Lue keskustelun säännöt.
Aamut nepsylapsen kanssa ovat aivan hirveitä. Toistoa toiston perään ja kommunikointi vaikeuksia. Esim. Ei löydä toista hanskaa,ähkii ja
23.09.2026 |
Pyörii eteisessä minun koettaesssni selvittää,mikä nyt on vialla. Voi ähkkiä ja pyöriä myös kun vessahätä. Muutamia kertoja myöhästynyt taksista kun jäänyt ähisemään eteiseen.
Lääkkeet ottaa ja aamupalan syö minun valvonnassani. Muuten vain nuolee puurolusikkaa ja lääkkeet jäävät siihen. Vaatteiden pukemisesta saa muistutella sen kymmenen kertaa ja varmistaa,että asu on säänmukainen.
Ja lapsi on 15. Tuntuu kuin olisi loppumaton pikkulapsi-aika,paitsi että 4vuotiaskin osaa paremmin sanoa että kakattaa
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen on venäläistä rulettia. Ei kiitos, pelaan mieluummin Kimbleä.
Ei ole arpapeliä. Vajaakykyisyys jota myös nepsyydeksi kutsutaan, periytyy voimakkaasti. Vinkki: jos sinulla on susipaskat geenit, älä lisäänny. Veronmaksajat kiittävät.
Kyllä meidän nepsyt ovat kaikki ylimmässä desiilissä, ja heidän veroillaan maksetaan monen heikomman avustukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
Minä olin tarkkisluokalla 2000-luvun alussa. Ei siellä todellakaan ollut oppilaita, jotka eivät olisi osanneet ilman apua edes pukea tai ilmoittaa, että on vessahätä. Häiriköitiin juu eikä tähty läksyjä ja joskus jäätiin pois, mutta ei kukaan käyttäynyt kuin nelivuotias.
Ihme va jakkeja taas liikkeellä. Va jakille tunti turpaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
Minä olin tarkkisluokalla 2000-luvun alussa. Ei siellä todellakaan ollut oppilaita, jotka eivät olisi osanneet ilman apua edes pukea tai ilmoittaa, että on vessahätä. Häiriköitiin juu eikä tähty läksyjä ja joskus jäätiin pois, mutta ei kukaan käyttäynyt kuin nelivuotias.
Tarkkis ei ole nepsyn paikka. Jos ei pärjää normiluokassa niin nykyään on erityisluokkia jossa voi opiskella ottaen huomioon lapsen tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Tätähän ei saisi sanoa ääneen, mutta ihan valtavan isolla osalla nepsyistä kysymys on siitä, että se mamma on touhunnut ja tohottanut siinä vieressä loputtomasti, ja on itse niin vakuuttunut siitä, ettei lapsesta ole mihinkään, että lapsikin sen uskoo.
Näitä on vaikka kuinka paljon tapauksia, joissa sitten kun mamma oikeasti vieressä ymmärtää hellittää ja antaa sille lapselle/nuorelle tilaa vähän pidempään kuin vain sen päivän kaksi, niin asiat alkaa sujua siltä lapselta itseltäänkin.
Eri asia tietysti, jos kysymyksessä on kehitysvammainen ihminen. Nepsyt ei lähtökohtaissti sitä ole, vaikka usein näitä kuvailuja lukiessa ei voi olla ajattelematta, että toimintakyky on kyllä kehvanan tasolla, ja jos ei ole oikeasti kehvana, niin missähän mahtaa olla vika?
T: Nepsy itsekin ja nepsyn äiti
Asia on tismalleen näin ja sama mekanismi toimii mielestäni myös muissa täysin tekaistuissa diagnooseissa. Hössöttövä, muka-auttava äiti, joka tekee kaikille kaiken valmiiksi, passivoitunut isä, jolla ei ole mitään roolia perheessä ja yksi ylivilkas lapsi, joka on autettu avuttomaksi ja toinen lapsi, joka on lähinnä hiljaa kun se ylivilkas vie kaiken tilan häneltä. Nämä ovat sitten niitä, jotka hakevat diagnooseja lapsilleen (ja myös itselleen), koska jokin selitys perheen toimimattomuudelle on saatava. Vahingossakaan toki katse ei käänny itse ja perheen dynamiikkaan, koska sitä on vaikea läheltä nähdä. Kuitenkin on niin, että perheen täysin vinoutunut dynamiikka tekee noista lapsista sellaisia kuin he ovat.
