Lue keskustelun säännöt.
Voiko enää 39-vuotiaana tavata elämänsä rakkauden?
17.10.2026 |
Vai pitäisikö valita niistä kiinnostuneista, jotka eivät juuri herätä tuntemuksia? Olisi ihana IHASTUA ja rakastua, mutta en enää usko kokevani sitä oikeasti.
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompaa nuorena. Miehenä tuossa iässä pitää jo olla balls deep korkean statuksen urassa, ajaa saksalaisella premium autolla ja omistaa kivitalo hyvältä alueelta, jos tasokasta seuraa halajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. Uusi kierros alkaa tuolloin.
Itse kokeilin uutta kierrosta muutamaankin kertaan, mutta lyhyeen jäivät, kun ei vaan jaksanut. Olen yksin suosiolla ja elämä sujuu.
Kaveri löysi elämänsä rakkauden.
Hän todennäköisesti todella halusi sitä. Itse en halunnut. En vain heti tajunnut sitä.
Voi. Itse löysin elämäni miehen 47-vuotiaana. Yhdessä oltu nyt 14 vuotta.
Varmaan pitää antaa mahdollisuuksia ihmisille. jos kulkee lista kädessä ja tyrmää heti jos joku ei täsmää eihä siit mitää tuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut omalla kohdallani, että ikä vaikuttaisi ihastumisen tunteeseen mitenkään.
En minäkään. En vain usko enää kohtaavani miestä johon ihastuisin.
Ap
Mä vasta aloittelin seuraelämää näin kolmekymppisenä ja hyvin ehtii! :D N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi. Itse löysin elämäni miehen 47-vuotiaana. Yhdessä oltu nyt 14 vuotta.
Siis tämä 100%. En tiedä oonko jo kohdannut elämäni miehen vai en mutta se vaatii kohtaamisen lisäksi niin monen muunkin palikan loksahtamista paikoilleen. Uskon myös siihen että voi kohdata oikean ihmisen "väärään aikaan". Ajoitus voi myöhemmin olla oikea. Tai sitten elämään tulee ihan uusi tyyppi kuukauden tai 15 vuoden päästä. Se tässä onkin kutkuttavinta kun koskaan ei tiedä. N34
Vierailija kirjoitti:
Voi. Vaatii toki aikaa, viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Sattumallakin on osansa.
Tämä. Sattumalla on tärkein merkitys tässä. Yrittää voi vaikka kenen kanssa, mutta kun ei natsaa, niin ei natsaa.
Olin Tinderissä viime vuonna 9kk ja sieltä ei tullut kuin sekundaa vastaan ja hyvätkään tyypit ei sytyttäneet kumpaankaan suuntaan. Niin täysin erilainen elämä ihmisillä tässä iässä, kun osalla on pieniä lapsia niin kuin minulla, osalla lapset niin isot (teinejä tai jopa aikuisia), etteivät halua enempää ja osalla toiveissa on saada lapsia "sitten joskus", mutta sitä odotellessa elävät edelleen kuin parikymppiset opiskellen ja bilettäen joka viikonloppu. Kaikki siis ikäluokasta 35-40v, johon kuulun itsekin.
Olin jo vähällä poistaa koko Tinderin, kun annoin vielä viimeisen mahdollisuuden ja mätsäsin tyypin kanssa, jolla ei lukenut profiilissa yhtään mitään (yleensä välttelin näitä, jotka eivät kerro mitään itsestään). Tavattiin 1h matchin jälkeen, koska oltiin molemmat muutenkin kaupungilla sattumalta ja yhteisestä illanvietosta päädyttiin samaan osoitteeseen ja sen jälkeen ollaan oltukin kaikki (lapsi-)vapaat yhdessä.
Kuukauden kohdalla molemmista tuntui siltä, että nyt kolahti, on rakastuttu, tunteista kerrottiin molempiin suuntiin, sovittiin ihan vakavasta parisuhteesta ja pian sen jälkeen miehestä tuli osa minun ja lasten elämää. Yhteinen lapsi tulossa, ja yhteenmuutto on edessä. Osallistuu tasapuolisesti perhe-elämään, vaikka ei asuta vielä saman katon alla.
