Miten voi olla, että melkein kaikki ihmiset on parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuorena oo paras mahdollisuus löytää se sopiva kumppani kun suuri osa miehistä ja naisista ovat sinkkuja ja vielä iässä jossa molemmat etsivät toisiaan, Lisäksi kummallakin ulkonäkö parhaimmillaan ja ei olla vielä katkeroiduttu ja kyynistytty. En sano etteikö vanhempankin voisi löytää ja rakastua mutta luultavasti nuorempana on aina suurin mahdollisuus löytää se hyvä kumppani. Tämän kun moni tajuaisi.

Silloin ollaan ekalla kierroksella. Sitten erotaan ja alkaa toinen kierros, joillain tulee vielä kolmaskin. Eri ikäisinä on erilaiset kriteerit kumppanille ja usein myös eri paikat mistä kumppanin löytää.

Itse järkytyin, kuinka suuri prosentti helsinkiläisistä asuu yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuorena oo paras mahdollisuus löytää se sopiva kumppani kun suuri osa miehistä ja naisista ovat sinkkuja ja vielä iässä jossa molemmat etsivät toisiaan, Lisäksi kummallakin ulkonäkö parhaimmillaan ja ei olla vielä katkeroiduttu ja kyynistytty. En sano etteikö vanhempankin voisi löytää ja rakastua mutta luultavasti nuorempana on aina suurin mahdollisuus löytää se hyvä kumppani. Tämän kun moni tajuaisi.

Mitä se tajuaminen asiaa auttaa? En usko, että kovinkaan moni on nuorena sinkku ihan vaan siksi, että ei tajua, että kumppanin voisi löytääkin. Mutta se, että tiedostaa sillä hetkellä mahdollisuuksiensa olevan parhaimmillaan, ei mitenkään edistä pariutumista, jos sopivia ihmisiä ei osu kohdalle - tai jos ne kiinnostavat ihmiset eivät osoita vastavuoroista kiinnostusta.

Itse muuten koen, että minun on nyt 40+ ikäisenä helpompi löytää kiinnostavia miehiä, jotka kiinnostuvat vastavuoroisesti, kuin mitä oli nuorena. Tämä siksi, että 40+ ikäisenä erotun edukseni ikätovereistani niin ulkonäön kuin persoonan osalta.

Oijoi. Ikätoverit rupsahtaa ja katkeroituu, toista se on sinun kohdallasi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuorena oo paras mahdollisuus löytää se sopiva kumppani kun suuri osa miehistä ja naisista ovat sinkkuja ja vielä iässä jossa molemmat etsivät toisiaan, Lisäksi kummallakin ulkonäkö parhaimmillaan ja ei olla vielä katkeroiduttu ja kyynistytty. En sano etteikö vanhempankin voisi löytää ja rakastua mutta luultavasti nuorempana on aina suurin mahdollisuus löytää se hyvä kumppani. Tämän kun moni tajuaisi.

Silloin ollaan ekalla kierroksella. Sitten erotaan ja alkaa toinen kierros, joillain tulee vielä kolmaskin. Eri ikäisinä on erilaiset kriteerit kumppanille ja usein myös eri paikat mistä kumppanin löytää.

Ei kaikki eroa. Pitää löytää se hyvä kumppani nuorena. Parasta kun suhde alkaa ystävyydestä.

Siksi, että 75% aikuisista on normaaleja. Ei välttämättä parisuhteessa nyt mutta elämänsä aikana. Vain 25% on niin saatanan luusereita, ettei naisvihansa (pelkonsa) takia ikinä pysty luomaan parisuhdetta kehenkään.

Vierailija kirjoitti:

Itse järkytyin, kuinka suuri prosentti helsinkiläisistä asuu yksin.

Ei yksinasuja ole sinkun synonyymi.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että 75% aikuisista on normaaleja. Ei välttämättä parisuhteessa nyt mutta elämänsä aikana. Vain 25% on niin saatanan luusereita, ettei naisvihansa (pelkonsa) takia ikinä pysty luomaan parisuhdetta kehenkään.

Voi siinä olla joku traumakin, etei uskolla sitoutua tai on "satutettu" aiemmin eikä pysty enää olla kenenkään kanssa. Mutta varmaan pitäisi käsitellä ne ongelmat jonkun kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Todella ihmettelen, miten kaikki ovat tuosta vaan löytäneet sopivan kumppanin ja jos ovat jostain jo eronneet, niin ovat sen jälkeen löytäneet jo uuden sopivan kumppanin.