Omassa tuttavapiirissäni on joitakin näitä diagnoosiriippuvaisia vanhempia. Aina silloin tällöin eräskin poika, jolla on diagnoosi, vierailee meillä. En voi kuin ihmetellä tätäkin tapausta, koska pojan ei tarvitse kotonaan totella ketään, mutta meilläpä tilanne onkin aivan toinen, eli vanhemmat johtaa. Hän tietää tasan tarkkaan miten toimia - kaikki häröily on tipotiessään, pystyy keskittymään ja leikkimään kuten muutkin lapset. Ja yllätys yllätys, hän viihtyy meillä hyvin ja olisi pidempäänkin.
Aikamme suuri mysteeri itselleni on juuri tämä, eli miten tähän tilanteeseen on päädytty? Miten on mahdollista, että niin suuri osa lapsia jää kasvattamatta? Miksi aikuiset eivät halua enää olla auktoriteettejä lapsilleen? Miksi niin monet äidit kuvittelevat olevansa todella taitavia kasvattajia, vaikka eivät sitä todellakaan ole? Miksi isistä on tullut niin löysiä ja mukavuudenhaluisia? Miksi isät antavat nöyryyttää itseään?
En tiedä, kertokaa te:). Meni vähän sivuraiteille, mutta aiheeseen tämä liittyy siten, että nämä kaikenmaailman diagnoosit ovat vain seuraus siitä, että lapsia ei enää kasvateta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen on venäläistä rulettia. Ei kiitos, pelaan mieluummin Kimbleä.
Ei ole arpapeliä. Vajaakykyisyys jota myös nepsyydeksi kutsutaan, periytyy voimakkaasti. Vinkki: jos sinulla on susipaskat geenit, älä lisäänny. Veronmaksajat kiittävät.
Kyllä meidän nepsyt ovat kaikki ylimmässä desiilissä, ja heidän veroillaan maksetaan monen heikomman avustukset.
Minäkin tuedän nepsyn, joka on tutkijaprofessori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kehitysvammainenhan se on jos ei osaa pissalla käydä? ähisee kuin mikäkin taapero? olisko vaipat mitään?
Minä valitsen kymmenen kertaa mieluummin älykkään nepsy-lapsen kuin varsin rajoitetuilla kognitiivisilla kyvyillä varustetun nentin. Luulisi, että sinullekin on aikanaan opetettu koulussa sekä lukutaitoa että tarina Pavlovin koiran klassisesta ehdollistumisesta.
Toki 15-vuotias osaa mennä itse vessaan, mutta vessahätä saattaa tulla juuri silloin, kun on kiire bussiin, tai jonnekin muualle, eikä aikaa ole hukattavissa. Mitä tulee ähinään, niin nenttinä minäkin ähisen ja puhisen ja saatan jopa kiroilla, kun harmistuneena, myöhästymisen pelossa tongin kiireellä tavarakasaa ja etsin jotakin, mikä on hukassa.
-ohis-
Ke hari se on. Vie se jonnekin laitokseen pois ihmisten silmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten tuosta tilsnteesta voi kolmen vuoden päästä päätyä siihen, että lapsi pärjää omillaan, kun 18 v.
Karhunpslvelus on tämä puolesta kaiken tekeminen.
Jotenkin tuntuu ettei ap.n lapsi ole enää mikään nepsy vaan jotain aivan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MULLA ON ADHD JA LAAJAALAINEN HAHMOTUSKYVYN HÄIRIÖ . EI 80 LUVULLA MITÄÄN DIAGNOOSIA ANNETTU,HUUDETTIIN VASN ETT MIKSI OON NIIN TYHM JA TAAS MYÖHÄSSÄ/\EKSYNYT/TEHNYT VÄÄRIN.
VASTA KUN MUN 3 LASTA SAI PERÄJÖLKEEN DIAGNOOSIN NIIN SELVISI ETTÅ SE TULEE MULTA . EN TIIÄ.OLISINKO TEHNYT YHTÄÄ LASTA JOS OLISIN TIENNYT😭.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen on venäläistä rulettia. Ei kiitos, pelaan mieluummin Kimbleä.
Ei ole arpapeliä. Vajaakykyisyys jota myös nepsyydeksi kutsutaan, periytyy voimakkaasti. Vinkki: jos sinulla on susipaskat geenit, älä lisäänny. Veronmaksajat kiittävät.
