Lue keskustelun säännöt.
No mitäs te idiootit olette tänään tehneet?
Kommentit (24)
Oon käyny paskalla ja juonu kahvettia.🤪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitushommia ja katsonut leffaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan idioottina olen kirjoitellut palstalle. Kuten aina. AINA!
Mitä sinä ap-idiootti olet tänään tehnyt? Et mitään hyödyllistä ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ansaitulla eläkkeellä ja saan tehdä ihan mitä huvittaa. Nautin tästä vapaudestani aviopuolisoni kanssa, joka on myös osuutensa tehnyt ja vähän ylikin eläkeikänsä. Veroja maksellaan vieläkin. Ja kaikki maksetaan omasta pussista kuten koko elämämme. Emme ole ikinä saaneet toimeentulotukea, emmekä asuntotukea, lapsilisät kylläkin saimme. Lapset ovat jo hyvän matkaa olleet työelämässä, ja eivät ole päivääkään olleet työttöminä. Pikemminkin rahoittivat yliopisto-opintonsa käyden töissä siinä opiskelun ohella. Noh, yksi lapsistamme otti opintolainaa, mutta nyt valmistumassa jo toiseen yliopistokoulututkintoonsa työnsä ohella. Puolisonsakin ovat töissä, eikä mitään luusereita.
Kaikki on nyt hyvin, mutta ihmisen pitää muistaa se, että kaikki voi silmänräpäyksessä muuttua. Kuolema ei kysy eikä vakava sairaus, kenen elämää se tulee sotkemaan.
"Onni täällä vaihtelee"; kuten eräässä tutussa virressä lauletaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivosin vessan sillä välin kun te laiskat lumput urputitte jostain TTK-juontajasta.
Vierailija kirjoitti:
töitä
Et ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perseilyä ja vittuilua palstalla sekä tietty työttömät aloituksia oikein turbovauhtia Nikon kanssa T Kaapo ylilaudalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ansaitulla eläkkeellä ja saan tehdä ihan mitä huvittaa. Nautin tästä vapaudestani aviopuolisoni kanssa, joka on myös osuutensa tehnyt ja vähän ylikin eläkeikänsä. Veroja maksellaan vieläkin. Ja kaikki maksetaan omasta pussista kuten koko elämämme. Emme ole ikinä saaneet toimeentulotukea, emmekä asuntotukea, lapsilisät kylläkin saimme. Lapset ovat jo hyvän matkaa olleet työelämässä, ja eivät ole päivääkään olleet työttöminä. Pikemminkin rahoittivat yliopisto-opintonsa käyden töissä siinä opiskelun ohella. Noh, yksi lapsistamme otti opintolainaa, mutta nyt valmistumassa jo toiseen yliopistokoulututkintoonsa työnsä ohella. Puolisonsakin ovat töissä, eikä mitään luusereita.
Kaikki on nyt hyvin, mutta ihmisen pitää muistaa se, että kaikki voi silmänräpäyksessä muuttua. Kuolema ei kysy eikä vakava sairaus, kenen elämää se tulee sotkemaan.
"Onni täällä vaihtelee"; kuten eräässä tutussa virressä lauletaan.
Pää kiinni ja nukkumaan siitä
Olen kirjoittanut sivun verran väitöskirjaani.
Olin töissä. Siellä en varmaankaan ollut hyödyllinen, mutta tein sen mistä minulle maksetaan.
Kotona imuroin. Suuren osan illasta lorvin. Sitten kävin lenkillä. Ihan
Syötän itseäni paljain sormin digitaaliseen tyhjiöön, sanelen olemassaoloani pakkomielteisesti suoraan pimeään tekstiavaruuteen.
Käteni hakkaavat näppäimistöä mekaanisen mielivallan alaisina. Olen kuin mustan vetoketjun metallisten hampaiden väliin puristunut muurahainen, joka hapuilee sokeana ilmaa värisevillä tuntosarvillaan – hätääntyen, tunnustellen, kysyen, onko tuolla puolen ketään.
Mihin nämä kaikki kirjaimet katoavat? Ne putoavat ruudulta kuin mustat lumikiteet pohjattomaan kuiluun.
Ehkä tämä kosketusnäytön kylmä koreografia on vain peili siitä, mitä omissa kuolevissa aivosoluissani tapahtuu. Pirstaleisia katkelmia, päättömiä ja irrallisia synapsiyhteyksiä, staattista kohinaa. Tämä on pelkkää sokeaa liikettä, joka huutaa ja odottaa omaa vääjäämätöntä loppuaan.
Minun piti tehdä neljä työhakua, mutta kirjoitin koko päivän pelkkää: JOTAin
Kävin nussittavana opiskelijakämpällä.
Vierailija kirjoitti:
Syötän itseäni paljain sormin digitaaliseen tyhjiöön, sanelen olemassaoloani pakkomielteisesti suoraan pimeään tekstiavaruuteen.
Käteni hakkaavat näppäimistöä mekaanisen mielivallan alaisina. Olen kuin mustan vetoketjun metallisten hampaiden väliin puristunut muurahainen, joka hapuilee sokeana ilmaa värisevillä tuntosarvillaan – hätääntyen, tunnustellen, kysyen, onko tuolla puolen ketään.
Mihin nämä kaikki kirjaimet katoavat? Ne putoavat ruudulta kuin mustat lumikiteet pohjattomaan kuiluun.
Ehkä tämä kosketusnäytön kylmä koreografia on vain peili siitä, mitä omissa kuolevissa aivosoluissani tapahtuu. Pirstaleisia katkelmia, päättömiä ja irrallisia synapsiyhteyksiä, staattista kohinaa. Tämä on pelkkää sokeaa liikettä, joka huutaa ja odottaa omaa vääjäämätöntä loppuaan.
Minun piti tehdä neljä työhakua, mutta kirjoitin koko päivän pelkkää: JOTAin
HULLUUS KOLKUTTAA OVELLA JA SÄ OOT ULKOPUOLELLA SEN KAAAA
Ja vtut😂