Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään selkeyttä elämässä? Olette ns. löytäneet paikkanne elämässä?
27.09.2026 |
Mielenkiinnosta kysyn, että onko se edes mahdollista, että voi kokea elämänsä suht. selkeäksi.
Minä olen persoonaltani kai ainainen kiertolainen, tai toistaiseksi olen ollut ainakin. Elämä on usein muuttunut, olen elänyt monta erilaista elämää näiden ikävuosien aikana. Muutoksen tuulet usein kutsuvat, muovaudun ihmisenä jatkuvasti. Minulle se on luontaista ja "pakollista", en pysty jäämään paikoilleni jos se ei kehitä minua ihmisenä sellaiseen suuntaan joka ravitsee minua. Tämä on vain mennyt näin ja tietenkin olen paljon yksin sekä asiat ulkoisesti näyttäytyy, etten ole "saavuttanut" oikein mitään mutta en olisi voinut toimia muullakaan tavalla, tämä on minun tieni. Enkä tiedä muuttuuko tämä tilanne tästä joskus vakaammaksi.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Kai minä olen. Pääsin aikoinaan opiskelemaan haluamaani alaa. 90-luvun laman jälkimainingeissa pääsin koulutustanivastaavaan työhön. Sen jälkeen olen onnistunut vaihtamaan kaksi kertaa parempiin töihin. Olen voinut ostaa mieleiseni asunnon, asunut ulkomailla ja löytänyt hyvän puolison. Lisäksi olen terve, minulla on hyviä ystäviä ja kivoja harrastuksia.
Kuuluuko nyt koputtaa puuta?
Kuulostaa tosi hyvältä. Onko lapsia? Edes joku puute?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin paikkani Niuvanniemessä ja olen onnellinen, saatana!
Sen verran selkeytynyt on että millään ei ole mitään väliä ja lopuksi kuollaan kaikki. Tunsin karvan alta neljän kympin oltuani 15v samassa duunissa (johon ihan kypsä) että tulevaisuus tuskin menee ainakaan parempaan suuntaan joten päätin ottaa säästöineni lopputilin ja elää niinkuin haluan. Tarkoittaen sitä että teen mitä jaksan ja nukun miten lysyään, enkä ole kenenkään pompoteltavana. Terveys on alkanut lisääntyvässä määrin piiputtamaan nyt nelivitosena joten taisi olla oikea päätös
Tämä on minusta poikkeuksellisen kiinnostava aloitus! Minkälaista vakautta pitäisi ihmisen tavoitella ja kenen mielestä? Meitä on umpihankeen hiihtäjiä ja valmiilla laduilla hiihtäjiä. Jotenkin liittyy tähän omalla kohdallani myös se, että päätin lopettaa 'ihmisenä kasvamisen' noin 30 vuotta sitten. Sitä ennen tein paljon työtä sen eteen. Mutta jos ei muille riitä, se on heidän ongelmansa, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai minä olen. Pääsin aikoinaan opiskelemaan haluamaani alaa. 90-luvun laman jälkimainingeissa pääsin koulutustanivastaavaan työhön. Sen jälkeen olen onnistunut vaihtamaan kaksi kertaa parempiin töihin. Olen voinut ostaa mieleiseni asunnon, asunut ulkomailla ja löytänyt hyvän puolison. Lisäksi olen terve, minulla on hyviä ystäviä ja kivoja harrastuksia.
Kuuluuko nyt koputtaa puuta?
Kuulostaa tosi hyvältä. Onko lapsia? Edes joku puute?
Nuorena ajattelin, että lapsia kuuluu tehdä. Myöhemmin tajusin, ettei minulla ole kummoista hoivaviettiä. Oli lottovoitto löytää vaimo, joka ensireffeillä sanoi, ettei halua lapsia, mutta voi yhden tehdä, jos välttämättä haluan. Niinpä olemme olleet tyytyväisiä kaksin jo neljännesvuosisadan, eikä asia ole enää biologisestikaan ajankohtainen.
Alue: Aihe vapaa
Olen löytänyt paikkani. Olen työttömänä ja eronnut. Tosin paikalla on tapana muuttua, ja sitten löytää uuden paikan.