Muistatteko mitä nimiä suunnittelitte antavanne lapsillenne, kun olitte itse lapsi / nuori?
Sori, jos tätä on kysytty jo monesti, olen uusi täällä, joten en tiedä miten kulunut aihe tämä mahtaa olla.
Suurin osa tytöistä haaveksii tulevansa joskus äidiksi ja pohdiskelee mitä nimiä lapsilleen antaisi. Monet antaa niitä nimiä sitten nukeilleen jne. Muistatko mistä nimistä sinä silloin pidit? Pidätkö vielä samoista nimistä ja voisitko kuvitella antavasi niitä nimiä ihan oikeasti lapsillesi?
Mä pidin pojannimestä Nikolas ja minusta se on vieläkin kiva nimi, mutta ei niin kiva, että edes harkitsisin antavani sitä lapselle. Kaikkein kauneimman nukkeni nimesin Aneteksi ja vannoin, että jos minulle joskus tyttö syntyy, niin hänestä tulee Anette. Ja Aneten siskoista tulee Janette (huom. Anette ja Janette...), Rosette, Lisette ja Susette (se suklaavanukas, jota ainakin joskus myytiin) :D Nyt aikuisena olen vakavasti allerginen -ette -nimille :DD
Kommentit (21)
Siihen nimeen olin aivan erityisen ihastunut pienenä!
Tykkään nimestä kyllä vieläkin, mutten niin paljoa, että lapselleni sen antaisin... =)
Lapsena olin varma, joskus antaisin tyttärelleni nimeksi Jutta. Yllätys, yllätys: tyttäreni nimi on jotain aivan muuta, kuin Jutta :)
sillä tytön nimeksi olisi ehdottamasti tullut Bettina.
Tämä oli jonkun hevoskirjasarjan toisen päähenkilön nimi, johon olen ihastunut. Täytyy kyllä myöntää, että pidän nimestä vieläkin, harmi kun se ei millään sovi sukunimeen...
Muita suunnittelemiani lastennimiä oli: Jonna, Milla ja Ville
... Laura Johannahan meille piti tulla. Mies tykkää siitä vieläkin, mutta mulle se on jo liian " kulunut" ja tuttu, joten enpä usko enää sitä nimeä antavani.
Luulen, että TV-sarja sekä kirjat Pieni Talo Preerialla antoivat alkuperin ajatuksen tästä nimestä, lisäksi perhetuttuihin kuului tuolloin yksi mua vanhempi aivan ihana Laura-tyttö... Tiedän lisäksi nyt kaksi muuta Laura -tyttöä, joten taitaa olla tänäpäivänä liian käytetty nimi?
Ja mukana vahvasti Anna- ja Runotyttö- kirjasarjojen syvä vaikutus... ;) T
Aivan lapsuudesta en muista nimisuunnitelmia omille lapsille, mutta nukeilla oli niminä ainakin Veera, Sanni, Mat-Leena (noin se minusta silloin kuului kirjoittaa), Liisa ja Satu (serkkuni nimi, hänellä taisi olla minun nimiseni nukke). Onhan nuo ihan kivoja nimiä, mutta en niitä omalle lapselleni laittaisi. Veera ja Sanni on yleistynytkin sen jälkeen, joten samanlaisia aatoksia on tainnut olla sukupolvella.
Nuoruudessa jossain vaiheessa suunnitelin pojilleni nimiksi Jiri, Joose ja Juhana. Näistä Juhana on ainoa, jonka voisin vieläkin laittaa, mutta ei sekään aivan suosikkeja. Joskus taas mietin pojille lyhyen ja pitkän nimen yhdistelmänimiä tyyliin Aku-Severi ja Esa-Petteri. Ei kiitos näitä enää, kolmikirjaimiset on muutenkin minusta nykyisin liian lyhyitä.
Joskus taisi olla e-sarjakin suunnitelmissa, ehkäpä jotain Elmoa, Elsaa ja sen suuntaista. Pitkään suunnittelin siskoksille nimiksi Selma, Elsa, Helka ja ehkä Vilja. Siinä vaiheessa pojannimisuosikit taisi olla vähän hakusessa, mutta pappojeni nimiä Vilho ja Veino kyllä ajattelin ja kolmanneksi ehkä Valto.
