Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti onko miehen ammatilla väliä?
19.10.2026 |
Mikä ammatti miehellä on turn on ja mikä turn off? Voisiko mamma seurustella psykologin kanssa?
Kommentit (78)
Tietysti. Ammatti on valinta, joka kertoo jotain ihmisen ajattelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On väliä. Kahden amismiehen ja yhden opistomiehen jälkeen mulla ollut kaksi korkeaasti koulutettua miestä ja ovathan he olleet ihan toisissa sfääreissä noiden alemman tason miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti. Ammatti on valinta, joka kertoo jotain ihmisen ajattelusta.
Hmmm- tunnen erään sähköasentajan, joka tietää tähtitieteestä, usan politiikasta ja tekoälystä ”kaiken”.
mielestäni nuo harrastukset kertovat hänen ajattelustaan enemmän kuin ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin työ- ja uraorientoituneet eli yrittäjät ja menestyjät pois laskuista. Eri arvomaailma. Ja insinöörejä on vaikea ymmärtää, palstan kuuluisa DI olisi aika painajaiskumppani.
Yrittäjä olisi mun mielestä tosi kiinnostava kumppani, mutta kyllä silläkin on paljon merkitystä, minkä alan yrittäjä hän on. En usko, että mulla olisi paljoakaan yhteistä sellaisen yrittäjän kanssa, jonka yritystoiminta ei herätä mussa minkäänlaista kiinnostusta. Joku varaosaliikkeen yrittäjä tuntuisi omaan makuun varsin tylsältä kumppaniehdokkaalta. Sen sijaan yrittäjä, joka vaikkapa järjestää tutkimusmatkoja tai seikkailumatkoja, voisi taas olla huomattavasti kiinnostava tyyppi.
Mulle ei kävisi sekään. Downshiftaan, teen vain osan vuotta töitä ja senkin osa-aikaisena. Olisi liian epäkäytännöllistä jos kumppani olisi naimisissa työnsä kanssa, paitsi erillistalouksissa. En tiedä olisiko minusta sellaiseen.
Täällä nyt moni jauhaa ammatinvalinnasta ja sen heijastamasta arvomaailmasta. Miksi niin monella vieläkin unohtuu se, ettei kaikki työt/ammatit ole omia valintoja, koska aika moni päätyy olosuhteiden pakosta eri alalle kuin mihin opiskeli? Ja onnekas on se, jolla ylipäätään on nykyään töitä.
Minä itsekin olen ihan eri alalla kuin mihin opiskelin, koska muuta ei ollut mahdollista saada eikä näin vuosien jälkeen ole vieläkään mikään muu tärpännyt. Ja olen vain yksi tuhansista. Se siitä "valinnasta" ja "arvomaailmasta". Ei mun työ kerro kummastakaan.
Naiset tuntuu olevan tosi vaativia. Miehellä pitää olla ura ja tietty tulotaso. Miehet taas on armeliaampia tai välinpitämättömiä naisten töistä ja ammateista. Pistäähän se miettimään.
Ja olen siis itse nainen. Minusta on vain aika armotonta ylläpitää pinttynyttä käsitystä näinä suurtyöttömyyden aikoina siitä, että ihminen on aina valinnut työnsä kun totuus on se, ettei ole. Jotkut pääsevät koulutustaan vastaavaan työhön, jotkut eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin työ- ja uraorientoituneet eli yrittäjät ja menestyjät pois laskuista. Eri arvomaailma. Ja insinöörejä on vaikea ymmärtää, palstan kuuluisa DI olisi aika painajaiskumppani.
Yrittäjä olisi mun mielestä tosi kiinnostava kumppani, mutta kyllä silläkin on paljon merkitystä, minkä alan yrittäjä hän on. En usko, että mulla olisi paljoakaan yhteistä sellaisen yrittäjän kanssa, jonka yritystoiminta ei herätä mussa minkäänlaista kiinnostusta. Joku varaosaliikkeen yrittäjä tuntuisi omaan makuun varsin tylsältä kumppaniehdokkaalta. Sen sijaan yrittäjä, joka vaikkapa järjestää tutkimusmatkoja tai seikkailumatkoja, voisi taas olla huomattavasti kiinnostava tyyppi.
