Lue keskustelun säännöt.
Miten saman perheen lapsista voi tulla aivan erilailla menestyneitä
03.10.2026 |
Kolme veljestä. Kahdesta näistä tulee akateemisia ja elämässään menestyneitä ja kolmannesta katastrofista toiseen kulkeva luopio.
Ei menesty työssään, ei parisuhteissaan eikä perheenisänä.
Samat vanhemmat, sama koti, sama kasvatus ja olosuhteet.
Miten ja miksi.
Osaako joku selittää?
Kommentit (33)
Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet, eli kyse on geenilotosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kasvatus. Ei erilaisia yksilöitä voi kasvattaa samalla tavalla. Vanhempien on nähtävä se vaiva, että oppii tuntemaan sen lapsensa, että osaa tukea ja olla läsnä tämän tarpeiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin poika on huomattavasti älykkäämpi kuin tytöt. Esim vaikka Matikka, aivan eri päättely kyky. Samat vanhemmat ovat
Meillä veli myös etevä matikassa ja samoin minä. Ero vaan se että minä olin tyttö ja veli poika. Poikaa kehuttiin koko ajan toreilla ja minulle sanottiin kun lukioon halusin "et sinä siellä pärjää" vaikka matikkani oli 9 ysin päättötodistuksessa.
Kuka idiootti noin sanoi?
Sisaruksilla on vain noin 37-61% yhteisiä geenejä. Vain identtisten kaksosten perimä on sama.
No siten, että geenit määrittävät vain alle puolet siitä, mitä me aikuisina olemme. Ympäristötekijöistä riippuu lopput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on aivan eri ihmisiä.
Samoista vanhemmista geenit
Sisaruksilla on vain 50% samanlaiset geenit, ja lisäksi älykkyys, sinnikkyys ym. periytyvät hyvin monimutkaisesti ja monien geeniyhdistelmien kautta ja tietysti lapsuuden ja nuoruuden olosuhteetkin vaikuttavat. Saman perheen eri lapsilla voi myös olla erilainen kasvatus. Ja sama kasvatustyyli voi "tepsiä" eri tavalla saman perheen eri lapsiin.
Esim. minuun ja veljeeni suhtauduttiin täysin eri tavalla. Minusta tuli psykiatrisista syistä eläkeläinen, hänestä psykiatri. Arvata voitte, ettei kotiolot olleet ns. kannustavat eikä vanhempien käytös turvallisuudentunnetta vahvistavaa meistä kummallekaan.
Päällisin puolin ihan ok keskiluokkainen perhe, mutta se oli kulissi, jonka takana oli kylmyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät yleensä aseta kolmannelle lapselle samanlaisia suorituspaineita tai tiukkoja akateemisia odotuksia kuin esikoiselle. Ja koska arki kolmen lapsen kanssa on kiireistä, vanhemmat ja sisarukset tekevät asioita usein valmiiksi kolmannen puolesta säästääkseen aikaa. Tämä voi hidastaa omatoimisuuden ja kurinalaisuuden kehittymistä.
Perintötekijät, kasvatus ja jopa olosuhteet raskausaikana vaikuttavat lapsen kehitykseen. Itse olen alkoholisti-isän tytär, esikoinen. Olin hyvä koulussa ja itsenäistyin nuorena. Hankin hyvän tutkinnon, perheen jne. Nuoremmat veljeni kärsivät paljon enemmän kotielämän ongelmista. Vanhin heistä oli käytännössä alkoholisti, keskinmäinen kärsi mielenterveysongelmista ja nuorin taas pääsi vähemmällä ja kouluttautui hyvin. Hän pärjää erittäin hyvin.
Kyllä alkoholismi on hirveä asia. Lapset ovat kakkossijalla elämässä. Toki hänkin on oman kasvatuksensa uhri (meillä ankarien uskovaisten isovanhempien uhri).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmannen lapsen kohdalla vanhempien aika on jakautuneet jo kolmeen osaan. Se kolmas jää vähän jalkoihin ja joutuu usein sopeutumaan vanhempien sisarusten aikatauluihin ja harrastuksiin, jolloin yksilöllistä ohjausta, kuten lukemista tai läksyissä auttamista, jää vähemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Perintötekijät, kasvatus ja jopa olosuhteet raskausaikana vaikuttavat lapsen kehitykseen. Itse olen alkoholisti-isän tytär, esikoinen. Olin hyvä koulussa ja itsenäistyin nuorena. Hankin hyvän tutkinnon, perheen jne. Nuoremmat veljeni kärsivät paljon enemmän kotielämän ongelmista. Vanhin heistä oli käytännössä alkoholisti, keskinmäinen kärsi mielenterveysongelmista ja nuorin taas pääsi vähemmällä ja kouluttautui hyvin. Hän pärjää erittäin hyvin.
Kyllä alkoholismi on hirveä asia. Lapset ovat kakkossijalla elämässä. Toki hänkin on oman kasvatuksensa uhri (meillä ankarien uskovaisten isovanhempien uhri).
Meillä vanhempien työ meni lasten edelle ja me kaikki totesimme ettei meistä tule akateemisia ja meillä on tasapaino, työn, harrastusten, ystävien, jne kesken. Ja kenelläkään miestä ei ole lapsia. Ja kun vietimme suurimman osan ajastamme keskenämme meistä tuli kaikista hyvin samanlaisia. Opimme toinen toisiltamme, emme vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ongelma tässä on se: sama kasvatus! Pitää tuntea se oma lapsi yksilönä ja tietää miten juuri sitä lasta voi kasvattaa parhaiten. Esim. joltakin voi kysyä vaikka miksi sait vain ysin? Toiselle tämä kysymys voi olla täysin väärä ja aiheuttaa pahoja ongelmia esim. liiallisen perfektionismin muodossa.
Minusta lapsia pitäisi tehdä vaan sen verran mihin jaksaa panostaa eikä vaan siksi että lapsia vaan kuuluu tehdä.
Ei ole edes samaa kasvatusta. Monessa perheessä on todella eriarvoinen meininki ja vanhempien suosikkilapsi saa täysin eri lähtökohdat kuin vanhempien inhokki. Toista kannustetaan, rakastetaan ja tuetaan, ja toisen toivotaan vaan pysyvän poissa silmistä.