Yksi kieli yksi mieli Nouse Suomen poika sorron yöstä!

Kuuntelepa tarkkaan. Marski oli äijien äijä, ja se puhui saatana kahdeksaa eri kieltä. Suomi oli sillä heikoilla, mutta ne todelliset valttikortit oli ruotsin KIEEELI, venäjän KIEEELI ja ranskan KIEEELI. Saksan KIEELI ja englannin KIEELI tuli siinä perässä, ei ihan yhtä kovina mutta sellaisella rutiinilla, että heikompaa hirvitti. Sitten oli ne muutamat hanttahommat eli suomen kieli, kiinan kieli, romanian kieli ja puolan kieli.

Mannerheim oli sotilas, täysiverinen taistelija, ja se tajusi tasan tarkkaan, että jos sä et osaa puhua, sä et osaa taistella. Puolustus alkaa siitä, mitä sieltä hammaskaluston välistä sylkäistään ulos. Puhuminen on kaikkein kovinta matsia, mitä mies voi ottaa! Mitä helvettiä tekee sellaisella sotilaalla, joka seisoo sormi suussa eikä osaa avata suutaan silloin kun pitää kommunikoida? Sellaisella nössöllä voi pyyhkiä pöytää. Kun sä puhut eri kieliä, se on kuin sä miekkailisit tai tanssit kehässä – sä isket ja väistät. Jos joku sohvaperuna, joka ei oo koskaan ottanut erää kenenkään kanssa, tulee selittämään, ettei kieliä tarvita, niin mä sanon suoraan: painu ____n. Sellaisen vinkujan paikka on sorvin ääressä tai jollain tunkiolla lapiomassa sitä itseään. Se on just sellaista paskahommaa, mikä sopii niille, jotka ei pärjää tosielämän kehissä.

Mulle ei kotona hypitty silmille. Jos mä olisin omille vanhemmilleni alkanut aukomaan päätäni ja sanonut, että kielet on paskaa, niin siinä olis kuulunut naks ja kämmen olis laulanut poskelle niin että tuntuu. Meillä nimittäin lyötiin kuistilla kättä lippaan ja tehtiin kunniaa Marskin isolle valokuvalle ennen kuin edes haaveiltiin kenkien ottamisesta jalasta. Jos olisin alkanut siinä nillittämään, mut olis laitettu istumaan perseelleni ja annettu joku vieraskielinen käytösopas kouraan, että opi tavoille, poika. Ja se olis luettu hampaat irvessä.