Ap

Niille kelpaa ihan kuka vaan, jottei tarttisi olla yksin. Ne ottaa sen jonka sattuvat sillä hetkellä saamaan. Inhorealistista.

Ei millään voi löytyä tosirakkauksia parin vuoden välein. Ei vaikka kuinka väittäisivät.

Krantut ja valikoivat on pidempään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että 75% aikuisista on normaaleja. Ei välttämättä parisuhteessa nyt mutta elämänsä aikana. Vain 25% on niin saatanan luusereita, ettei naisvihansa (pelkonsa) takia ikinä pysty luomaan parisuhdetta kehenkään.

En tiedä nyt keneen viittaat, mutta mä en ainakaan tunne mitään naisvihaa.

Ap

Erosin 10 vuotta sitten enkä ole sen jälkeen edes etsinyt enkä kaivannut seuraa. Yksin viihdyn parhaiten eli meitäkin on paljon jotka eivät halua  enään suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuorena oo paras mahdollisuus löytää se sopiva kumppani kun suuri osa miehistä ja naisista ovat sinkkuja ja vielä iässä jossa molemmat etsivät toisiaan, Lisäksi kummallakin ulkonäkö parhaimmillaan ja ei olla vielä katkeroiduttu ja kyynistytty. En sano etteikö vanhempankin voisi löytää ja rakastua mutta luultavasti nuorempana on aina suurin mahdollisuus löytää se hyvä kumppani. Tämän kun moni tajuaisi.

Silloin ollaan ekalla kierroksella. Sitten erotaan ja alkaa toinen kierros, joillain tulee vielä kolmaskin. Eri ikäisinä on erilaiset kriteerit kumppanille ja usein myös eri paikat mistä kumppanin löytää.

Ei kaikki eroa. Pitää löytää se hyvä kumppani nuorena. Parasta kun suhde alkaa ystävyydestä.

Mikä ystävyydestä alkaneesta parisuhteesta tekee erityisen hyvän?

Tämä omani alkoi 1982 salama-rakkaudesta, rakkautta ensisilmäysellä, kuten sanotaan.

Hyvin monia pitää yhdessä rahatilanne ja/tai lapset ja/tai yksin olemisen pelko. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että 75% aikuisista on normaaleja. Ei välttämättä parisuhteessa nyt mutta elämänsä aikana. Vain 25% on niin saatanan luusereita, ettei naisvihansa (pelkonsa) takia ikinä pysty luomaan parisuhdetta kehenkään.

Sinkkuus on kyllä ihan normaalia.

Pakonomainen pariutuminen ensimmäisen ok tyypin kanssa on normalisoitua. Rakkautta se ei ole.

Kaikki tehköön kuin parhaaksi näkevät.

Ne on normaaleja. 70-80 prossaa on. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monia pitää yhdessä rahatilanne ja/tai lapset ja/tai yksin olemisen pelko. 

Tämä. Yhdessä ollaan koska lapset ja laina. Ja koska muillakin on parisuhde. Kädenlämpöistä menoa.

Tulevaisuudessa jengi viihtyy yhä enenemässä määrin sinkkuna, ainakin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monia pitää yhdessä rahatilanne ja/tai lapset ja/tai yksin olemisen pelko. 

Tämä. Yhdessä ollaan koska lapset ja laina. Ja koska muillakin on parisuhde. Kädenlämpöistä menoa.

 

Tulevaisuudessa jengi viihtyy yhä enenemässä määrin sinkkuna, ainakin naiset.

Tuo on muuten todella typerää tehdä jotain/ostaa jotain vain sen takia koska muillakin on :D Itse teen asioita ja ostan jotka mua kiinnostaa. Mulle se on se ja sama mitä muut tekee/ostaa.

Mulla on ollut kumppanina useampi ihme hiihtäjä. Kaikissa on ollut jotain minua viehättävää, eikä moni ole lopulta edes outo, kun lakkaavat jännittämästä yms. Kasvoin oudon sisaruksen kanssa ja opin siinä sivussa näkemään ihmisen siellä kaiken takana ja käyttäytymään niin kuin kenen tahansa muun kanssa. Pitää olla jotain todella kummallista, että mulla ilmekään värähtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse järkytyin, kuinka suuri prosentti helsinkiläisistä asuu yksin.

Ei yksinasuja ole sinkun synonyymi.

Ei todellakaan varsinkaan tällaisen tukijärjestelmän maassa, jossa tuet ovat ruokakuntakohtaisia mutta verotus ei ole.