Rehellisesti onko miehen ammatilla väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja kyllä tämä ammatti tuntuu olevan melkoinen turn off monelle naiselle. Pettymys välittyy selkeästi, kun duuni tulee esille.

Mä olen nainen enkä kyllä ymmärrä miksi opettajan ammatti olisi mikään turn off.

Itse teen digital nomad hommia ja pystyn oman urani puolesta ottamaan vapaata melko vapaasti silloin kun haluan, enkä ole sidottu tiettyyn fyysiseen paikkaan. Siksi opettaja ei välttämättä olisi mulle paras mahdollinen kumppani, koska kaipaan parisuhteessa vapautta tehdä asioita spontaanisti yhdessä ja lähteä reissuun ilman, että aikatauluja tarvitsee suunnitella kuukausia etukäteen. Toivoisin, että kumppanillakin olisi työ, jossa hän pystyy itse vaikuttamaan itse työaikoihinsa ja sijaintiinsa. Käytännössä meidän elämäntyylimme olisivat vaan liian erilaiset opettajan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän ihminen tuntee itseään, sitä enemmän hän välittää myös kumppanin uravalinnasta, sillä hän ymmärtää, miten suuri merkitys työllä ja omilla arvoilla on ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, arjen tasapainolle ja yhteiselle tulevaisuudelle.

Pikemminkin toisinpäin. Mitä enemmän ihminen tuntee itseään, niin sitä enemmän hän tietää, ettei ulkoiset tekijät korreloi tasa-painoisuuden ja emotionaalisen kypsyyden kanssa. 

Ei työ ole ulkoinen tekijä. Se on se missä se henkilö viettää suurimman osan valveillaoloajasta. Se vaikuttaa kaikkeen; terveyteen, mielialaan, ajankäyttöön ja se todennäköisesti kertoo paljon ihmisestä. Ei ehkä jos on joku 20-vuotias ja ensimmäisessä työssä, mutta esim. 45-vuotiaana, kun on jo elämänkäänteitä takana, kyllä siitä voi päätellä kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja kyllä tämä ammatti tuntuu olevan melkoinen turn off monelle naiselle. Pettymys välittyy selkeästi, kun duuni tulee esille.

Mä olen nainen enkä kyllä ymmärrä miksi opettajan ammatti olisi mikään turn off.

Itse teen digital nomad hommia ja pystyn oman urani puolesta ottamaan vapaata melko vapaasti silloin kun haluan, enkä ole sidottu tiettyyn fyysiseen paikkaan. Siksi opettaja ei välttämättä olisi mulle paras mahdollinen kumppani, koska kaipaan parisuhteessa vapautta tehdä asioita spontaanisti yhdessä ja lähteä reissuun ilman, että aikatauluja tarvitsee suunnitella kuukausia etukäteen. Toivoisin, että kumppanillakin olisi työ, jossa hän pystyy itse vaikuttamaan itse työaikoihinsa ja sijaintiinsa. Käytännössä meidän elämäntyylimme olisivat vaan liian erilaiset opettajan kanssa. 

Koko ajan enemmän ja enemmän opetustyö tapahtuu netissä. Kouluissa on kokonaisia linjoja etäopintoina.

Olen muurari ja kerran eräs nainen soitti ja sanoi "nyt tarttis saada muuraria" sen hetken tunsin olevani haluttu:) tosin tuli niitä työsoittoja 30 vuoden työuralla muitakin mutta tuo jäi mieleen, tosin nainen taisi olla nauttinut kun ei uudestaan ottanut yhteyttä vaikka väitti minut tuntevansa muutoinkin, kännissä ja läpällä:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän ihminen tuntee itseään, sitä enemmän hän välittää myös kumppanin uravalinnasta, sillä hän ymmärtää, miten suuri merkitys työllä ja omilla arvoilla on ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, arjen tasapainolle ja yhteiselle tulevaisuudelle.

