Voisinko päästää

1- ja 2,5-vuotiaat lapset isänsä kanssa mummulaan vieraalle paikkakunnalle? (matkaa siis yli 300km.) . Itse en jaksaisi millään reissuun lähteä, eikä hirmusti kiinnostakaan. Isompi lapsi on pari kertaa käynyt isänsä kanssa sukuloimassa kyseisessä paikassa. Harmittaa vaan tuon pienemmän puolesta, koska hän ei saa luotua hyviä suhteita toisiin isovanhempiin (isänsä vanhempiin). Pienempi on nyt siis 1v. 3kk. ja nähnyt mummunsa ehkä viisi kertaa:( Mua ei kiinnosta reissuun lähteä, koska se on sitten yhtä tappelua miehen kanssa, koska anoppi puoltaa poikaansa joka asiassa ja mun TÄYTYY joustaa ihan joka asiassa (olen siis vain anopin kotiorja siellä;). Mies on lähdössä sinne kuukauden päästä ja mulla kävi mielessä, että uskaltaisinkohan päästää molemmat lapset isänsä mukaan, koska nyt kun kuopuskaan ei enää ole rinnalla, joten hän huolii muidenkin ihmisten hoidon kuin vain minun. Se on kyllä itsestäänselvyys, että jos itse lähden jonnekin (esim. vanhempieni luokse, kun asuimme eripaikkakunnilla) , niin otan molemmat lapset mukaan ja mies jää yksin kotiin. Miksi se ois sitten rikos toisinpäin? Toisaalta saisin itse levähtää ja olla hetkenaikaa itsekseni. Tehdä suursiivouksen, joka on monesti muksujen kanssa mahdotonta, koska mies EI ikinä lähde lasten kanssa ulos!!! Ja eikä kyllä hän voi täällä edes siivotakaan, vaikka olisin päiviä pois lasten kanssa. Huoh, olipas taas selostus, mutta kaipaisin ajatuksianne:) Ja omakohtaisia kokemuksia=) Ja tiedän, että mies pitäisi lapsista HYVÄÄ huolta:)) Ja oppisi, millaista on olla lasten kanssa keskenäänkin pidempään kuin viisi tuntia:)