Lue keskustelun säännöt.
Alle 50-vuotiaan aviomiehen haukkuminen impotentiksi hyvien ystävien kuulolla ollessa. Eli oli tupaantulijaiset ja vaimo valmisti lasagnea
20.10.2026 |
ja haukkui sitä tehdessään miehensä impotentiksi. Myös perheen teinit kuuli tämän.Mitä ajattelet perheen äidistä?
Kommentit (48)
Oikeesti Loukkaavaa typerää.Eron paikka ,hävästään julkisesti .Nöyryyttävää.Eihän mies enää koske mokomaa ämmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on myös perheitä ja parisuhteita, joissa ei tuollaisia ongelmia ole. Positiivisena esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on myös perheitä ja parisuhteita, joissa ei tuollaisia ongelmia ole. Positiivisena esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Oikeastikko sinä säilöt tällaista paskaa tietokoneellasi tai puhelimessa?
Tasaisin väliajoin työnnät muka hauskan tarinan johonkin lankaan.
Miksi totuuden kertominen olisi haukkumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärrä miksi miehen iällä olisi tässä merkitystä. Asiatonta, armotonta ja sivistymätöntä käytöstä ihan minkä ikäisille vain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi totuuden kertominen olisi haukkumista?
Vielä rumempaa ja julmempaa toista kohtaan mikäli totta. Todella nolo henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on myös perheitä ja parisuhteita, joissa ei tuollaisia ongelmia ole. Positiivisena esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Oikeastikko sinä säilöt tällaista paskaa tietokoneellasi tai puhelimessa?
Tasaisin väliajoin työnnät muka hauskan tarinan johonkin lankaan.
Joillain on hirveä huomionhaku päällä koko ajan. Nähkää minut, olen hauska, enkö olekin.
Eivät ymmärrä sitä, että vaikka kerran elämässä on hauska, niin se sadas kerta ei enää ole. Silloin on vain rasittava ja säälittävä häirikkö, joka ei pärjää ihmisten kanssa edes yleisellä keskustelupalstalla.
Vitsillä varmaan sanoi.
Näinhän yleensä on, kun joku sanoo jotain sopimatonta.
Vieraiden olisi pitänyt nauraa ja sanoa "juu, niin varmaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on myös perheitä ja parisuhteita, joissa ei tuollaisia ongelmia ole. Positiivisena esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Oikeastikko sinä säilöt tällaista paskaa tietokoneellasi tai puhelimessa?
Tasaisin väliajoin työnnät muka hauskan tarinan johonkin lankaan.
Joillain on hirveä huomionhaku päällä koko ajan. Nähkää minut, olen hauska, enkö olekin.
Eivät ymmärrä sitä, että vaikka kerran elämässä on hauska, niin se sadas kerta ei enää ole. Silloin on vain rasittava ja säälittävä häirikkö, joka ei pärjää ihmisten kanssa edes yleisellä keskustelupalstalla.
Mä olen oppinut noi jankutukset tunnistamaan jo niin hyvin, ettei tarvitse niitä kuin silmänkulmasta vähän vilkaista, niin voi hypätä suoraan yli.
Tupaantuliaisista tuli turpaantuliaiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on myös perheitä ja parisuhteita, joissa ei tuollaisia ongelmia ole. Positiivisena esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Oikeastikko sinä säilöt tällaista paskaa tietokoneellasi tai puhelimessa?
Tasaisin väliajoin työnnät muka hauskan tarinan johonkin lankaan.
Et nyt oikein ymmärrä tätä. Ei kyse ole mistään hauskasta tarinasta, vaan mummoni viisaasta neuvosta, joka sopii mitä erilaisimpiin tilanteisiin.
Olen pyhittänyt elämäni sille, että jaan edesmenneen mummoni viisautta eteenpäin. Mummolta saamani perinnön turvin voin tehdä sitä päätoimisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko sinä paikalla AP, vai mistä tiedät. Kertoiko teinit sulle, vai olitko vieraana siellä.
Oletko sinä tuo vaimo AP ???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on myös perheitä ja parisuhteita, joissa ei tuollaisia ongelmia ole. Positiivisena esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Oikeastikko sinä säilöt tällaista paskaa tietokoneellasi tai puhelimessa?
Tasaisin väliajoin työnnät muka hauskan tarinan johonkin lankaan.
Et nyt oikein ymmärrä tätä. Ei kyse ole mistään hauskasta tarinasta, vaan mummoni viisaasta neuvosta, joka sopii mitä erilaisimpiin tilanteisiin.
Olen pyhittänyt elämäni sille, että jaan edesmenneen mummoni viisautta eteenpäin. Mummolta saamani perinnön turvin voin tehdä sitä päätoimisesti.
Älä jaa, kiitos.
Oliko tuparit siis keittiössä, vai tapahtuiko se valmistus olohuoneessa, vai olivatko vieraat keittiössä ???
Kysy muijalta, että jos haluaa viriiliyttä, niin miksi kokkaa lasagnea eikä vihersalaattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on myös perheitä ja parisuhteita, joissa ei tuollaisia ongelmia ole. Positiivisena esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Oikeastikko sinä säilöt tällaista paskaa tietokoneellasi tai puhelimessa?
Tasaisin väliajoin työnnät muka hauskan tarinan johonkin lankaan.
Et nyt oikein ymmärrä tätä. Ei kyse ole mistään hauskasta tarinasta, vaan mummoni viisaasta neuvosta, joka sopii mitä erilaisimpiin tilanteisiin.
Olen pyhittänyt elämäni sille, että jaan edesmenneen mummoni viisautta eteenpäin. Mummolta saamani perinnön turvin voin tehdä sitä päätoimisesti.
Kiitos, että jatkat mummon työtä, vaikka ymmärtämättömät ihmiset sinua arvostelevatkin. Autat sillä monia ihmisiä.
Kommentaattorille: oikeastiko kirjoitetaan yhdellä k-kirjaimella. Ei taida olla mikään sattuma, että et ymmärrä myöskään mummon ajatuksia 😁
Täysin ansaittua jos ei pysty tyydyttämään naista
Oman miehen lyttääminen, väheksyminen ja moittiminen on ollut suomalaisten keski-ikäisten naisten lempipuuhaa sotien jälkeen.