Olet autiosaaren ainoa asukas koko ikäsi. Mitä muutoksia teet ulkonäöllesi? Selvitetään, meikkaatko itseäsi varten

Mulla ei ole rispienpidennyksia nyt. Hetken oli joskus ja ihan itseäni varten ne otin koska tykkäsin niistä. 

Töiden vuoksi on valitettavasti omat kynnet suhteellisen lyhyenä, mutta joskus otan kesälomalla rakennekynnet. Nekin ihan vain itseä varten koska pidän kauniista kynsistä. Omat kynnet ovat aina olleet huonot ja helposti lohkeavat.

Meikkaan harvoin. Ei kiinnosta meikata arkena. Meikkaan juhliin koska haluan näyttää paremmalta ja meikattu naama sopii paremmin yhteen juhlavaatteiden kanssa. Tai meikkaan jos menen baariin koska parempaa laitan päälle sinnekin.

En tee mitään ulkonäköni suhteen yhdenkään miehen vuoksi. Sitähän ap tyhmänä tässä väkisee. Olen sinkku enkä enää halua parisuhdetta. Laitan itseäni itseni vuoksi, jos siltä tuntuu. Ihan sama mitä mieltä siitä muut on ja etenkin ihan sama mitä mieltä joku mies siitä on. En elä elämääni miehiä varten.

Itseä varten siinä mielessä, että on itsevarmempi olo muiden ihmisten joukossa. Pelkästään itseä varten ei tietenkään, mitä järkeä siinä nyt olisi? Tai jotkut nyt tietysti ottaa kuvia itsestään ja varmaan tuijottaa itseään peilistäkin ihan huvikseen, mutta itse en sellasta harrasta. Eli autiolla saarella en meikkaisi.

En käytä meikkiä nytkään, joten luultavasti pitäisin saman linjan saarella. Pidän koruista, mutta niitä en saa työssäni käyttää. Ehkäpä tekisin nilkan tai ranteen ympärille kukista ja heinistä koruja joita voin ihastella. Työssäni myös hiukset on pidettävä kiinni, saarella pitäisin niitä varmaan auki tai letillä. Rintaliivejä en varmasti käyttäisi saarella, nyt käytän jotta en järkytä muita ihmisiä.

Luultavasti tekisin koruja simpukoista ja kivistä ja yrittäisin värjätä hiuksiani jollain punavärillä. 

Minulle riittää kauneudenhoitovälineiksi autiolle saarelle nämä:
 

- hiusharja, hiuslenkkejä

- shampoo, hoitoaine
- hammasharja, hammastahna
- suihkusaippua, kasvojen pesuun sopiva saippua, desinfioiva käsisaippua
- kosteusvoide, kasvovoide

- kynsileikkurit
- pinsetit

Peili olisi kiva, mutta ei pakollinen. Ottaisin myös huomioon matkakohteen. Millainen ilmasto siellä mun yksityisellä saarella on? Jos trooppinen palmusaari niin sitten lähtee mukaan "bonustavaroita" mitä ei Suomen saaristossa tarvita. Voisin oikeastaan asua loppuelämäni yksin Saimaan saaressa. Ei tulisi edes koti-ikävä, koska olen Saimaalla syntynyt ja kasvanut. 

Terveisin,

vanhoja naisia viiksekkäitä (sheivausvälineet ei ole mun listalla) 

Olisi siellä autiolla saarella niin paljon muutakin tekemistä että ei ehtisi miettiä ulkonäköä kuin heijatuksen nähdessään. 

Tarvehierarkia siellä sanelisi tehtävien järjestyksen. Mitä ei olisi, sitä ilman pitäisi pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Koska joiltakin tuntuu menevän aloituksen pointti ohi, niin ehdotan jatkoa ajatuskokeelle. Halutessanne saatte kosmetologit, plastiikkakirurgit jne vaikka laivalla, lentokoneella tms luoksenne operaatioita varten ja vain niiden ajaksi, mutta kaikki muut yhteydet muihin ihmisiin on katkaistu. Tähänkin voi saivarrella, että no jos nuo saa saarelle niin miksei muitakin ihmisiä. Se ei kuitenkaan ymmärtääkseni ollut aloituksen idea, vaan haastaa yleinen väite siitä että ulkonäköä muokataan vain itseä varten. 

