Miksi mies puhuu minun asioistani kavereilleen?

Mä pitäisin outona, jos en ikinä tulisi puheeksi miehen kavereiden kanssa. Sehän kertoisi lähinnä siitä, että mies ei pidä mua tärkeänä osana elämäänsä ja ei välittäisi siitä, mitä mulle kuuluu. 

Kuten monessa kommentissa todettiinkin, ap taitaa kärsiä itsetunto ongelmista, kun jaksaa loukkaantua noin tavallisesta asiasta. Ymmärtäisin, jos kyse olisi esim. jostain vaikeasta sairaudesta mistä olet erikseen sanonut ettet halua kenenkään tietävän, mutta esimerkissä mainittu asia on ihan normaali. Kyllä mä ainakin omien kavereiden kanssa juttelen niiden puolisoista ilman mitään sen ihmeempiä taka-ajatuksia. 

Minulla oli miesystävä, joka oli seurallinen, hauska suupaltti.  Hänkin lörpötteli ihmisten asioita ympäriinsä.  Sain häntä koulutettua, mutta häneltä puuttui ymmärrys yksityisyyden kunnioittamista kohtaan.  Oli kuitenkin fiksu mies älyllisesti, mutta tuo oli paha puoli. Olen itse erittäin pidättyväinen omien ja muiden asioiden suhteen. Suhde päättyi lopulta, tulipa koetuksi tuollainenkin tapaus. 

No huh huh. Kyllä se työttömyys on koko perheen asia, ei sinun ikioma pikku salaisuutesi. Kasva aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä pitäisin outona, jos en ikinä tulisi puheeksi miehen kavereiden kanssa. Sehän kertoisi lähinnä siitä, että mies ei pidä mua tärkeänä osana elämäänsä ja ei välittäisi siitä, mitä mulle kuuluu. 

 

Kuten monessa kommentissa todettiinkin, ap taitaa kärsiä itsetunto ongelmista, kun jaksaa loukkaantua noin tavallisesta asiasta. Ymmärtäisin, jos kyse olisi esim. jostain vaikeasta sairaudesta mistä olet erikseen sanonut ettet halua kenenkään tietävän, mutta esimerkissä mainittu asia on ihan normaali. Kyllä mä ainakin omien kavereiden kanssa juttelen niiden puolisoista ilman mitään sen ihmeempiä taka-ajatuksia. 

Niin, nythän ei ollut kyse siitä, että ap:n työttömyys olisi salaisuus, vaan ap oli toivonut, ettei hänen työhaastatteluun menosta lörpötellä muille. 

Omissa piireissäni työttömyys ei ole tavallista. Olenkin ainoa, joka on ollut työtön muutamankin kerran. Voi kuule, kyllä se vaan ottaa itsetunnon päälle. Kyllä siinä alkaa tuntea itsensä luuseriksi, kun on se porukan ainoa 'epäonnistuja'. 

Siksi toisekseen, ihmiset alkaa kohdella sua eri tavalla, kun olet työtön. Toiset säälii, toiset tuntee kateutta (kyllä, ihan tosi!), vahingoniloonkin on tullut törmättyä. 

Töissä ollessa sä olet vaikka mitä muuta, etkä vain se mitä teet työksesi, ja sun kanssa puhutaan ihan kaikesta. Työttömänä ollessa olet vain työtön ja kukaan ei kysele mistään muusta, kuin että mitkäs sun työkuviot ja onko mitään tiedossa. Kun just työttömänä haluaisi puhua ihan kaikesta muusta kuin siitä kipeästä asiasta. 

Selvästikään et ole ollut työtön tai sit sun piireissä on niin paljon työttömiä, että voitte olla toisillenne vertaistukena. Mulla ei ole ollut näin, eikä selvästikään myöskään ap:llä. 

Vierailija kirjoitti:

No huh huh. Kyllä se työttömyys on koko perheen asia, ei sinun ikioma pikku salaisuutesi. Kasva aikuiseksi.

Nythän puhuttiin perheen ulkopuolisista. Ei vaikka se työhaastatteluun meno kuulu perheen ulkopuolisille, jos henkilö niin haluaa. Ei kaikki ole hyväntahtoisia ja pienemmillä paikkakunnilla tai pienemmissä ympyröissä on ihan ymmärrettävää, ettei halua koko kylän tietävän, että on hakenut töihin jonnekin jonne ei päässyt. 

Tuo on aivan yleistä naisten keskuudessa. Kerrotaan kaikki salaisuudet parhaalle ystävälle, joka riitojen päätteeksi laulaa ne turuilla ja toreilla kostoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi sinä valitat täällä etkä puhu asiasta miehesi kanssa? Samanlaisia olette kumpikin. Villi arvaus: miehesi oli iloinen työhaastattelustasi ja/tai surullinen siitä ettet saanut työtä.

