Lue keskustelun säännöt.
"Sä se et sitten koskaan hankkinut lapsia"
20.10.2026 |
Näin tokaisi äitini, kun soitti syntymäpäivä onnittelut. Lisäsi vielä, että eikö olisi mukava kun olisi lapsia, jotka muistaisivat onnitteluin. Mitä tuohon olisi pitänyt vastata?. Itse jähmetyin ja sanoin vaan jotain "jaa..."
N.55
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin taas lapsettomien katkeruuden ja aggressiivisuuden.
Mistä tuo oletus katkeruudesta tulee? Pikemminkin ihmetyttää, mistä sinulle edes tulee mieleen, että toiset ihmiset olisivat jostain katkeria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin tuntenut äitinä epäonnistuneeni jos lapseni olisivat ilmoittaneet etteivät halua omia lapsia. Kai sinulla on perheellisiä sisaruksia kuitenkin? Isoäiti68
Miten niin olisit tuntenut epäonnistuneesi?
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, mutta ystäväni äiti sanoi kuolinvuoteellaan, että hänen olisi pitänyt elää onnellisena sinkkuna. Katui siis koko elämäänsä, kotiäiti kun oli.
Tuntui kivalta kommentilta ystävästäni...
Mitätöi siis siinä samalla ystäväsi, oman lapsensa. Varmasti hieno äiti....
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin taas lapsettomien katkeruuden ja aggressiivisuuden.
Emme me ole lapsettomia, vaan lapsivapaita. Vai oletko sinä tarantellaton? Boakäärmeetön?
Ex appi sanoi minulle ja pojalleen, että "Koskas te aloitatte lasten teon?" Olin jo 50 ja mies 55. Olimme tahattomasti lapsettomia. Minulle riitti ja jätin miehen 2vk päästä. Nyt on poikansa lapseton, yksin ja 60++
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, mutta ystäväni äiti sanoi kuolinvuoteellaan, että hänen olisi pitänyt elää onnellisena sinkkuna. Katui siis koko elämäänsä, kotiäiti kun oli.
Tuntui kivalta kommentilta ystävästäni...
Kyllä tuommoisen kommentin aikuisena jo kestää. Ja ymmärtääkin hyvin, varsinkin jos itsekin on päättänyt elää lapsettomana.
se 3 miljardin evoluutio ottaa hädintuskin parin askeleen pakin ja jatkaa lähintä oksaa pitkin eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On silkkaa v*ttuilua sanoa noin 55-vuotiaalle tyttärelle. Oletko ap koskaan aiemmin keskustellut äitisi kanssa siitä miksi et hankkinut/saanut lapsia? Mielestäni se ei edes kuulu hänelle paskan vertaa, mutta onhan sinulla oltava vastaus valmiina, jos hän ottaa asian puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin taas lapsettomien katkeruuden ja aggressiivisuuden.
Mistä tuo oletus katkeruudesta tulee? Pikemminkin ihmetyttää, mistä sinulle edes tulee mieleen, että toiset ihmiset olisivat jostain katkeria?
Koska nämä hänen kaltaisensa kuvittelevat, että ihan kaikki haluavat ihan samoja asioita. Ei ymmärrä, että kaikki eivät todellakaan halua. Turha niille on mitään sanoa, niiden käsityskyky ei yksinkertaisesti vain riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa niin vaikka mulla on kolme lasta, niin kukaan heistä ei ole koskaan muistanut syntymäpäivääni ja onnitellut siitä. Että mikäs tae se siitä olisi ja miksi pitäisi ollakaan? Äitisi kuulostaa vähän ikävältä tässä. Olisi onnellinen siitä että hänellä on sut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhan sukulaistädin koko elämä pyörii aikuisten lastensa ja näiden lasten ympärillä. Ei olisi edes olemassa, jos ei saisi tuppautua näiden elämään.