En olisi kuvitellut, että 1. voi rakastua näin nopeasti (verraten näihin 2-3kk tapailusuhteisiin, joissa vain "deittaillaan" olematta edes ekslusiivisia ja tunteet on parhaimmillaankin sitä, että kai sitä voi tavata kun ei parempaa tekemistä ole) tai 2. etenisin kenenkään kanssa näin nopeasti edes rakastumisesta huolimatta. Pidin aina itseäni rationaalisena ihmisenä ja ajattelin, että haluan seurustella vähintään puoli vuotta ilman, että kumppani edes tapaa lapsia, koska en halunnut esitellä lapsia kellekään, josta ei voi tietää kuinka kauan on osana elämääni ja altistaa sitä kautta lapsia vaihteleville aikuisille heidän elämässään, mutta tässä tuntui hyvin nopeasti siltä, että ei tässä ole kumpikaan menossa mihinkään, joten rikoin kaikkia omia sääntöjäni. Onneksi. Lapset rakastaa miestä, mies minua ja lapsia.
Hyvin toisin olisi saattanut olla, jos olisin luovuttanut ja poistanut Tinderin jo pari viikkoa ennen kuin lopulta sen poistin. Ihan sattuman kauppaa tämä oli, kun pienessä sievässä ajattelin, että kokeillaan nyt täyttä sikaa säkissä ja osoittautuikin ihmiseksi, jonka haluan ja joka ennen kaikkea haluaa minut kaikkine puitteineni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Vaatii toki aikaa, viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Sattumallakin on osansa.
Tämä. Sattumalla on tärkein merkitys tässä. Yrittää voi vaikka kenen kanssa, mutta kun ei natsaa, niin ei natsaa.
Olin Tinderissä viime vuonna 9kk ja sieltä ei tullut kuin sekundaa vastaan ja hyvätkään tyypit ei sytyttäneet kumpaankaan suuntaan. Niin täysin erilainen elämä ihmisillä tässä iässä, kun osalla on pieniä lapsia niin kuin minulla, osalla lapset niin isot (teinejä tai jopa aikuisia), etteivät halua enempää ja osalla toiveissa on saada lapsia "sitten joskus", mutta sitä odotellessa elävät edelleen kuin parikymppiset opiskellen ja bilettäen joka viikonloppu. Kaikki siis ikäluokasta 35-40v, johon kuulun itsekin.
Olin jo vähällä poistaa koko Tinderin, kun annoin vielä viimeisen mahdollisuuden ja mätsäsin tyypin kanssa, jolla ei lukenut profiilissa yhtään mitään (yleensä välttelin näitä, jotka eivät kerro mitään itsestään). Tavattiin 1h matchin jälkeen, koska oltiin molemmat muutenkin kaupungilla sattumalta ja yhteisestä illanvietosta päädyttiin samaan osoitteeseen ja sen jälkeen ollaan oltukin kaikki (lapsi-)vapaat yhdessä.
Kuukauden kohdalla molemmista tuntui siltä, että nyt kolahti, on rakastuttu, tunteista kerrottiin molempiin suuntiin, sovittiin ihan vakavasta parisuhteesta ja pian sen jälkeen miehestä tuli osa minun ja lasten elämää. Yhteinen lapsi tulossa, ja yhteenmuutto on edessä. Osallistuu tasapuolisesti perhe-elämään, vaikka ei asuta vielä saman katon alla.
En olisi kuvitellut, että 1. voi rakastua näin nopeasti (verraten näihin 2-3kk tapailusuhteisiin, joissa vain "deittaillaan" olematta edes ekslusiivisia ja tunteet on parhaimmillaankin sitä, että kai sitä voi tavata kun ei parempaa tekemistä ole) tai 2. etenisin kenenkään kanssa näin nopeasti edes rakastumisesta huolimatta. Pidin aina itseäni rationaalisena ihmisenä ja ajattelin, että haluan seurustella vähintään puoli vuotta ilman, että kumppani edes tapaa lapsia, koska en halunnut esitellä lapsia kellekään, josta ei voi tietää kuinka kauan on osana elämääni ja altistaa sitä kautta lapsia vaihteleville aikuisille heidän elämässään, mutta tässä tuntui hyvin nopeasti siltä, että ei tässä ole kumpikaan menossa mihinkään, joten rikoin kaikkia omia sääntöjäni. Onneksi. Lapset rakastaa miestä, mies minua ja lapsia.
