Miksi jotkut väittävät J. S. Bachin tuotantoa epätunteikkaaksi?

Musiikkiahan hän opetti jo elinaikanaan.

kun ainoa kosketus hänen tuotantoonsa on se vihattu ja tahkottu ei-koskaan-kokonaan-oikein -sormiharjoitus. Siis että Bachin maine kärsii, ei mies itse.

esim. Matteus-passion alkukuoroa



On myös muistettava, että Bachin ajasta on huomattavasti pidempi aika, kuin esim. Sibeliuksen ajasta ja tämän vuoksi hänen sävelkielensä ei ole yhtä helposti " mukanaelettävää" kuin esim. 1800-1900 luvun vaihteessa sävelletty musiikki.



Nykymusiikki onkin sitten luku sinänsä :)

tunnustaa olevansa klassisen musiikin fani, oli musiikki sitten klassiselta, romanttiselta tai vaikka barokin ajalta. Kun taas uusi " klassinen" ei iske sitten millään; Orffia ja Ravelia tuoreempia en kuuntele.



Ala-asteiässä parhaimpia olivat mielestäni T¿aikovski, Beethoven, Mozart ja Vivaldi. Nykyään olen sitten liittynyt bachofiileihin, myös Saint-Saëns, Berlioz ja muut ovat avautuneet aivan uudella tavalla. Janoan monikerroksisia, kenties tekniseltäkin kuulostavia kappaleita. Vanhat suosikitkin toki kuluvat edelleen kuuntelussa.



ap

Minut ne taas vapauttavat aistimaan ja tuntemaan. Rakastan Bachia ja Händelia. Liian polveileva ja aistikans musiikki kuten Tsaikovski on minusta äärimmäisen väsyttävää ja lopulta siitä tulee tunkkaista ja kyllästyttävää. Bach solisee kirkkaana kuin vuoripuro matemaattisina kristalleina avaruudessa vielä silloinkin, kun maapalloa ei enää ole.

löydän kyllä syvää tunteellisuuttakin. Eiköhän tämä ole tulkitsijan virtuositeetista kiinni.



Tunnistan silti ajatuksen siemenen, koska Bach on tunnettu harvinaisen täsmällisestä ja tarkasta nuotinnuksesta, eikä tulkitsijalle jää juurikaan tilaa.



Voisin ajatella myös, että monet teoksista kuulostavat nykykorvaan lähinnä nopeilta sormiharjoituksilta.

Tähän ihastuin ensi kuulemalta: " Gigue and Double from Lute Suite N.2 BWV 997 Performed by Gonzalo Andrés Molano" .



Ei kuulosta pelkältä sormisuoritukselta, vaan musiikki leijuu, huokuu, velloo, kantaa... Niin rauhaisaa. Jotenkin sielu vaan lepää!

niin yllättävän monet ihmiset moista kuitenkin harrastavat.

Olen saanut suuria elämyksiä nykysäveltäjistä.



Ligeti parhaimmillaan on uskomaton, Lutoslawski tuottaa väristyksiä, joihin ei pysty mikään kauhuelokuva tai -kirja, ja esimerkiksi Goreckin kolmonen Dawn Upshawn esittämänä on uskomattoman kaunis.

Esim. Einar Englund ja Aulis Sallinen soivat meillä usein.

Vai että vastailisin itselleni? Mitähän hyötyä siitä mahtaisi olla? Onhan netissä lukuisia aiheelle omistettuja palstojakin, ettei sitä varten tarvitse yksikseen höpöttää.



Minusta klassinen musiikki on kaiken musiikin perusta, alku ja juuri. Tunnen lukuisia ihmisiä, jotka kuuntelevat kaikkea etnosta metalliin ja silti kuitenkin toisinaan myös klassista. Viitteitä klassisen musiikin perustavanlaatuisuudesta voi myös huomata populäärimusiikissa, toisinaan tunnistaa jonkin sävelkulun klassisesta kappaleesta tms.



Ihana asia, että av-mammat voivat kanssani keskustella näinkin mieliä sykähdyttävästä asiasta, joka jakaa ihmiset leireihin aivan kuten rintaruokinta vs. korvikkeet; eli Bach. :)



ap

En oikeen muita säveltäjiä edes tiedä! :)

Mutta juuri toi Matteus passio on ihana.

Minäkin pidän erityisesti juuri Bachista (ja Händelistä). Pidän sitä nimenomaan voimakkaita tunteita kuvaavana musiikkina. Ihanan selkeää ja yksinkertaista.

http ://www .youtube .com/watch?v=M_LLFfFXaUA



Matteus-passio. Youtube on ihana. Mukava maata sohvalla ja pitää läppäriä möhömahan päällä ja katsella.

hyvää musiikkia! Harva niitä soittanut vain osaa soittaa niitä hyvin...