Pikemminkin toisinpäin. Mitä enemmän ihminen tuntee itseään, niin sitä enemmän hän tietää, ettei ulkoiset tekijät korreloi tasa-painoisuuden ja emotionaalisen kypsyyden kanssa. 

Mutta uravalintahan kertoo nimenomaan ihmisen sisäisistä asioista kuten hänen arvoistaan, motivaatiostaan, tavoitteistaan ja siitä, mitä hän pitää elämässä merkityksellisenä. Järkevä ja itsensä tunteva ihminen pohtii myös sitä, kohtaavatko kumppanien arvot, elämäntavoitteet ja käsitykset hyvästä elämästä. Millaisen arjen toinen haluaa rakentaa, millaisia valintoja hän tekee tulevaisuutensa eteen, miten hän suhtautuu työhön ja vastuuseen ja millaista elämää hän tavoittelee? Nämä asiat vaikuttavat konkreettisesti yhteiseen arkeen, taloudelliseen tilanteeseen, ajankäyttöön, hyvinvointiin ja pitkän aikavälin yhteensopivuuteen. Kumppanin valinnassa ei riitä pelkästään se, että toinen on emotionaalisesti kypsä ja tasapainoinen, jos yhteiset arvot, tulevaisuudensuunnitelmat ja käsitykset elämästä eivät kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja kyllä tämä ammatti tuntuu olevan melkoinen turn off monelle naiselle. Pettymys välittyy selkeästi, kun duuni tulee esille.

Mä olen nainen enkä kyllä ymmärrä miksi opettajan ammatti olisi mikään turn off.

Itse teen digital nomad hommia ja pystyn oman urani puolesta ottamaan vapaata melko vapaasti silloin kun haluan, enkä ole sidottu tiettyyn fyysiseen paikkaan. Siksi opettaja ei välttämättä olisi mulle paras mahdollinen kumppani, koska kaipaan parisuhteessa vapautta tehdä asioita spontaanisti yhdessä ja lähteä reissuun ilman, että aikatauluja tarvitsee suunnitella kuukausia etukäteen. Toivoisin, että kumppanillakin olisi työ, jossa hän pystyy itse vaikuttamaan itse työaikoihinsa ja sijaintiinsa. Käytännössä meidän elämäntyylimme olisivat vaan liian erilaiset opettajan kanssa. 

Koko ajan enemmän ja enemmän opetustyö tapahtuu netissä. Kouluissa on kokonaisia linjoja etäopintoina.

Toki osa opetustyöstä tapahtuu nykyään verkossa, mutta kyllä aika moni opettaja on edelleen vahvasti sidottu luokkahuoneeseen, tiettyihin työaikoihin ja lukuvuoden aikatauluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja kyllä tämä ammatti tuntuu olevan melkoinen turn off monelle naiselle. Pettymys välittyy selkeästi, kun duuni tulee esille.

Mä olen nainen enkä kyllä ymmärrä miksi opettajan ammatti olisi mikään turn off.

Mäkin olen ja mulle se on turn off. Voin kyllä yrittää päästä yli. Kerron miksi: Moni opettaja on sormi ojossa päsmäröimässä myös vapaa-ajallaan. Sellaista ei jaksa.

Vakituista parisuhdetta ajatellen miehen ammatilla ei ole sinänsä minulle merkitystä, mutta hylkyyn menisi kyllä paljon työkseen reissaavat ja kokoomushenkiset myyntitykit. En vain luota emmekä jakaisi samaa arvomaailmaa.

Omista kumppaneista on löytynyt raksaukkoa, hitsaajaa, insinööriä, arkkitehtiä ja valokuvaajaa. Ei ne ammatit itsessään vaikuttaneet mihinkään mitenkään. Ihan muut asiat menee lopulta noiden edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys ja alkoholismi sekä persuilu. Nämä ovat ehdottomat yök-tekijät.

Onko nuo mielestäsi ammatteja? 