Mutta teidän on opeteltava kummankin kommunikoimaan suoraan toistenne kanssa, ei vauvavitunfissä.

Kysyin mieheltäni, miksi hän oli kertonut asiasta. Sanoin myös, etten halua että minusta puhutaan. En halua, että ihmisillä olisi jotain odotuksia ja sitten näkisivät kun epäonnistun.

Mies suuttui. Sanoi että on tavallista puhua asioista ja perheenjäsenistä. 
Minulle jäi kuitenkin olo, ei ainoastaan tästä kerrasta, että mies hakee kavereiltaan ja tuttaviltaan tukea jollekin epärealistiselle ajatukselle minusta. Siitä kaverin kysymyksestä tuli olo, että oletettiin minun varmasti saavan sen paikan. Inhottavaa sitten vastata ja kertoa, että epäonnistuin enkä itse uskonut saavani paikkaa.

Ap

Miksi ajattelet, että jonkun mielessä tieto siitä että olet ollut työhaastattelussa, loisi odotuksen että varmasti saat sen paikan? Yleensä työhaastatteluun kutsutaan vähintään kolme ihmistä per täytettävä paikka, joten enemmistö haastateltavista ei tule valituksi. Tässä taitaa näkyä sun oma epävarmuus ja häpeä kaikkein eniten. Ei kukaan pidä sitä mitenkään ihmeellisenä, jos olet haastattelussa etkä saa paikkaa! He ovat todennäköisesti itsekin olleet siinä tilanteessa monta kertaa elämässään.

Miehesi ei silti toimi tässä täysin oikein. Jokaisella on oikeus kieltää kertomasta tiettyjä asioita itsestään eteenpäin, vaikka syy siihen miksi ei halua sitä kerrottavan, olisi miten epätavallinen tahansa. Jos joku kaveri kysyy sinun työnhakutilanteesta, voi miehesi vastata siihen ympäripyöreästi, tai tarvittaessa sanoa suoraan, että "Maija ei halua että näistä asioista puhutaan". Nyt kun teillä on ollut tästä puhetta, hänen pitäisi jatkossa tietää miten toimitaan, eikä enää kertoa sinun työhaastatteluista, vaikka ei ymmärtäisikään miksi se sinua haittaa.

Jos teillä ei ollut aiemmin ollut puhetta tästä sinun toiveesta että työhaastatteluista ei saa kertoa, niin mun mielestä ei ole aihetta olla miehellesi vihainen sen kertomisesta, koska kyseessä on epätavallinen toive jota ei oikein voi arvata jos sitä ei ole kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan puolisosi oikeus. Totta kai hän saa puhua ystävilleen / tuttavilleen ympärillään tapahtuvista asioista. Meitä on monenlaisia. Ehkä puolisollesi on tärkeää jutella asioista muidenkin kanssa?

Naiset taatusti kertovat miehestään asioilta omille parhaille ystävilleen etenkin siinä seurusteluvaiheessa. Miehet harvemmin avautuvat ihmissuhteistaan edes parhaille kavereilleen vaan puhuvat mielummin vaikka jalkapallosta, toisesta maailmansodasta, rockmusiikista ja mökkireissusta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aivan yleistä naisten keskuudessa. Kerrotaan kaikki salaisuudet parhaalle ystävälle, joka riitojen päätteeksi laulaa ne turuilla ja toreilla kostoksi.

  *miesten keskuudessa. Miehet on niitä pahansuopia juoru-ukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan puolisosi oikeus. Totta kai hän saa puhua ystävilleen / tuttavilleen ympärillään tapahtuvista asioista. Meitä on monenlaisia. Ehkä puolisollesi on tärkeää jutella asioista muidenkin kanssa?

Naiset taatusti kertovat miehestään asioilta omille parhaille ystävilleen etenkin siinä seurusteluvaiheessa. Miehet harvemmin avautuvat ihmissuhteistaan edes parhaille kavereilleen vaan puhuvat mielummin vaikka jalkapallosta, toisesta maailmansodasta, rockmusiikista ja mökkireissusta.

Olen kunnioittanut omaa puolisoani aina niin paljon, että en todellakaan ole juoruillut hänen yksityisiä asioitaan kavereilleni enkä mitään meidän intiimejä juttuja. En haluasi kuulla tuollaisia asioita kavereidenikaan puolisoista. Oma mieheni on taas kunnon juoruämmä ja myös hänen kaverinsa. Sain aina näiden kavereiden kumppaneilta kuulla meidän asioita, joita en todellakaan olisi halunnut heidän tietoonsa. Nämä miehen kaverit olivat siis samanlaisia lörppöjä, eikä ne jutut pysynyt siellä 'poikien keskuudessa'. Itse en ole juoruillut omien kavereideni asioita miehelleni enkä mitään kavereiden luottamuksellisia avautumisia, jos ne ovat selvästikin luottamuksella kerrottu. Kyllä se nyt vaan on niin päin, että miehiltä puuttuu se tilannetaju, että mitä on ok kertoa muille ja mitä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies puhuu asiani äidilleen esim olenko kipeä, kampaajalla käymässä, olenko lomalla tai menossa pyöräilemään tms.