Sitten kun ruvettiin suunnittelemaan seurustelun alkuaikoina poikaystävän kanssa yhteisten lasten nimiä, suosikit muodostuivat uudelleen molempien mieleisiksi ja ovat siitäkin vielä vähän muuttuneet. Aika sitten näyttää, mitä meidän lapsille lopulta nimiksi tulee...
Voi hitsit, äiti juuri muuttopuuhissaan löysi yhden " listan tulevista lapsistani" vuodelta 1986 eli Iida, Oona, Kalle ja Elena (ei valitettavasti tässä listassa ollut toisia nimiä, luulen että niistä on nimimakuni muuttunut...!) Näistä
Iida* on kaunis edelleen, mutta makuuni aivan liian yleinen nykyään
Oona* aivan liian vaisu nimi makuuni nykyään, en antaisi missään nimessä
Kalle* on edelleen " ihan ok" nimi, mutta tuskin antaisin lapselleni nimeksi
Elena* on ainoa mahdollinen oikeastaan näistä, pidän edelleen paljon!
Olen tainnut olla nimifriikki aina... ;o) Tein lapsena/nuorena paljonkin nimilistoja. Suunnittelin valmiiksi paitsi nimet (aina 3 per lapsi, kolmantena kaikilla isäntytär tai -poika) myös syntymäajat ja sukupuolet... Ja mulle oli AINA tulossa 4 lasta! :oP
Minä päätin joskus, että saan 2 lasta pojan ja tytön (juuh..noin sen voi valmiiksi päättää, jos haluaa ;o)) ja heistä tulee Rasmus ja Rebekka.
2.nimeksi Rebekalle tulee oma 2.nimeni eli Anneli ja Rasmukselle mieheni 2.nimi ;o)!!
Nyt meillä on 3 lasta, joila ei nimenä ole Rasmusta eikä Rebekkaa, mutta aivan ihania nimiä ne ovat mielestäni edelleen, kuin myös mieheni mielestä ja ne ovat olleet vakaassa harkinnassa keskimmäisellä ja kuopuksella, mutta aina joku muu nimi on sittenkin ollut vieläkin parempi omalle aarteellemme ;o)!!
2.nimet, jotka kaavailin eli oma ja mieheni 2.nimi ovat käytössä..kylläkin esikoisen ja kuopuksen 3.nimenä :o)!!
nimesin nukkeni Iita Linta Maariaksi. Ja noiden siis kuuluikin olla t-kirjaimet, ei d:t. Siitä tykkäsin pienenä tosi paljon. Nykyäänkin kiva nuken nimenä, mutta ei tulevan lapseni! ;)
2-vuotiaana sanoin neuvolan tädille kun kysyi nimeäni, että " Mää oon Timppa" . Halusin siis olla Timppa. En antaisi nykyään nimeksi.
Ala-asteella sitten poikanukkeni oli Petri. Myös jos leikin poikaa, nimeni oli aina Petri. Nykyisin ei iske.
Sitten joskus yläasteella/lukiossa olin ihan satavarma, että tytöstäni tulee Aada-Emilia ja pojastani Joona-Jeremia. Nuo kuluivat aika nopeasti enkä meinaa noista kumpaakaan antaa tulevan lapseni nimeksi. Itselläni on väliviivanimi, joten silloin ajattelin aina että lapsellenikin tulee. Nyt en olisi niinkään varma... Eikä tule tuon tyyliset nimet.
Alle kouluikäisenä: Teija, Henna
Ala-asteella haaveilin 10 tytön sarjasta: Anette. Petra, Margaret, Josephine, Elisabeth, Amy, Gunilla, Virma, Sofia Katarina, Inkeri (tyttökirjoja oli luettu...)
Joskus 11-vuotiaana: Serena, Joanna, Tuomas
12-vuotiaana: Irina Margaretha
Lapseni ovat Matias ja Milja :)
Esikoiseni sai nimen, jonka olin kuullut jostain ihan pienenä tyttönä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Onneksi isäkin tykkää nimestä.
Olin päiväkirjaani kirjoittanut, että kaksikymmentä vuotiaana minulla on kaks lasta ja asun omakotitalossa. No ei ollut kaksikymppisenä vielä lapsia eikä sitä taloa;) Kaksikymppinen tuntui niiiiin vanhalta, kun olin itse 10 vuotta.
Mutta tosiaan, jännää että esikoisen nimi on jäänyt mieleeni niin vahvasti lapsuudesta että sen sitten vajaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua annan pojalleni.