Kelan elättämän demariämmän sohvanmutkasta käsin katsottuna, on joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 35v pikaruokalatyöntekijä tai siivoaja, luulisi nyt että miehellä on enemmän kunnianhimoa..

Tunnen yhden kaverin, joka ajelee jakeluautoa 38-vuotiaana. Se, mitä moni ei tiedä on, että hän myös monimiljonääri. Hoitelee tuota pestiä, koska on kiva, kun jotain tekemistä. Asustelee pirun hienossa talossa hyvällä alueella. Ajelee töihin jakelukeskukselle perus perheautolla, mikä sekin näyttää luksuselta muiden kuskien silmään, mutta pihasas seisoo vielä sadantonnin arkiauto.

Ymmärrän, että rikaskin saattaa haluta elää ihan tavallista elämää, mutta tuossa vie vain työpaikan joltain sitä oikeasti tarvitsevalta. Miljonäärinä voisi käyttää aikansa vaikka vapaaehtoistyöhön. Jotenkin mielikuvituksettomalta vaikuttaa.

Itselläni jos olisi miljoonia, niin jakeluauton kuljetus olisi kyllä vihoviimeisimpiä hommia, joita tekisin, enkä kyllä pystyisi samaistumaan sellaiseen kumppaniin, jonka suurin intohimo elämässä on jakeluauton ajelu. Ihan hyvä, että toteuttaa unelmaansa, mutta ei ole kyllä mua varten tämä mies.

Jättäisin työ- ja uraorientoituneet eli yrittäjät ja menestyjät pois laskuista. Eri arvomaailma. Ja insinöörejä on vaikea ymmärtää, palstan kuuluisa DI olisi aika painajaiskumppani.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja kyllä tämä ammatti tuntuu olevan melkoinen turn off monelle naiselle. Pettymys välittyy selkeästi, kun duuni tulee esille.

Totta kai tulee pettynyt, kun sinun pitäisi tienata tuplasti enemmän kuin opettaja naisen tuloista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vakituista parisuhdetta ajatellen miehen ammatilla ei ole sinänsä minulle merkitystä, mutta hylkyyn menisi kyllä paljon työkseen reissaavat ja kokoomushenkiset myyntitykit. En vain luota emmekä jakaisi samaa arvomaailmaa.

 

Omista kumppaneista on löytynyt raksaukkoa, hitsaajaa, insinööriä, arkkitehtiä ja valokuvaajaa. Ei ne ammatit itsessään vaikuttaneet mihinkään mitenkään. Ihan muut asiat menee lopulta noiden edelle.

Ai niin ja piti lisätä, että olen nelikymppinen nainen. Nykyinen mies on rajavartija. On välillä pidempään poissa, mutta toisaalta sitten perään pitkillä vapailla. Tämä sopii ihan hyvin, niin on omaakin aikaa. Aikamoinen introvertti olen.

Kunhan on joku ammatti niin ei ole.

Ammatilla ei ole väliä kunhan mies vain tienaa riittävästi rahaa. Ulkonäöllä ei myöskään ole väliä kunhan mies on vain komea.

Vierailija kirjoitti:

Vakituista parisuhdetta ajatellen miehen ammatilla ei ole sinänsä minulle merkitystä, mutta hylkyyn menisi kyllä paljon työkseen reissaavat ja kokoomushenkiset myyntitykit. En vain luota emmekä jakaisi samaa arvomaailmaa.

 

Omista kumppaneista on löytynyt raksaukkoa, hitsaajaa, insinööriä, arkkitehtiä ja valokuvaajaa. Ei ne ammatit itsessään vaikuttaneet mihinkään mitenkään. Ihan muut asiat menee lopulta noiden edelle.