Hyvin toisin olisi saattanut olla, jos olisin luovuttanut ja poistanut Tinderin jo pari viikkoa ennen kuin lopulta sen poistin. Ihan sattuman kauppaa tämä oli, kun pienessä sievässä ajattelin, että kokeillaan nyt täyttä sikaa säkissä ja osoittautuikin ihmiseksi, jonka haluan ja joka ennen kaikkea haluaa minut kaikkine puitteineni.
Mä uskon tässä just sattumaan JA kohtaloon, osaamatta päättää kumpi voittaa.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut omalla kohdallani, että ikä vaikuttaisi ihastumisen tunteeseen mitenkään.
En minäkään. En vain usko enää kohtaavani miestä johon ihastuisin.
Ap
En minäkään uskonut. Nyt kuitenkin olen ihastunut, ensimmäistä kertaa elämässäni, 40-vuotiaana. En tiedä mihin tämä johtaa, annan asian edetä omalla painollaan mihin eteneekään ja jos ei etene, jatkan tyytyväisenä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin naisten pienissä mielissä on usein liikaa painolastia aiemmista suhteista, joten ihastuminen ei ole samanlaista kuin nuorempana. Aivot myös palkitsevat uusista kokemuksista. Kuten Cat Stevens lauloi
"The first cut is the deepest"
100. kerta vuoristoradassa ei ole yhtä ihmeellinen kuin ensimmäinen, vaikka itse kyyti to ole muuttunut miksikään. Loss of novelty.
Älä missään nimessä mene sellaisen ihmisen kanssa suhteeseen, josta et edes oikeasti tykkää. Ainoastaan täysi kuspää tekisi jotain tuollaista, todella ikävä temppu sitä toista ihmistä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etenkin naisten pienissä mielissä on usein liikaa painolastia aiemmista suhteista, joten ihastuminen ei ole samanlaista kuin nuorempana. Aivot myös palkitsevat uusista kokemuksista. Kuten Cat Stevens lauloi
"The first cut is the deepest"
100. kerta vuoristoradassa ei ole yhtä ihmeellinen kuin ensimmäinen, vaikka itse kyyti to ole muuttunut miksikään. Loss of novelty.
Koittakaas siis miehet olla vähemmän painolastikkaita, olkaa kivempia ihmisiä!
Voi, itse rakastuin 47-vuotiaana. Ihan sattumalta kohdattiin, en edes etsinyt ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenkin naisten pienissä mielissä on usein liikaa painolastia aiemmista suhteista, joten ihastuminen ei ole samanlaista kuin nuorempana. Aivot myös palkitsevat uusista kokemuksista. Kuten Cat Stevens lauloi
"The first cut is the deepest"
100. kerta vuoristoradassa ei ole yhtä ihmeellinen kuin ensimmäinen, vaikka itse kyyti to ole muuttunut miksikään. Loss of novelty.
Koittakaas siis miehet olla vähemmän painolastikkaita, olkaa kivempia ihmisiä!
Ainoastaan täysi luuseri syyttää vastakkaista sukupuolta omista ongelmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenkin naisten pienissä mielissä on usein liikaa painolastia aiemmista suhteista, joten ihastuminen ei ole samanlaista kuin nuorempana. Aivot myös palkitsevat uusista kokemuksista. Kuten Cat Stevens lauloi
"The first cut is the deepest"
100. kerta vuoristoradassa ei ole yhtä ihmeellinen kuin ensimmäinen, vaikka itse kyyti to ole muuttunut miksikään. Loss of novelty.
Koittakaas siis miehet olla vähemmän painolastikkaita, olkaa kivempia ihmisiä!
Miesten kollektiivinen vastuu siitä, kun nainen valitsee jännämiehiä. Naisen logiikkaa ei voi kuin ymmärtää.
Voi tietysti. Keskity vaan miettimään, että mistä oikeasti pidät ja mitä sellaisella miehellä tulisi olla, johon voisit oikeasti rakastua ja kenen kanssa voisit olla. Itse tein varmaan 100-kohtaisen listan. Ja rakastuin. Ja olen aivan rakastunut. Ja se kestää ja kantaa. Ja kantaa.