytmillä jatketaan. Mutta voihan sitä sitten olla ulkona vaikka koko illan! Vai miten te olette toimineet? Miten onnistuu hippusen ja vauvan rytmien yhdistäminen? Ei kai näin pientä vauvaa oikein voi yöuniltaan herätellä kesken kaiken? (kun ei ole ihan pakko)



Voi että mua kurjaa kun omaa napaa vaan kirjoitan.



Errj, nauratti kyllä toi Helkan harakka-havainto kirosanoineen! : ) Ehkä meidän elämäntilanteet altistavat hippuset nyt kiroilemaan, sillä Laurakin just toissa-aamuna toisteli ponnekkaasti: " voi v*****u, voi v****u" . Apua. Siis aivan varmasti on sen kuullut äidiltään viime viikkojen surkeuksissa, mistä en ole yhtään ylpeä. Lähinnä kauhuissani. Onneksi tuonkertaisen jälkeen Lauralta ei ole moista kuultu, ja minäkin olen taas siistinyt suutani.



Voi ei, täytyy mennä taas.

O.

Hieman jännittää, kun tämä viikon yksinolo lasten kanssa alkoi. MIeheni lähti tänään siis työmatkalle, jolta palaa perjantaiyönä, ja on sitten la-su polttareissa. Olenhan minä aiemminkin ollut toki pidempiäkin pätkiä lasten kanssa yksin, mutta kun... No, tälle viikolle sattui osumaan vähän kaikenlaista. Huomenna on Pihlan korvien putkitus numero 3, jonne pitää lähteä jo klo 6. Ti ja to-iltana mulla on luento Helsingissä klo 18-20. Ja kaiken kukkuraksi esikko on kipeänä. Hän sai tokan kuurin perjantaina ja aloitti oksentelu-ripulin lauantaina. Aiheuttajana oli antibiootti, mutta poju on vieläkin (lääke lopetettiin) aika kipeänä. Hän ei edelleenkään oikein kuule mitään, joten epäilen, että tarvitsemme tulehdukseen lääkärin mainitseman pistoksen...



Viime yö meni tosiaan puolen tunnin välein oksennellessa, tai siis poju oksensi. Ja aika kauhulla päästin mieheni tänään lentokentälle. Onneksi on tuplasetti isovanhempia apuna ja tiedän, että hyvinhän tämä menee..



No mutta, tulipa nyt kerrakseen omaa napaa... Jospa myöhemmin sitten kommenttia muillekin...