Ja sitten anoppi puhelimessa kaakattaa kovalla äänellä (niin että kuulen sen) minun kosmetogikäynneistä, että luuleko se Mirkku muuttuvansa kauniiksi käymällä kosmetologilla?

Typerä mies, typerä äiti.

Vaihda parempiin.

Jotkut ihmiset on lörppöjä ja kertoo kaikki juorut kaikille. Sairastuin tautiin, jonka kanssa voi elää kunhan syö lääkkeet. En halunnut levitellä tietoa ihmisille, kun yleensä syöpä kuulostaa niin pahalta. Vein sitten kissan eläinlääkäriin. Selvisi että isäni oli lörpötellyt asiasta täysin tuntemattomalle eläinlääkärillekin, kun tämä oli käynyt hoitamassa isäni lehmää. Hävetti kovasti, kun tuntematon tyyppi tiesi kaiken sairastumisestani ja miesasioista sen minkä isä oli saanut minulta kaiveltua tai itse kuviteltua miten niiden täytyy olla.

Minulla oli ärsyttävä äiti, joka toisinaan puhui asioitani vähänkään isommassa seurassa jotenkin hassun hauskasti väritettynä ja kerrottuna. Oli oikeasti onneton hissukka, joka yritti tällä tavalla hankkia hyväksyntää. Kauhukseni puolisostani on tullut nyt viidenkympin jälkeen samanlainen: mies kertoo minusta mitä omituisimpia "hauskoja" juttuja, joissa ei ole mitään todenperää. Olenkin alkanut pelätä, että olen harhautunut liittoon äitini kanssa, mutta toisaalta pohtia, voisiko tuo olla myös jonkinlainen muistisairauden oire. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi sinä valitat täällä etkä puhu asiasta miehesi kanssa? Samanlaisia olette kumpikin. Villi arvaus: miehesi oli iloinen työhaastattelustasi ja/tai surullinen siitä ettet saanut työtä.

Mutta teidän on opeteltava kummankin kommunikoimaan suoraan toistenne kanssa, ei vauvavitunfissä.

Kysyin mieheltäni, miksi hän oli kertonut asiasta. Sanoin myös, etten halua että minusta puhutaan. En halua, että ihmisillä olisi jotain odotuksia ja sitten näkisivät kun epäonnistun.

Mies suuttui. Sanoi että on tavallista puhua asioista ja perheenjäsenistä. 
Minulle jäi kuitenkin olo, ei ainoastaan tästä kerrasta, että mies hakee kavereiltaan ja tuttaviltaan tukea jollekin epärealistiselle ajatukselle minusta. Siitä kaverin kysymyksestä tuli olo, että oletettiin minun varmasti saavan sen paikan. Inhottavaa sitten vastata ja kertoa, että epäonnistuin enkä itse uskonut saavani paikkaa.

Ap

Ymmärrän, että työttömyys on stressaavaa. Tällä hetkellä yhden sun toisen läheinen etsii töitä ja keskustelut aiheesta pääsääntöisesti ovat rohkaisua ja kannustusta - ei kenenkään pitämistä epäonnistuneena, jos ei tule satojen hakijoiden joukosta valituksi. 

Onko sinulla läheisiä ystäviä, joille jaat asioitasi? Jos ei, ymmärrän kuinka kipeältä tuntuu toisten tällainen keskustelu - vieläpä sinusta. Miehesi kaveriporukassa se voi kuitenkin olla ihan normaalia kuulumisten vaihtoa, kun puolisoiden asiat tietenkin vaikuttaa isosti myös omaan elämään. Naisten ystäväporukoissakin tuommoisia useon jaetaan. Pääsy työhaastatteluun on iloinen, rohkaiseva uutinen - ei mikään asetettu rima.

Ei kunnioita sinua !

Mitä mies vastaa, kun kysyt tätä samaa häneltä?

Me oikeasti haluamme tietää!

Ei kunnioita sinua. Kai olette sentään keskustelleet, että hänen käytöksensä ei ole sopivaa.

No jos mun mies olisi noin hölösuinen, lakkaisin kertomasta sille mitään minkä en halua leviävän muitten ihmisten tietoon. Vois olla ettei kohta olisi paljon puhuttavaa.