Jos on maalla syntynyt ja kasvanut, se ei ihmisestä lähde sillä että muuttaa myöhemmin kaupunkiin

Vierailija kirjoitti:

Niin. Minä olisin paljon mieluummin kasvanut maalla kuin Itä-Helsingin lähiössä. Luulen, että lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut mukavampaa ja tervehenkisempää. 

Itä-Helsingin lähiöstä voi hyvin päästä SYK:n eliittikouluun. Maalla tarjolla on vain "lähikoulu" pölöporukan kanssa ja amikseenjoutumisprosentti korkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Savolaisista ei lähde edes se kauhea puhe. 

Miltä tuntuu rasseilla omaa kansaa kohtaan? Maamujen mölötys onkin sinunlaistesi mielestä soinnukasta ja ihanaa?

Kumma miten joillekkin p.reijille on EDELLEEN vaikea tajuta että Suomessa on joka alueella omat murteensa, olleet aina. Sen takia Suomi onkin erittäin monimuotoinen ja rikas mutta teinipallerot jatkavat oman kansansa vihaamista kun se on niin kooooolia ja bädäss öhööö savolaiset savolaiset. Vaikka vajaat eivät ole koskaan edes törmänneet yhteenkään kun eivät uskalla ulos lähteä kerrostalokopperoistaan. 

Mutta helsinkiläisiä tämä ”rasisimi” ei ole koske eikä tule koskemaan, vai mitä? Ei sillä, että puolustaisin savolaisten ja turkulaistenkaan dissaamista. Turkulaisilla sen sijaan on ainakin itsetuntoa elää loukkaantumatta siitä, että aluetta kutsutaan Suomen peräreijäksi. Turussa on kuitenkin kattava historia ja vahva identiteetti niin ei ole tarvetta loukkaantua sydänjuuria myöten.

Vierailija kirjoitti:

Savolaisista ei lähde edes se kauhea puhe. 

Mikä siinä on mukana vikana, murretta kauneimmillaan, korvissa vika jos ei tästä tykkää:)

https://youtu.be/MkD7vs_fcfU?si=Z9TKOTlert79Bfj-

Itse olen maalla syntynyt ja kasvanut, rakastan maaseutua, luontoa, rauhaa ym., mutta en voisi muuttaa takaisin maalle kuin siinä tapauksessa, että asuisin siellä jonkun kanssa omakotitalossa ja käytäisiin ahkerasti omalla autolla myös kaupungissa. Maalla on mukavaa, mutta ei missä tahansa olosuhteissa. Esimerkiksi autottomana ja sinkkuna jossain kerrostaloyksiössä asuen maalla ei ole mukavaa. Sen takia asun kaupungissa. Täällä pääsee kyllästymisen iskiessä äkkiä ihmisten ilmoille ja kauppoihin ym. paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Minä olisin paljon mieluummin kasvanut maalla kuin Itä-Helsingin lähiössä. Luulen, että lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut mukavampaa ja tervehenkisempää. 

Itä-Helsingin lähiöstä voi hyvin päästä SYK:n eliittikouluun. Maalla tarjolla on vain "lähikoulu" pölöporukan kanssa ja amikseenjoutumisprosentti korkea.

Joka helkutin ketjussa jauhat tuosta SYK:sta. Tuskin se nyt tekee idiootista neroa. 99,9999% Suomen fiksuista ihmisistä ei ole käynyt tuota koulua, ja hyvin pärjäävät. Onko sinulla kenties itsetunto-ongelmia?

Minä olen asunut lapsuuteni maalla, metsän reunassa, ja olen todella iloinen että sain viettää vapaan maalaislapsuuden. En missään nimessä haluaisi sitä pois itsestäni.

Aikuisena olen viihtynyt paremmin kaupungissa, mutta arvostan myös maaseutua ja maaseudun ihmisiä.