Olisin sanonut, että lapsettomuus oli elämäni paras päätös. Ihminen elää työlle, hädin tuskin on edes aikaa lapsille, eikä nykyään työmyyrien palkka välttämättä riitä omistusasuntoon, tahi sen perheen perustamiseen. Toisilla ei ole työtä lainkaan ja elävät köyhyydessä. Kohta tekoäly vie kaikki työt ellei sota pyyhkäise meitä maailmankartalta sitä ennen. Miksi ne lapset olisi pitänyt tänne ke hi tys maalaisten keskelle kärvistelemään pykätä? Yhteiskunnan imapiiri on muutenkin hektinen, eristävä, kaoottinen, pärjäile itseksesi. Yksi huoli vähemmän kun ei tarvitse lasten pärjäämisestä murehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun kun.... Lapsia saadaan, niitä ei tehdä. Kaikki eivät saa, vaikka kuinka haluaisivat niitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
On silkkaa v*ttuilua sanoa noin 55-vuotiaalle tyttärelle. Oletko ap koskaan aiemmin keskustellut äitisi kanssa siitä miksi et hankkinut/saanut lapsia? Mielestäni se ei edes kuulu hänelle paskan vertaa, mutta onhan sinulla oltava vastaus valmiina, jos hän ottaa asian puheeksi.
Minulla ei ole ollut koskaan sellaista parisuhdevaihetta, että lasten hankinta olisi käynyt edes mielessä. Äitini pitäisi kyllä tietää tämä, että en minä vain lisääntymisen halusta hanki suinpäin lasta/lapsia. En usko, että hän olisi ollut iloinen minun yksinhuojtajuudestakaan. Olen niin paljon saanut kommentteja kumppanittomuudestanikin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ex appi sanoi minulle ja pojalleen, että "Koskas te aloitatte lasten teon?" Olin jo 50 ja mies 55. Olimme tahattomasti lapsettomia. Minulle riitti ja jätin miehen 2vk päästä. Nyt on poikansa lapseton, yksin ja 60++
Voi luoja, ihan hirveästi sanottu! Minulle sanoi entisen miesystäväni isä, että nyt tämä hänen poikansa on saanut lapsen. Hän oli jo kuulemma alkanut epäillä, että "osaako" se edes niitä tehdä...Ja sanoi tämän minulle nähdessään minut kauan sen jälkeen, kun olin jo eronnut hänen pojastaan🤯🤯🤯🤯 Että semmosta...
Vierailija kirjoitti:
Olisin sanonut, että lapsettomuus oli elämäni paras päätös. Ihminen elää työlle, hädin tuskin on edes aikaa lapsille, eikä nykyään työmyyrien palkka välttämättä riitä omistusasuntoon, tahi sen perheen perustamiseen. Toisilla ei ole työtä lainkaan ja elävät köyhyydessä. Kohta tekoäly vie kaikki työt ellei sota pyyhkäise meitä maailmankartalta sitä ennen. Miksi ne lapset olisi pitänyt tänne ke hi tys maalaisten keskelle kärvistelemään pykätä? Yhteiskunnan imapiiri on muutenkin hektinen, eristävä, kaoottinen, pärjäile itseksesi. Yksi huoli vähemmän kun ei tarvitse lasten pärjäämisestä murehtia.
Minä en oikeasti edes tiedä, miten pystyisin tekemään työni täysipainoisesti, jos olisin hankkinut lapsia. Energiaa menee ihan riittävästi työhön, ja se mitä siitä jää, menee ystävien ja vanhempien seuraan sekä satunnaisiin harrastuksiin. Ei minulla olisi aikaa varmaan kenellekään muulle, jos tässä olisi lapsia pyörimässä. Ihan hirveä ajatuskin.
Menee vähän ohi, silti sanottava, että ihmettelen suuresti ukrainalaisten lisääntymistä sodan keskellä. Kuka ihme haluaa tieten tahtoen synnyttää ihmisiä kärsimään sodan kauhuja? Uutiskuvissa näkyy aina paljon vauvoja ja taaperoita. En tajua, mielestäni tosi itsekästä.
(Olen Ukrainan puolella).
Kaikkea te siedätte ettekä laita välejä poikki.
Voihan sen näinkin nähdä. Ehkä on ihan hyvä, että nyt puristetaan kuplasta ilmat pihalle. Sen jälkeen tilanne on vakaammalla pohjalla.
Ei se hyvinvointi voi jatkuvalle velanotolle perustua. Ja sitäkin voi miettiä, mitä järkeä oli velkaantua, kun lopputulos oli näin surkea. Sairaita ja päihteileviä nuoria, tyytymättömyyttä ja marinaa. Ehkä voidaan hyvästellä hymyillen se ”hyvinvointi”. Pärjätään ilmankin.