Mulle ei kävisi sekään. Downshiftaan, teen vain osan vuotta töitä ja senkin osa-aikaisena. Olisi liian epäkäytännöllistä jos kumppani olisi naimisissa työnsä kanssa, paitsi erillistalouksissa. En tiedä olisiko minusta sellaiseen.
Minun mieheni on yrittäjä, se on oikein mukavaa. Olemme uusperhe ja on kivaa, että mies tulee kotiin myöhään ja saan olla iltapäivisin keskenäni lasteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin työ- ja uraorientoituneet eli yrittäjät ja menestyjät pois laskuista. Eri arvomaailma. Ja insinöörejä on vaikea ymmärtää, palstan kuuluisa DI olisi aika painajaiskumppani.
Miksi kukaan haluaisi rinnalleen henkilön, jolla ei ole mitään draivia ja joka pyrkii olemaan elämässään ei-menestynyt? Sen ymmärrän, jos toinen uhraa kaiken aikansa työlleen, mutta muutenhan menestyminen ja määrätietoisuus uralla ovat pikemminkin positiivisia asioita, jotka kertovat elämänhallinnasta ja positiivisista luonteenpiirteistä, kuten määrätietoisuudesta, ahkeruudesta ja tavoitteellisuudesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin työ- ja uraorientoituneet eli yrittäjät ja menestyjät pois laskuista. Eri arvomaailma. Ja insinöörejä on vaikea ymmärtää, palstan kuuluisa DI olisi aika painajaiskumppani.
Miksi kukaan haluaisi rinnalleen henkilön, jolla ei ole mitään draivia ja joka pyrkii olemaan elämässään ei-menestynyt? Sen ymmärrän, jos toinen uhraa kaiken aikansa työlleen, mutta muutenhan menestyminen ja määrätietoisuus uralla ovat pikemminkin positiivisia asioita, jotka kertovat elämänhallinnasta ja positiivisista luonteenpiirteistä, kuten määrätietoisuudesta, ahkeruudesta ja tavoitteellisuudesta...
No, mä olen hippi. Sitä erakoituvaa ja vanissa kuukausia elelevää tee se itse -mallia, en cityhippi. Ehkä siksi, etten pidä materiaa ja rahaa keskeisinä arvoina. Niillä oli merkityksensä tiettyyn rajaan asti, mutta tuota kunnollista keskiluokkaisuutta kesti tasan asuntolainan ja perhe-elämän verran. Ja kun aloitettiin nuorina, myös lopetettiin nuorina. Ei oikein vaan syttynyt oravanpyörälle. Puoliso on nuori tk-eläkeläinen, ei siis lainkaan työelämässä enää aikoihin. Minä käyn tekemässä reissurahat.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt moni jauhaa ammatinvalinnasta ja sen heijastamasta arvomaailmasta. Miksi niin monella vieläkin unohtuu se, ettei kaikki työt/ammatit ole omia valintoja, koska aika moni päätyy olosuhteiden pakosta eri alalle kuin mihin opiskeli? Ja onnekas on se, jolla ylipäätään on nykyään töitä.
Minä itsekin olen ihan eri alalla kuin mihin opiskelin, koska muuta ei ollut mahdollista saada eikä näin vuosien jälkeen ole vieläkään mikään muu tärpännyt. Ja olen vain yksi tuhansista. Se siitä "valinnasta" ja "arvomaailmasta". Ei mun työ kerro kummastakaan.
Naiset tuntuu olevan tosi vaativia. Miehellä pitää olla ura ja tietty tulotaso. Miehet taas on armeliaampia tai välinpitämättömiä naisten töistä ja ammateista. Pistäähän se miettimään.
Ja olen siis itse nainen. Minusta on vain aika armotonta ylläpitää pinttynyttä käsitystä näinä suurtyöttömyyden aikoina siitä, että ihminen on aina valinnut työnsä kun totuus on se, ettei ole. Jotkut pääsevät koulutustaan vastaavaan työhön, jotkut eivät.
Kyllä mä olen tästä eri mieltä. Ymmärrän toki, ettei kaikki pääse koulutustaan vastaaviin töihin, mutta eihän se tarkoita, etteikö ihmisen urapolku voisi kertoa hänestä mitään.