No sillä saarella tulisi aika varmaa aika tylsäksi, joten kyllä mä siellä ainakin kosmetologin hoidoissa ja kampaajalla kävisin tottakai ja muutenkin olisi kiva, että iho ja hiukset tuntuisivat hyvältä vaikken niitä edes peilistä näkisi ja tottakai mieluummin katselin hoidettuja käsiäni kuin kuivia ja korppuisia. Hoidetut hiukset ei takkuunukkaan niin helposti ja merivesi rasittaa niitä, jotenkin oikein mielelläni käyttäisin. Jos plastiikkakirurgin hoidot olisivat ilmaisia ja tasokkaita niin voisin jutella kirurgin kanssa mitä mahdollisuuksia hänellä olisi tarjolla, ehkä jotain pieniä juttuja tekisin, silkkareita ja brassipeppua en ole koskaan halunnut. 

itse en jaksaisi meikata, mutta jos siellä olisi jossain puumajassa jokin kosmetologi niin kävisin pyytämässä kaikkia hauskoja juttuja. Voisi maalata mun käsiin ja jalkoihinkin, jotain villejä kuvioita. 

Ap taitaa olla vähän yksinkertainen. 

Jos nainen on elänyt autiosaarella yksin koko elämänsä, hänhän ei tietäisi muista ihmisistä, eikä heidän tavoistaan mitään. Ei tietäisi mitä on laittautuminen muita varten, koska niitä muitahan ei hänelle olisi olemassa.

Todennäköisesti keskittyisi selviytymiseen ja optimoituisi sen mukaan. Eli leikkaisi  näkökenttää peittävät hiukset lyhyemmiksi ja jollain lailla kai pitäisi kynnetkin lyhyinä. 

Muuten; kuinka hän yksin selviytyisi vauvasta aikuiseksi?

Voisin käydä joka päivä ottamassa kosmetologilta "hemmotteluhoidon" eli kasvojen puhdistus, kosteusvoide, kevyt hieronta. Samalla voisi hieroa päänahkaa ja hartioita. Tulee rento olo kun toinen nainen rapsuttelee hellästi.

Kampaajalla kävisin pari kertaa viikossa. Hiusten harjaus (takut pois), pesu, hoitoaine, ehkä jopa kosteuttava hiusnaamio kerran viikossa. Trooppisen lomasaaren aurinko ja merivesi nimittäin kuivattavat hiuksia. 

Voisin käydä myös käsi- ja jalkahoidossa. Hoitaja pesee kädet ja jalat, laittaa hoitavaa voidetta, hieroo, lopuksi kynsilakka. Vaihtaisin väriä kerran viikossa. Tällä viikolla pinkki, sitten sininen, sitten valkoinen, sitten vaikka hempeä metsänvihreä. Helmiäissävyt (mother of pearl) sopisivat hyvin palmusaarelle.  

Lisätehtävä viikonlopun ratoksi. Ottaisin rantapallon, piirtäisin sille kasvot ja antaisin sille nimen. Jos alkaa yksinolo ahdistaa (epätodennäköistä, koska olen introvertti) niin voisin puhua pallolle. My emotional support beach ball.   

Tekeekö kosmetologi vahauksia? Jos kyllä, niin kävisin poistamassa säärikarvat ja kainalokarvat. Bikinirajat siistiksi. Liian tuuhea Bermudan Kolmio haarovälissä on epämukava kun yrittää ylläpitää intiimihygieniaa. Varsinkin kuukautisten aikaan. Mutta onhan meillä suihkugeelit ja desinfioiva käsisaippua. En ottaisi brassivahausta (kaikki navan alapuolisen karvat pois) koska haluan olla luonnonkaunis. Ottaisin aurinkoa alasti. Nauttisin siitä kun lämmin merituuli puhaltaa haaroväliin. 
-

Voisin ottaa pieniä tatuointeja. Omaksi iloksi ja koristeeksi. Ehkä jopa kuolemanjälkeisen logistiikan helpottamiseksi. Minulle saa tatuoida selkään nimen, syntymäajan, syntymäpaikan ja kansalaisuuden. Eipähän jää epäselväksi, minne minut pitää kotiuttaa (sinkkiarkussa) sitten kun kosmetologi jonain päivänä taas tulee jokapäiväiselle vierailulle ja löytää minut kuolleena.