Oletteko onnistuneet saamaan 3-4-kymppisenä uuden ystävän? Miten?

En. Se on oikeasti mahdotonta.

Mielenterveyskuntoutujien päiväkeskuksesta.

Entä vanhempana? 50v, 60v?

Vierailija kirjoitti:

Entä vanhempana? 50v, 60v?

Seurakunnasta saa uusia yatäviä vielä ysikymppisenäkin. 

Joo, nähtiin parissa liiton tapahtumassa, juteltiin ja oli paljon yhteistä, niin kysyin että nähtäiskö kahvilla joskus ja siitä se sit lähti.

Harrastuksista olen uusia kavereita ja ystäviä saanut. Nähdään lajin merkeissä myös harrastuksen ulkopuolella. 

Kyllä olen, montakin. Yhden uuden ystävän olen saanut myös nyt yli 5-kymppisenä. Töistä olen löytänyt ystäviä. En tutustu ihmisiin kauhean nopeasti muuten kuin pintapuolisesti, olen aika varautunut. Joistain työkavereista on kuitenkin tullut hiljalleen ystäviä. 

Olen, mutta yleensä ystävyydet eivät kestä aikaa. Eikä niiden tarvitsekaan kestää. Kaikki ihmissuhteethan päättyvät ennemmin tai myöhemmin.

Työpaikalla. Sekä harrastuksissa (mm. kuntosalilla). Ja kyllä ihmisiin tutustuu myös omien lapsien kautta (heidän kavereiden vanhempiin). Pitää vain uskaltaa jutella eikä luikkia aina piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Montakin, harrastusten parista yleensä. Töistä en edes yritä saada kavereita, olen siellä töissä enkä seurustelemassa.

Heh, olen saanut kaksi kaveria töistä. Lopettivat samassa työpaikassa jo vuosia sitten, mutta näemme vieläkin säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Entä vanhempana? 50v, 60v?

Minun vanhempani sai tuon ikäisinä isäni työpaikalta 2 hyvää ystävää, joiden puolisot tuli ikään kuin kaupan päälle. Nyt he kaikki ovat jo eläkkeellä ja tapaavat toisiaan yhteisen ruokailun merkeissä kerran kuussa vuorotellen toistensa kotona. Lisäksi he pitävät yhteyttä netin kautta. 

Tinderistä löytyy enemmän kuin ehtii ottaa vastaan. M41

Eri yhteyksissä tapaan ihmisiä, joiden kanssa synkkaa. Sitten voi vaikkapa kertoa jostakin tulevasta tapahtumasta, jonne voi mennä toisen kaveriksi jne. 

Mulla ei oo mitään vaikeuksia saada kavereita. Mutta rakkaussuhdetta on vaikea saada. En tiedä, miksi. Mystinen juttu minulle.

Koira(t) yhdisti meidät 

Työpaikalta ja kaverin kautta tutustunut. 

Onneksi olin 2000-luvun alussa muutamalla keskustelufoorumilla, sain jokaisesta niistä ainakin yhden pitkäaikaisen ystävän. 

Sen on silloin pakko tulla samasta harrastuspiiristä eli pyöritään saman mielenkiinnon kohteen ympärillä.

Itse löysin työpaikalta. 

Olen saanut läheisiä ystäviä mm. työpaikalta, retriiteiltä ja kuorosta. Tarjontaa on ollut enemmän kuin omia rahkeita tutustua ja lähentyä uusien ihmisten kans. Mies tutustui jonkin musiikkisovelluksen kautta tyyppeihin, jotka soittaa ja harrastaa saman genren musiikkia ja nyt niillä on viiden tyypin porukka jolla soittavat ja kohtaavat viikottain sekä käyvät keikoilla. Koko elämän ajalta kokemukseni on että kun menee ja tekee muiden ihmisten kanssa sellaista josta on innostunut, ihan väistämättä alkaa muodostua ihmissuhteita ja yhteisiä intressejä tavata. 

Tämä kiinnostaa. Itse en ole onnistunut. Ongelma on se, että ihmisillä ei ole oikein aikaa uusille ystäville, kun heillä on vaikeuksia saada aika riittämään nykyisille ystäville ruuhkavuosien keskellä. Osalla alkaa olla jo isommat lapset, mutta he eivät oikein ole enää kiinnostuneet ihmisistä, puolison/perheen seura tuntuu riittävän. Varmaan koventunut työelämäkin näkyy, ihmiset on tosi väsyneitä.

Tuttavavia saa helposti, mutta suhteet ei lähenny. Vinkkejä kaivataan!