Jos omalta alalta ei löytynyt töitä, niin mitä sen jälkeen teki? Millaisia muita töitä haki, mille alalle suuntautui seuraavaksi ja oliko valmis kouluttautumaan uudelleen tai lisäkouluttautumaan? Lähtikö vaikka yrittäjäksi tai freelanceriksi, jos palkkatöitä ei löytynyt? Kyllä ne omat valinnat vaikuttava todella paljon siihen mille alalle päädyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti. Ammatti on valinta, joka kertoo jotain ihmisen ajattelusta.
Hmmm- tunnen erään sähköasentajan, joka tietää tähtitieteestä, usan politiikasta ja tekoälystä ”kaiken”.
mielestäni nuo harrastukset kertovat hänen ajattelustaan enemmän kuin ammatti.
Mitä mielestäsi se kertoo hänestä, että hän valitsi sähköasentajan uran tähtitieteilijän sijaan?
Vierailija kirjoitti:
No esim. rallikuskia tai jääkiekkoilijaa en huolisi. Syinä loukkaantumisen pelko ja jatkuva poissaolo kotoa.
Paskaa jauhat. Miljoonat kelpaisivat varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esim. rallikuskia tai jääkiekkoilijaa en huolisi. Syinä loukkaantumisen pelko ja jatkuva poissaolo kotoa.
Paskaa jauhat. Miljoonat kelpaisivat varmasti.
Eihän noista tienaa miljoonia kuin ihan parhaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esim. rallikuskia tai jääkiekkoilijaa en huolisi. Syinä loukkaantumisen pelko ja jatkuva poissaolo kotoa.
Paskaa jauhat. Miljoonat kelpaisivat varmasti.
Olen eri kuin tuo, jolle vastasit ja mun mielestä ammattiurheilija on kiinnostava ammatti, mutta ei mulle kelpaisi kuka tahansa ammattiurheilija. Jos urheilijalla on paska luonne niin ei kyllä tippaakaan kiinnostaisi olla yhdessä hänen kanssaan oli miten menestynyt tahansa. Jos taas on kivaluonteinen urheilija, jolla samanlainen arvomaailman kuin mulla niin silloin toki ihan mielelläni tämmöisen ottaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammatti merkkaa paljon. Pidän korkeasti koulutetuista miehistä, koska itsellänikin ylempi korkeakoulututkinto. Muutenkin pukumiehet ovat makuuni.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt moni jauhaa ammatinvalinnasta ja sen heijastamasta arvomaailmasta. Miksi niin monella vieläkin unohtuu se, ettei kaikki työt/ammatit ole omia valintoja, koska aika moni päätyy olosuhteiden pakosta eri alalle kuin mihin opiskeli? Ja onnekas on se, jolla ylipäätään on nykyään töitä.
Minä itsekin olen ihan eri alalla kuin mihin opiskelin, koska muuta ei ollut mahdollista saada eikä näin vuosien jälkeen ole vieläkään mikään muu tärpännyt. Ja olen vain yksi tuhansista. Se siitä "valinnasta" ja "arvomaailmasta". Ei mun työ kerro kummastakaan.
Naiset tuntuu olevan tosi vaativia. Miehellä pitää olla ura ja tietty tulotaso. Miehet taas on armeliaampia tai välinpitämättömiä naisten töistä ja ammateista. Pistäähän se miettimään.
Ja olen siis itse nainen. Minusta on vain aika armotonta ylläpitää pinttynyttä käsitystä näinä suurtyöttömyyden aikoina siitä, että ihminen on aina valinnut työnsä kun totuus on se, ettei ole. Jotkut pääsevät koulutustaan vastaavaan työhön, jotkut eivät.
Mistä uskot sen johtuvan, että osa ihmisistä päätyy koulutustaan vastaavaan työhön ja osa ei? Uskotko, että kyse on lähinnä sattumasta kuka pääsee ja kuka ei ilman, että yksilöiden omilla valinnoilla ja toiminnalla on tässä minkäänlaista merkitystä? En kysy tätä mitenkään provosoidakseni, vaan aidosti ymmärtääkseni, miten näet asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt moni jauhaa ammatinvalinnasta ja sen heijastamasta arvomaailmasta. Miksi niin monella vieläkin unohtuu se, ettei kaikki työt/ammatit ole omia valintoja, koska aika moni päätyy olosuhteiden pakosta eri alalle kuin mihin opiskeli? Ja onnekas on se, jolla ylipäätään on nykyään töitä.