Juu nuorena tyttönä mietin , että jos omia lapsia niin Sara MAtilda ja Milla-Maaria, Pojalle Jarno Matias , Jyri Aleksi olivat silloin mieleeni. Voisn harkittakin edelleen suoskikkeja on sara ja JArno
kaikki alkoi V: llä
Vilma
Veera
Venla
Veeti
Vilhelmiina
Viivi
kaikkia en edes enään muista. Muistaakseni niitä oli lähemmäs kymmenen. =) Ei enää ole yhtään mun makuuni nuo nimet ja varsinkaan kaikki samalla kirjaimella. Tällä hetkellä meillä kaksi tyttöä; Ronja ja Siiri
Lapsuuteni rakkaus oli Thomas, joten ajattelin että jos en häntä saa omakseni niin poikani nimeksi tulee sitten Thomas - tai Tuomas jos tapaankin suomenkielisen miehen (olen ruotsinkielinen). Poikabarbit olivat aina Thomaksia.
Arvatkaa harmittiko kun tapasin tulevan mieheni ja hän kertoi nimensä: Tuomashan se oli tietysti. Joten ei tullut Thomasta minulle. Alkuperäinen rakkauden kohde on nyt kahden tytön isä, heidän nimensä menevät aivan yks yhteen oman makuni mukaan.
Olen myös lapsuudesta asti halunnut antaa isoisäni toisen nimen pojalleni ja mieheni suostuikin siihen kun kuopuksemme syntyi.
Muuten nimimakuni on muuttunut melko paljon lapsuudessa, muistan vain Magdalenan sekä Veronikan, nimen jonka se yksi s/m-nainen pilasi.
pienenä mulla oli nukke nimeltä Inna.
nykyisin en voisi kuvitellakaan antavani sitä nimeä lapselle.
toinen nukke oli Anniina, ja se olisi vieläkin mukava nimi, mutta tutuilla ja suvussa sitä on liikaa.
teininä ajattelin tytön olevan Anna-Sofia Angelina
pojan Aku-Matias Aleksanteri
myös nimet Julia, Annette, Aurora ja Anastacia olivat kauniita, ja siihen aikaan erikoisia kuten se suosikitkin, toisin kuin nykyään.
no, nyt noin 15v myöhemmin mulla on koira nimeltä aku ja pojat ovat elmo ja sisu..
lapsuuden suosikkinimistä ei kovin paljoa ole.
Sen muistan että ehkä ala-asteikäisenä tykkäsin Veerasta ja Venlasta.
Ennen kouluaikoja nukkieni nimet olivat Maija, Sandra ja Mikko (joka oli myös tyttönukke, jonka olin nimennyt ehkä kaksi-kolmevuotiaana...)
Varhaisin muistikuvani liittyy nimeen Kati. Olin alle 10v ja halusin muuttaa nimeni Katiksi. Omia lapsia en vielä tuolloin osannut ajatella.
Yläasteikäisenä ihastuin nimeen Sandra, joka kuulostaa vieläkin aivan ihanalta. Olen vieläkin valmis tyttären nimeämään Sandraksi, mikäli minulle joskus sellainen suodaan.
Muita murrosikäisenä miettimiäni tytönnimiä olivat Venla, Helinä (kuulostaa kamalalta nyt), Heli, Ilona, Liisi...
Monta vuotta olin 100% varma että ensimmäisestä pojastani tulee Antti. Myös Nuutti ja Jaakko kolahtivat vielä lukioikäisenäkin. Nykyisinkin pidän " älyttömän tavallisista" pojannimistä joten maku ei ole kamalasti muuttunut. Antti on kuitenkin poissuljettu...
Ihanaa kuulla että en ollut ainoa joka jo pikkutyttönä suunnitteli nimiä:)
Olen täysin suomenkielinen, mutta minulla on ollut aina vahva mieltymys ruotsalaisiin nimiin.
Viivi Reetta, Tommi Topi Eerikki ja Sakke Topias (tarkistin juuri päiväkirjasta) :D
No, onhan minulla jo Viivi, mutta koko nimi on Viivi Amalia (hän on nyt 3v3kk) ja poika löytyy myös, 6kk ikäinen Jiri Jamiel =)
Voisin vieläkin muutamaa noista harkita lasteni nimiksi, mutta en kyllä Eerikkiä tai Sakkea.... (kyllä meille ainakin vielä yksi lapsi tulee joten ehkä silloin on Tommin tai Topi(/aksen)n aika ;))
simoone ja lapsukaiset