Eikö heidän ammateillaan ole ollut mitenkään vaikutusta teidän yhteiseen elämäänne, esimerkiksi työaikataulujen, työvuorojen tai palkkatason kautta? Entä työn aiheuttama stressi, väsymys, työmatkat tai se, kuinka paljon jää aikaa yhteiselle elämälle? Entä keskustelitteko kaikkien kumppaneidenne kanssa samoista aiheista, ja olivatko kiinnostuksenkohteenne samanlaisia? Löytyikö teiltä yhteisiä harrastuksia ja asioita, joista jaksoitte keskustella tuntikausia, vai olivatko kiinnostuksenne hyvinkin erilaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja kyllä tämä ammatti tuntuu olevan melkoinen turn off monelle naiselle. Pettymys välittyy selkeästi, kun duuni tulee esille.

Mä olen nainen enkä kyllä ymmärrä miksi opettajan ammatti olisi mikään turn off.

Itse teen digital nomad hommia ja pystyn oman urani puolesta ottamaan vapaata melko vapaasti silloin kun haluan, enkä ole sidottu tiettyyn fyysiseen paikkaan. Siksi opettaja ei välttämättä olisi mulle paras mahdollinen kumppani, koska kaipaan parisuhteessa vapautta tehdä asioita spontaanisti yhdessä ja lähteä reissuun ilman, että aikatauluja tarvitsee suunnitella kuukausia etukäteen. Toivoisin, että kumppanillakin olisi työ, jossa hän pystyy itse vaikuttamaan itse työaikoihinsa ja sijaintiinsa. Käytännössä meidän elämäntyylimme olisivat vaan liian erilaiset opettajan kanssa. 

Koko ajan enemmän ja enemmän opetustyö tapahtuu netissä. Kouluissa on kokonaisia linjoja etäopintoina.

Toki osa opetustyöstä tapahtuu nykyään verkossa, mutta kyllä aika moni opettaja on edelleen vahvasti sidottu luokkahuoneeseen, tiettyihin työaikoihin ja lukuvuoden aikatauluihin.

Mikä työajoissa ja,lukuvuoden aikatauluissa on vikana? Vapaatahan on enemmän kuin monella muulla. Sekikö on huono,asia?

Tottakai on, kertoo kunnianhimosta jota pitää elämässä olla. Luusereita ja rimanalittajia riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakituista parisuhdetta ajatellen miehen ammatilla ei ole sinänsä minulle merkitystä, mutta hylkyyn menisi kyllä paljon työkseen reissaavat ja kokoomushenkiset myyntitykit. En vain luota emmekä jakaisi samaa arvomaailmaa.

 

Omista kumppaneista on löytynyt raksaukkoa, hitsaajaa, insinööriä, arkkitehtiä ja valokuvaajaa. Ei ne ammatit itsessään vaikuttaneet mihinkään mitenkään. Ihan muut asiat menee lopulta noiden edelle.

Eikö heidän ammateillaan ole ollut mitenkään vaikutusta teidän yhteiseen elämäänne, esimerkiksi työaikataulujen, työvuorojen tai palkkatason kautta? Entä työn aiheuttama stressi, väsymys, työmatkat tai se, kuinka paljon jää aikaa yhteiselle elämälle? Entä keskustelitteko kaikkien kumppaneidenne kanssa samoista aiheista, ja olivatko kiinnostuksenkohteenne samanlaisia? Löytyikö teiltä yhteisiä harrastuksia ja asioita, joista jaksoitte keskustella tuntikausia, vai olivatko kiinnostuksenne hyvinkin erilaisia?

Ei ollut mitään itse työn/ammatin aiheuttamia ongelmia. Välillä stressiä, mutta kenelläpä nyt ei olisi.

Löytyi yhteisiä harrastuksia jokaisen kanssa. Miehissä oli eroja, jotka vaikutti sitten siihen, miten syvällisiä keskusteluja koin suhteessa saavani, mutta erot liittyivät selkeästi persoonaan, eivät ammattiin.

- se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys ja alkoholismi sekä persuilu. Nämä ovat ehdottomat yök-tekijät.

Juuri näin. Tämän peruilun takia jätin miehen kun paljastui mitä puoluetta. Hyi.