Minä itsekin olen ihan eri alalla kuin mihin opiskelin, koska muuta ei ollut mahdollista saada eikä näin vuosien jälkeen ole vieläkään mikään muu tärpännyt. Ja olen vain yksi tuhansista. Se siitä "valinnasta" ja "arvomaailmasta". Ei mun työ kerro kummastakaan.
Naiset tuntuu olevan tosi vaativia. Miehellä pitää olla ura ja tietty tulotaso. Miehet taas on armeliaampia tai välinpitämättömiä naisten töistä ja ammateista. Pistäähän se miettimään.
Ja olen siis itse nainen. Minusta on vain aika armotonta ylläpitää pinttynyttä käsitystä näinä suurtyöttömyyden aikoina siitä, että ihminen on aina valinnut työnsä kun totuus on se, ettei ole. Jotkut pääsevät koulutustaan vastaavaan työhön, jotkut eivät.
Kyllä mä olen tästä eri mieltä. Ymmärrän toki, ettei kaikki pääse koulutustaan vastaaviin töihin, mutta eihän se tarkoita, etteikö ihmisen urapolku voisi kertoa hänestä mitään.
Jos omalta alalta ei löytynyt töitä, niin mitä sen jälkeen teki? Millaisia muita töitä haki, mille alalle suuntautui seuraavaksi ja oliko valmis kouluttautumaan uudelleen tai lisäkouluttautumaan? Lähtikö vaikka yrittäjäksi tai freelanceriksi, jos palkkatöitä ei löytynyt? Kyllä ne omat valinnat vaikuttava todella paljon siihen mille alalle päädyt.
Olet kyllä vähän pihalla asioista. Ei se noin yksinkertaista ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt moni jauhaa ammatinvalinnasta ja sen heijastamasta arvomaailmasta. Miksi niin monella vieläkin unohtuu se, ettei kaikki työt/ammatit ole omia valintoja, koska aika moni päätyy olosuhteiden pakosta eri alalle kuin mihin opiskeli? Ja onnekas on se, jolla ylipäätään on nykyään töitä.
Minä itsekin olen ihan eri alalla kuin mihin opiskelin, koska muuta ei ollut mahdollista saada eikä näin vuosien jälkeen ole vieläkään mikään muu tärpännyt. Ja olen vain yksi tuhansista. Se siitä "valinnasta" ja "arvomaailmasta". Ei mun työ kerro kummastakaan.
Naiset tuntuu olevan tosi vaativia. Miehellä pitää olla ura ja tietty tulotaso. Miehet taas on armeliaampia tai välinpitämättömiä naisten töistä ja ammateista. Pistäähän se miettimään.
Ja olen siis itse nainen. Minusta on vain aika armotonta ylläpitää pinttynyttä käsitystä näinä suurtyöttömyyden aikoina siitä, että ihminen on aina valinnut työnsä kun totuus on se, ettei ole. Jotkut pääsevät koulutustaan vastaavaan työhön, jotkut eivät.
Mistä uskot sen johtuvan, että osa ihmisistä päätyy koulutustaan vastaavaan työhön ja osa ei? Uskotko, että kyse on lähinnä sattumasta kuka pääsee ja kuka ei ilman, että yksilöiden omilla valinnoilla ja toiminnalla on tässä minkäänlaista merkitystä? En kysy tätä mitenkään provosoidakseni, vaan aidosti ymmärtääkseni, miten näet asian.
Kysytään näin päin:
Mistä luulet massatyöttömyyden johtuvan? Miten uskot yksittäisten ihmisten toiveiden ja asenteiden vaikuttavan asiaan?
Yrittäjä olisi mun mielestä tosi kiinnostava kumppani, mutta kyllä silläkin on paljon merkitystä, minkä alan yrittäjä hän on. En usko, että mulla olisi paljoakaan yhteistä sellaisen yrittäjän kanssa, jonka yritystoiminta ei herätä mussa minkäänlaista kiinnostusta. Joku varaosaliikkeen yrittäjä tuntuisi omaan makuun varsin tylsältä kumppaniehdokkaalta. Sen sijaan yrittäjä, joka vaikkapa järjestää tutkimusmatkoja tai seikkailumatkoja, voisi taas olla huomattavasti kiinnostava tyyppi.