Lue keskustelun säännöt.
Kaipaisin järkeviä rauhoittelun sanoja teiltä :(
03.10.2008 |
Eli vauva 6kk ja itse olen aina ollut enemmän ja vähemmän luulosairas. Tämän kolmannen lapsen syntymän jälkeen olen aika ajoin myös pelännyt kauheasti kaikkia sairauksia vauvallakin. Välillä pelkään jotain itselläni.
Kesä meni hyvin ilman luulotauteja, mutta nyt syksy on taas ollut yhtä haipakkaa päässäni.
Listalla on tietysti joukko syöpiä ja tiäs mitä kaikkea kauheaa. Sitten jotain harmittomampiakin juttuja, mutta kuitenkin jotain sairauden pelkoa.
Nyt olen keksinyt, että mitä jos tuo 6kk karsastaa enkä minä vain huomaa sitä. Kyttään ja kyttään vauvan silmiä ja katsetta ja välillä mietin että näinköhän jotain vai enkö. Tänään olen käyttänyt paljon voimia turhaan siihen, että olen tuijotellut vauvaa (mikä vauvasta tietysti on vain hauskaa) ja katsellut silmiä.
Ja tämä "näytä neuvolalääkärille niin pääset huolesta" huomautus toimii huonosti. Kuvittelen miten menen sinne ja kerron, että kuvittelen näin. Sitten lääkäri laittaa lähetteen eteenpäin ja minä oksennan pelkästä ajatuksesta, että pitäisi mennä tuonne keskussairaalaan, koska miestä on hoidettu siellä syövän takia pari vuotta sitten. :(
Mutta rauhoittakaa minua nyt ja sanokaa, että ei sitä karsastusta pidä ja tarvitse kytätä noin vaan että se oltaisiin nähty neuvolassa tai vähintäänkin minä huomaisin sen ihan kiistattomasti itse ilman eri kyttäämistä.
Kommentit (14)
Liki kaikki vauvat karsastaa noin pieninä. Silmäluomen muoto saattaa aiheuttaa "vääristymää", eli näyttää että karsastaa, vaikka oikeesti ei. Meillä oli juuri noin, mutta toki vasta vanhempana asiaa tutkittiin.
Relax beibe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä sä tai viimeistään neuvolalääkäri huomaisi sen karsastuksen. Nyt huoli pois. Neuvoisin kuitenkin että sen sijaan että pyydät rauhottavia sanoja, pyrkisit itse tieten tahtoen eroon vaivastasi, sillä muuten keksit aina vaan lisää tauteja, joita pelätä.
lääkäri on tarkastunu vauvan silmät punavalon avulla ja olisi varmasti sanonu jos niissä jotain vikaa on!
Huoli pois ja nauti elämästä ja terveestä vauvastasi!! <3
Ja tiedän, että minun pitäisi hakea apua tähän luulosairauteen. Se auttaa kun tiedostan itse sen täysin eli koko ajan pystyn hokemaan itselleni sitä että tämä on korvieni välissä. Tuntuu vain, että on tosi vaikeaa saada apua. Moni kaveri hakenut apua johonkin tälläiseen vastaavaan eikä saa edes lähetettä. :/
Ihan kaikki normi neuvolakäynnit on tehty. Viimeksi neuvolassa maanantaina ihan th:lla 6kk käynnillä. Lääkärikäynti viimeksi 4kk iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi on ollut vakavasti sairas, en yhtään ihmettele, että pelkäät menetystä. Voimia avun hakemiseen, jos tuntuu, että sitä tarvitsisit.<3
eihän sille tuossa iässä edes voi tehdä mitään. Lasit vauvalle? ;-)
Omalla tytölläni ei karsastusta kyllä neuvolassa huomattu, kunnes mainitsin siitä itse. Terveyskeskuslääkäri ei ollut kanssani samaa mieltä, mutta lähetti kuitenkin yliopistolliseen keskussairaalaan. Ja lasit sai.
Mutta siis, sinulla on pari vuotta aikaa katsella, ja jos huomaat jotain, otat neuvolassa puheeksi.
Onhan se luonnollistakin pelätä että lapsella olisi jotain, mutta koita suhtautua tuohon pelkoon, ettei se ole hengenvaarallista.
Karsastus todettiin kouluiässä minullakin, lasit sain, mutten niitä sitten kauaa pitänyt kun sain päänsärkyä. Näkö minulla on hyvä nykyäänkin, eikä silmät ole sikinsokin päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap:lle, sitä se äitinä olo välillä teettää. Onneksi tiedostat tilanteesi itse ja osaat tarvittaessa laittaa kovan kovaa vasten, jos jokin vakavampi lastasi vaivaa.
Lievästi kontrollifriikki ehkä.
haluat pitää ohjat käsissäsi joka tapauksessa ja lapsen sairaus tai sairastuminen ylipäätään on sellainen jolle kukaan ei voi mitään ja siksi pelottaa ihan jumalattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tiedän, että on oire synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta minä olen jossain määrin kärsint luulosairaudesta jo jostain 9 vuotiaasta asti. :/ En koe olevani mitenkään masentunut enkä täytä mitään tunnusmerkkejä. Mutta mieheni sairauden jälkeen olen vaihtelevasti oireillut voimakkaammin kuin aiemmin. Pitäisi käydä jollain ammattilaisella läpi asioita. En ole varmaan oikeasti käsitellyt sitä miehen sairauttakaan, koska silloin hoitojen aikana lapset olivat 2v9kk ja 9kk ikäiset (hoitojen alkaessa siis) ja siinä ei paljon auttanut muuta kuin pitää arki kasassa.
ja sanottiin sen olevan ihan normaalia. Toki se olikin. Vajaa parivuotiaana karsastus ilmeni tosi voimakkaana ja silmälasithan hän sai :-) Eli täysin terve lapsi, joka on perinyt äitinsä silmät eli kaukotaitteisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
karsastan minäkin, eikä se ole elämääni pilannut.
Mutta nyt ap soitat heti maanantaina ajan lääkärille ja vakuutat sen lääkärin laittamaan lähetteen jollekin psykologille. Istut vaikka niin kauan kunnes saat sen lähetteen. Etkä yhtään vähättele oireitasi vaan kerrot sille lääkärille kuinka paljon tuo luulosairaus vie voimiasi ja aikaasi. Ja kerrot myös että tätä on jatkunut jo pitkään ja paheni miehesi sairastuttua.
tarvitset apua, soita tk:een tai mielenterv.tstoon, ennenkuin väsytät itsesi moisella.