Niin, ja se on hyvä niin. ;D

Solut uusiutuvat kokonaisuudessaan 7 vuodessa eli helpostikin voi lähteä jos haluaa päästää siitä irti. Suurin osa ei halua vaan on kiinnittynyt muistoihinsa joten se ei lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulut sukupolveen, joka pitää kaupunkilaisuutta hienona, ja maalaisuutta halveksittavana? Kuulostat omalta isoäidiltäni. Ajatusmaailma, joka nykypäivänä tuntuu oudolta. Mitä ihmeen väliä sillä on, missä on kasvanut? Maaseutu on sitä paitsi monellakin tavalla terveempi kasvuympäristö kuin kaupunki.

Millä perusteella terveempi? Minun psyykkinen oireilu loppui kun pääsin muuttamaan maaseudulta pois ihmisten ilmoille, enkä sen jälkeen ole enää pariin vuosikymmeneen oireillut. Maaseudulla on elämä olla hyvin yksinäistä ja kurjaa. On paljon helpompi valita seuransa alueella, jossa on paljon ihmisiä ja harrastuksia. 

Juuri vaikka siten, että maalla pitää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Kaupungissa on omassa kuplassaan helppoa kuvitella, että siellä ollaan jotenkin parempia ja vaikkapa suvaitsevampia ihmisiä. Ei olla, kukaan ei vaan tiedä, mitä ne saman rapun pertti ja liisa edes tekee työkseen tai ajattelee mistäkin - itse asiassa niistäkään ei tiedetä kun pelkkä sukunimi kun se lukee ovessa.

Totta on tietenkin se, että kaupungista on helpompi tai ylipäätään mahdollista löytää ihmisiä samaan kuplaan. Ja etenkin ekstrovertille se on varmasti äärimmäisen tärkeää. Jos taas maalla on hyvät sosiaaliset piirit, kaupinkiin muuttamiselle ei löydy töiden tai opiskelu lisäksi yhtään hyvää syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Olen maaltamuuttaja. Minut on hyväksytty joukkoon sellaisena kuin olen. Ei maalaisuus tai kaupunkilaisuus itsessään ihmistä määrittele.

Tuo nyt ihan roskaa. Heti alkaa vinkuminen nykyään, jos sanot syntyneesi ja kasvaneesi Helsingissä.

Juntit tulee sopertamaan loukkaantuneena "niin, minä olen maalta...".

En oikein hahmota mitä yrität edes sanoa. Siis tarkoitatko, että jos menet nurkkakuntiin niin joku loukkaantuu helsinkiläisyydestä? Se on ihan mahdollista ja todennnäköistä. Kaupungissa asuvaa sen sijaan harvemmin kiinnostaa tuon taivaallista, mistä olet alunperin kotoisin. Enemmän merkkaa se,  missä kaupunginosassa asut nykyään.

Kyllä jotkut pääkaupunkilaiset ovat kritisoineet muualta tulleita, että heidän kaupunkinsa on nykyään täynnä maalaisia, jotka eivät tajua heidän sääntöjään ja käytäntöjään ja sohlaavat joukkoliikenteessä ym "junttia".

Niinpä. He eivät kehtaa känistä ja molottaa stadia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Minä olisin paljon mieluummin kasvanut maalla kuin Itä-Helsingin lähiössä. Luulen, että lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut mukavampaa ja tervehenkisempää. 

Itä-Helsingin lähiöstä voi hyvin päästä SYK:n eliittikouluun. Maalla tarjolla on vain "lähikoulu" pölöporukan kanssa ja amikseenjoutumisprosentti korkea.

Joka helkutin ketjussa jauhat tuosta SYK:sta. Tuskin se nyt tekee idiootista neroa. 99,9999% Suomen fiksuista ihmisistä ei ole käynyt tuota koulua, ja hyvin pärjäävät. Onko sinulla kenties itsetunto-ongelmia?

Suomen koulutusjärjestelmä on siitä hyvä, että peräpöntiön peruskoulustakin voi ponnistaa vaikka mihin, mutta on kiistatonta, että SYK:n eliittikoulu antaa parhaat eväät elämään. Jostain syystä tämän toteaminen ärsyttää joitain ihmisiä todella paljon. SYK:n eliittikoulun amikseenjoutumisprosentti on valtakunnan pienimpiä ja hakupainealojen paikoissa on eliittilukiolaiset voimakkaasti edustettuna. Pitäisi mieluummin kysyä miksi joku muuttaisi maalle eikä antaisi lapselleen parhaita mahdollisuuksia hyvään elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hyvä niin.

