Lue keskustelun säännöt.
Ovatko nämä normaaleja riitatilanteita vai henkistä välivaltaa?
03.10.2026 |
Mieheni käytös on välillä kuormittavaa. Esimerkiksi eilen hän ei töistä tultuaan ehtinyt edes moikata, kun alkoi huutaa, että olen jättänyt roskapussin kuistille varisten levitettäväksi. Sen sijaan, että olisi moikannut, laittanut pussin roskiin ja sanonut nostaneensa sen, koska varikset levittelivät sitä.
Toisena päivänä mies taas alkoi tiuskia pahantuulisesti ettei lähde mukaan pariksi tunniksi odottamaan nuorta treeneistä ja käyttämään koiraa iltalenkillä. Treenit on sen verran kaukana, ettei kannata ajella edestakaisin. Kun minä käytin niin mies oli päättänyt sillä aikaa alkaa katsoa toista ohjelmaa, mitä yleensä olemme yhdessä katsoneet ja sanoin että voin katsoa sitä aiemmin yhdessä katsomaamme uusintana.
Minulla oli tilanne, jossa ilman lääkityksen nopeaa tehoa saattaa mennä taju. Näitä kohtauksia ei voi ennakoida joten pyysin miestä kotiin seuraamaan tilannettani. Mies oli ensin sitä mieltä, että tiedän kyllä jos taju lähtee, mutta tuli lopulta kotiin. Valitti kuitenkin jälkeenpäin että tuli turhaan kun pysyin tajuissani ja lääke alkoi vaikuttaa.
Minusta hänen käytöksensä on kylmää ja ilkeää. Nämä ovat vaan yksittäisiä esimerkkejä, miten itse suhtautuisit. Ajattelisitko, että mies on vaan stressaantunut vai olisitko huolissasi suhteen tilasta?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin huutaisin, jos mieheni jättäisi roskapussin ulos lintujen levitettäväksi. Kai sinä siivosit pihan?
Miksi pitää huutaa? Minulla ei ole tapana huutaa vaikka olisin vihainen tai joku asia harmittaisi. Harmituksen voi ilmaista muutenkin kuin huutamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin huutaisin, jos mieheni jättäisi roskapussin ulos lintujen levitettäväksi. Kai sinä siivosit pihan?
Miksi siitä pitää huutaa?
Vierailija kirjoitti:
Eivät nuo edes ole riitoja vaan mies solvaa ja halveksii sinua. Joten miksi annat hänen tehdä niin, kun voit erotakin? Eikö sulla ole yhtään itsekunnioitusta? Tuo sairauksiin kääriytyminen on todella vastenmielistä. Et sinä ole mikään uhri vaan ihan vapaa lopettamaan huonon suhteen ja jos siihen jäät, tahdoton ja typerä kynnysmatto. Ehkä oletkin jo siihen pisteeseen alistettu, ettei sulla ole kykyä ryhtyä mihinkään? Siinä tapauksessa sosiaalitoimi/turvakoti on oikea paikka aloittaa uuden elämän järjestäminen.
Mikä sairauteen kääriytyminen? Olen normaalisti töissä käyvä ihminen. Kaksi päivää olen tänä vuonna ollut pois töistä sairauden takia ja esimerkki kertoi vaan siitä, miten mies suhtautuu jos olen heikossa/haavoittuvassa tilassa. Mielestäni se kertoo ihmisestä paljon.
Aikuisten ihmisten ei kuulu huutaa toisilleen.