Kokoomus: Tiitisen lista on julkistettava!
Demarit eivät varmaankaan halua listan nimiä julkisuuteen.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaanpa, että lista julkistetaan, noin.
Entä sitten? Listalla oleminen ei todista ihmisen syyllistyneen rikokseen tai edes olleen tietoisesti yhteydessä stasiin.
Kyllä siitä nyt kuitenkin saa hieman osviittaa, että millaista tämä meidän ihan omakin sisäpolitiikka on ollut vaikka ihan tässä 2000-luvulla!!! Että minkä väristen silmälasien läpi täällä näitä asioita katsellaan.
Siitä ajasta saa hyvän käsityksen kun lukee Suomen historiaa. Silloin elettiin kylmänsodanaikaa. Ja kaikkeen piti saada hyväksyntä Idästä.
Se ei välttämättä ole kokoomuksen etu, sieltä voi löytyä yllättävän tuttuja nimiä. Taas kannattaa miettiä vielä toisenkin kerran, mitä on pyytämässä.
Vierailija kirjoitti:
Se ei välttämättä ole kokoomuksen etu, sieltä voi löytyä yllättävän tuttuja nimiä. Taas kannattaa miettiä vielä toisenkin kerran, mitä on pyytämässä.
Jep. Tasavallan ensimmäinen nainen Suzanne Ines-Stubb on listalla, tosin salanimellä. Hän oikeasti vakooja, jonka Itä-Saksa istutti nousevan kärkipoliitikon vaimoksi.
Monen käyttäjän kommenteista näkee, miksi listaa ei pidä julkaista: Listalla olevat ihmiset on jo lähtökohtaisesti syyllisiksi nimetty, vaikka listalla olevia tietoja SUPO kuvailee 'epämääräiseksi vihjetiedoksi'.
Kaasuvalotusta kokkaretyyliin. Viedään huomio itsestä pois. Ketä v*ttua kiinnostaa kymmeniä vuosia vanhat asiat.
Tiitisen lista on poliittisesti poikkeuksellisen käyttökelpoinen ase vaalien lähestyessä.
Listan ympärille on vuosikymmenten aikana rakentunut salaperäisyyden ja epäilyjen ilmapiiri. Kyse on vuonna 1990 Suojelupoliisille toimitetusta tiedustelutietoihin perustuvasta vihjelistasta, jonka on kerrottu sisältävän 18 suomalaisen nimet.
Listalla oleminen ei kuitenkaan itsessään todista, että henkilö olisi toiminut Stasin agenttina tai syyllistynyt johonkin rikokseen.
Poliittisen lyömäaseen mahdollisuus syntyy juuri tästä ristiriidasta. Epäily on helppo nostaa esiin ja otsikoihin, mutta sen paikkansapitävyyttä on vaikea arvioida, kun alkuperäiset tiedot eivät ole julkisesti tarkasteltavissa.
Kun listaan liittyviä spekuloituja nimiä, vanhoja poliittisia yhteyksiä ja vuosikymmenten takaisia tapahtumia nostetaan aina esiin vaalien alla, keskustelu voi siirtyä nopeasti nykyisestä politiikasta historiallisten epäilyjen ruotimiseen.
Suomen poliittiselle vasemmistolle tämä voi muodostaa erityisen hankalan tilanteen vaalien alla, jos poliittinen keskustelu kytketään kylmän sodan aikaiseen kommunismiin ja Itä-Saksan tiedustelutoimintaan.
Historialliset mielikuvat voivat leimata kokonaisia poliittisia liikkeitä, vaikka yksittäisten henkilöiden toiminnasta ei olisi esitetty näyttöä. Samalla muiden puolueiden toimijoiden mahdolliset yhteydet ja oman aikansa poliittiset valinnat voivat jäädä vähemmälle huomiolle.
Tiitisen listan todellinen poliittinen voima ei siis välttämättä olekaan siinä, mitä se todistaa, vaan siinä, mitä sen ympärillä voidaan antaa ymmärtää.
Juuri siksi sitä voidaan käyttää poliittisessa keskustelussa painostamiseen ja poliittisten vastustajien maineen kyseenalaistamiseen vaalien alla.
Lista julkistettakoon. Loppuisi arvuuttelu.
Tiitusen listaa ei voi julkaista koska pelaisimme silloin Putinin pussiin.