Te joita ällöttää/ on ällöttänyt anoppi ja että anoppi on lapsenne mummo, huom!

kanssa koko ajan sen jälkeen kuin lapseni syntyi. Anoppi on aivan toisesta maailmasta (itse asiassa maastakin) kuin minä. Ajattelemme kaikista asioista eri tavalla. On helppo sanoa, että "ajattele lasta, sillä on oikeus mummoon", kun pelissä on niin voimakkaita negatiivisia tunteita. Yritän tehdä kaikkeni, että tukahduttaisin nämä tunteet, mutta ei se aina ole mahdollista. Minulla on koko ajan huono omatunto, ja yritän sietää anoppiani. En oikein osaa neuvoa, sanonpahan vain, ettet ole ainoa, vaikka en minä ehkä vihaa anoppiani. Välillä on tuntunut siltäkin.

muuten sama tilanne mutta ei anoppi vaan appiukko joka on kamala juoppo ja asuu vielä ihan liian lähellä(naapurissa). toivon ettei lapseni tapaa häntä koskaan vaikka se väärin lasta kohtaan olisikin mutten halua hänen elämäänsä alkoholistia joka on vielä hirvittävä kyylä ! kyttäilee minun tekemisiäni ketä meillä käy ja milloin tulen kotiin ja milloin lähden kotonta. vihaan häntä koko sydämmestäni jo pelkkä hänen ajattelemisensa saa vihan ja suuttumuksen nousemaan pintaan,oikeen savu nousee korvista nyttenkin !

Mieskin kärsii tämän toiminnasta, mutta haluaa pitää välit. En tiedä, mummon vastuulla saavat lapset siellä käydä, se ollaan tehty selväksi, mutta onhan se vähän ankeaa. Ja kuitenkin lapset pitävät ukistakin, enkä halua heille tunteitani välittää. Mummo on kyllä ihan hyvä mummo.

meillä siis anoppi eronnut apesta eli pelkkä appi kiusana,anoppini on taas ihana ihminen (vaikkei yhtä ihana kuin äitini ;) ) jopa pyytää lasta sinne hoitoon ja on ostanut sinne omat vaipat ja äidinmaidon korvikkeet =) kyllä tuo juoppokin lasta sinne pyytää mutta sitä päivää hän ei tule näkemään että lapsen sinne jättäisimme,isänsä kanssa saa mennä käymään mutta isänsä valvonnassa ja vain silloin kun appi sattuu olemaan selvinpäin (ei vielä kerennyt juoda) esim. ennen töitä tai heti töiden jälkeen (appi siis käyvielä töissä)

anoppi asui samassa talossa ja ramppasi meillä noin kymmenen kertaa päivässä, yleensä aamulla kahdeksan jälkeen tuli makuuhuoneeseen vauvalle lässyttämään... muitakin juttuja oli, mutta miehen mielestä tässä ei mitään väärää, anopille ei saanut sanoa / kieltää mitään eikä mies halunnut muuallekaan muuttaa.... lopulta en jaksanut enää.

Kun tajusin/huomasin, kuinka lapsi nauttii mummonsa ja pappansa seurasta (joissa ei periaatteessa ole mitään vikaa. En vain kestä tyhmää ja maalaisjunttia anoppia tyhmine mielipiteineen) niin päätin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. kaikki ovat tyytyväisiä kun lapset ja isovanhemmat saavat touhuta keskenään ja näin toivon sen pysyvänkin. Siksi "nielin kiukkuni" ja päätin sietää pieninä annoksina.