Itseäni huvittaa ns. kaupunkilaiset. Suomessa ei oikein kaupunkeja edes ole ja silti niissä ikänsä asuneet voivat olla yllättävän tynnyrissä kasvaneita. Ihan pikkukaupunkienkin asukkaat. Laukovat maalta tulleista mitä ihmeellisimpiä kommentteja ja luulevat mm. ettei maaseudulla ole sähköä, juoksevaa vettä ja kauppoja. Yksi luuli, että ihmiset asuvat navetassa lehmien kanssa.

Ja ei, ne ei olleet vitsejä eivätkä uskoneet, kun selitin miten asia on.

Kyllä ne olivat vitsejä. Mikään ei ole sen helpompaa kuin provosoida maalaista kun ottavat kaiken niin tosissaan ja kirjaimellisesti.  Olen oikeasti hämmästynyt, miten syvästi jotkut maalaiset voivatkaan loukkaantua jostain huulen heitosta.

Älä yritä. Itse taisit nyt loukkaantua siitä, kun tajusit miten h ö l m ö olet ollut, kun luulet edelleen em. asiat tosiksi.

Ja luultavasti perustelet sen sillä, kun olet joskus käynyt mummosi vanhassa mökissä, jossa ei kukaan ole asunut 70 vuoteen ja joka on perähikiällä.

Maalaiset puhuvat nykyään paremmin suomea kuin helsinkiläiset

Entä sitten? Miksi pitäisi juurensa unohtaa?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei valitse syntymäpaikkaansa mutta persujunttius on valittu asenne. 

Sivistys ja sen puute johtuvat lähinnä älykkyydestä tai sen puutteesta. Itseään voi tyhmäkin kehittää, mutta juntit ylpeilevät typeryydellään eivätkä kehity. Porsas on porsas puku ja kravatti päälläkin.  

Älkää nyt viitsikö!  Eikö tämmöinen ajattelutapa ole jo mennyttä maailmaa?  Tämmöisellä maalaisten haukkumisilla ja ilkkumisilla paljastatte vain oman vanhan hapatuksenne, josta ette ole päässeet irti.

Itse asun edelleen syntymäpaikkakunnallani, joka voidaan katsoa kuuluvaksi maaseutuun, vaikka onkin virallisesti kaupunki.  Minä itse mielessäni hieman kärsin siitä, että se maaseutumaisuus on kuitenkin katoamassa.  Lapsuudessani täällä oli ihan keskustan tuntumassa pari metsäistä vuoren tapaista, joissa me lapset leikimme kaiket kesät, oli polkuja, onkaloita, juurakoita, vanhoja puita, jänniä lähteitä, kallioisia vuorenkupeita, aukkoja joilla kasvoi metsämansikoita, ylipäänsä siis luonnontilaista metsää. 

Nyt ne on kaikki "hoidettu" pilalle.  Sinne on tehty kuntopolkuja, kaadettu puita, tekemällä tehtyjä levähdyspaikkoja,  marjamättäät on tuhottu, raivattu näköalapaikkoja ja pystytetty esteitä muka turvallisuuden vuoksi.  Enää siellä ei näy lapsia leikkimässä ikinä.  

Missä on kissankellot, harakankellot ja kissankäpälät, joita ennen nämä metsiköt ja aukeat oli tulvillaan?  Kävelin siellä tänä kesänä, siellä ei ollut yhtään muurahaispesääkään, joita ennen oli joka puolella.

Minä kaipaan normaalia, luonnontilaista maaseutua eikä se kaipuu minusta koskaan lähde.  Milloinkahan olisin viimeksi nähnyt villin timotein?  Ennen niitä kasvoi kotonani jo heti ulkorappusten vieressä.