Köyhä, koetko olosi epämukavaksi 'paremman väen' paikoissa?
Köyhä, koetko olosi epämukavaksi paremman väen paikoissa? Tarkoitan esimerkiksi hienoja ravintoloita, luksushotelleja, kalliita lomakohteita, merkkiliikkeitä tai hienoja juhlia, joissa käy varakasta väkeä ja joissa pukeutumisella, tavoilla ja rahalla tuntuu olevan tietynlainen merkitys. Tuli mieleen tuosta yhteiskuntaluokkakeskustelusta, että tuleeko tällaisissa paikoissa koskaan sellainen olo, ettei oikein kuulu joukkoon tai ettei ole omalla maaperällään? Vai pystytkö olemaan ihan rennosti, jos tulee mahdollisuus päästä tällaiseen paikkaan eikä sinun tarvitse itse huolehtia laskusta? Huom! Tämä ei siis ole mikään köyhien haukkumisketju, vaan tarkoitus on ihan aidosti keskustella kokemuksista ja siitä, miten oma tausta ja taloudellinen tilanne voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi olonsa tuntee erilaisissa ympäristöissä.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä köyhä päätyy hotellihuoneeseen jonka hinta on yli 10000e/vrk?
Tai no kai se perintö riittää just ja just viikon moiseen lomaan ja menee kovassa kännissä.
Mä päädyin kerran yhden miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se köyhä pääsisi niihin paremman väen paikkoihin?
Jos on vaikka rikas sukuhaara ja sitten on itse siitä köyhästä sukuhaarasta.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa minkäänlaista ympäristöä, jonka pointtina on raha, "hienous" ja materialla/statuksella päteminen. Olen ollut elämässäni sekä köyhä että suht rikas, eikä tämä ole varallisuuden muutosten myötä muuttunut miksikään. Ystäväni ovat aitoja, syvällisiä ihmisiä, köyhempiä ja rikkaampia. Ei väliä.
Miksi hienomman paikan pointin pitäisi automaattisesti olla rahalla tai statuksella päteminen? Eikö siellä voi käydä ihan vain paremman ruoan, viihtyisämmän ympäristön tai laadukkaamman palvelun takia? Eihän se, että arvostaa laatua ja kivoja kokemuksia ja on valmis maksamaan niistä, tarkoita sitä että kyse on materialismista tai pinnallisuudesta. Se rikas voi laittaa rahaa myös ei-materiaalisiin elämyksiin.
Viihdyn kyllä ja nautin ilmapiiristä, mutta jos vaikka menen vaikka kavereiden kanssa johonkin parempaan paikkaa koen kiusalliseksi, että joudun aina tilaan sen halvimman mahdollisemman jutun ja sekin stressaa kun ei oikein olisi varaa siihenkään. Eli se paikka itsessään ei ole se mikä tekee minut epämukavaksi vaan se oma elämäntilanne ja se, että en oikein pysty nauttimaan siitä paikasta raharajoitteiden takia. Samaten jossain hienossa baarissa tilaan korkeintaan yhden lasin viiniä tai siemailen kokista,
Olen keskiluokkaisesta taustasta, mutta elänyt opiskelujen jälkeisen aikuisikäni monenkirjavan yliopistoporukan, älymystönkin piirissä. Rahaa oli vain nippa nappa, työsuhteet monilla pätkiä. Moni asui yksiössä kirjoineen tai kumppaneineen pikkuasunnossa. Matkustimme, näimme kaikenlaista. Joistakin tuli läheisiä ja koimme suhdemyrskyt ja tyvenet keskenämme. Se oli elämänmakuista, muttei mennyt ihan normien mukaan. Raha on nykyisin suuressa roolissa ihmisillä. Meillä oli muuta.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta noi paikat on nimenomaan köyhille tarkoitettuja, varsinainen rikas ei törsäile.. tai hän olisi huvin pian köyhä. Merkkivaatteet kovilla hinnoilla ovat hyvä esimerkki köyhien harrastuksista.
Rikkaan ja köyhän ero on siinä, että rikkaampi voi tehdä valinnan ja köyhempi usein vain tyytyä siihen, minkä saa, jos saa sitäkään, mitä tarvitsee. - Ja sitten on niitä "rikkaita" jotka loukkaantuvat verisesti kun köyhä haluaisi itse osoittaa, että hän ei ole esimerkiksi "rikkaamman" järastia, johon "rikkaampi" voisi dumpata ja lahjoittaa, mitä nyt keksiikin haluta luovuttaa ja antaa sellaista pois, mitä ei tarvitsisi. - Ja "rikkaammasta" köyhän pitäisi osata olla saamastaan vain ja ainoataan kiitollinen.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Miten se köyhä pääsisi niihin paremman väen paikkoihin?
Voihan sitä ajatella niinkin päin, että haluaisiko mennä niihin vai tuntuuko koko ajatuskin sellaisesta epämukavalta ja aidosti ei edes haluaisi tällaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
En, koska käyn vain ruokakapassa.
Ruokakauppojakin on monen tasoisia Lidlistä kalliisiin erikoisruokakauppoihin.
Suurin osa, ainakin kohtaamistani, tuollaisista ihmisistä on niin paskantärkeitä, että se tekee olon epämukavaksi, ei niinkään se, että heillä on enemmän rahaa kuin itselläni.
En koe. Kaikki sukulaiseni on hyvin toimeentulevia ja joskus maksaa muakin paikkoihin, joihin muuten ei olisi muuten varaa.
Päivän argumentaatiovinkki: Kaikki, mistä itse et pidä, kuuluu juuri siihen Rooman tuhonneeseen rappioon. Ei varmaan ole yhtään ihmisryhmää, jonka kohdalla joku ei olisi tätä argumenttia käyttänyt.