Kyllä meidän nepsyt ovat kaikki ylimmässä desiilissä, ja heidän veroillaan maksetaan monen heikomman avustukset.
Minäkin tuedän nepsyn, joka on tutkijaprofessori.
Mutta diagnoosia ei ollut eikä helpotuksia. Kulki normaalin koulupolun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tuosta tilsnteesta voi kolmen vuoden päästä päätyä siihen, että lapsi pärjää omillaan, kun 18 v.
Karhunpslvelus on tämä puolesta kaiken tekeminen.
Tääkin lumihiutale tietenkin on vielä kolmikymppisenä mammansa nurkissa ja mamma touhottaa vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän ei saisi sanoa ääneen, mutta ihan valtavan isolla osalla nepsyistä kysymys on siitä, että se mamma on touhunnut ja tohottanut siinä vieressä loputtomasti, ja on itse niin vakuuttunut siitä, ettei lapsesta ole mihinkään, että lapsikin sen uskoo.
Näitä on vaikka kuinka paljon tapauksia, joissa sitten kun mamma oikeasti vieressä ymmärtää hellittää ja antaa sille lapselle/nuorelle tilaa vähän pidempään kuin vain sen päivän kaksi, niin asiat alkaa sujua siltä lapselta itseltäänkin.
Eri asia tietysti, jos kysymyksessä on kehitysvammainen ihminen. Nepsyt ei lähtökohtaissti sitä ole, vaikka usein näitä kuvailuja lukiessa ei voi olla ajattelematta, että toimintakyky on kyllä kehvanan tasolla, ja jos ei ole oikeasti kehvana, niin missähän mahtaa olla vika?
T: Nepsy itsekin ja nepsyn äitiAsia on tismalleen näin ja sama mekanismi toimii mielestäni myös muissa täysin tekaistuissa diagnooseissa. Hössöttövä, muka-auttava äiti, joka tekee kaikille kaiken valmiiksi, passivoitunut isä, jolla ei ole mitään roolia perheessä ja yksi ylivilkas lapsi, joka on autettu avuttomaksi ja toinen lapsi, joka on lähinnä hiljaa kun se ylivilkas vie kaiken tilan häneltä. Nämä ovat sitten niitä, jotka hakevat diagnooseja lapsilleen (ja myös itselleen), koska jokin selitys perheen toimimattomuudelle on saatava. Vahingossakaan toki katse ei käänny itse ja perheen dynamiikkaan, koska sitä on vaikea läheltä nähdä. Kuitenkin on niin, että perheen täysin vinoutunut dynamiikka tekee noista lapsista sellaisia kuin he ovat.
Omassa tuttavapiirissäni on joitakin näitä diagnoosiriippuvaisia vanhempia. Aina silloin tällöin eräskin poika, jolla on diagnoosi, vierailee meillä. En voi kuin ihmetellä tätäkin tapausta, koska pojan ei tarvitse kotonaan totella ketään, mutta meilläpä tilanne onkin aivan toinen, eli vanhemmat johtaa. Hän tietää tasan tarkkaan miten toimia - kaikki häröily on tipotiessään, pystyy keskittymään ja leikkimään kuten muutkin lapset. Ja yllätys yllätys, hän viihtyy meillä hyvin ja olisi pidempäänkin.
Aikamme suuri mysteeri itselleni on juuri tämä, eli miten tähän tilanteeseen on päädytty? Miten on mahdollista, että niin suuri osa lapsia jää kasvattamatta? Miksi aikuiset eivät halua enää olla auktoriteettejä lapsilleen? Miksi niin monet äidit kuvittelevat olevansa todella taitavia kasvattajia, vaikka eivät sitä todellakaan ole? Miksi isistä on tullut niin löysiä ja mukavuudenhaluisia? Miksi isät antavat nöyryyttää itseään?
En tiedä, kertokaa te:). Meni vähän sivuraiteille, mutta aiheeseen tämä liittyy siten, että nämä kaikenmaailman diagnoosit ovat vain seuraus siitä, että lapsia ei enää kasvateta.
Kyllä lapsia kasvatetaan. Se mikä on muuttunut on se, että nykyään tiedostetaan lapsenkin oikeudet ja ne on lapsilla tiedossa. Aikuinen ei voi kasvattaa vitsalla ja uhkailulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Kyllä minä muuten tiedän ja kohtalaisen hyvin. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa että yhä enemmän nuoria vanhempia pyrkii jo alle 4 vuotiaalle saamaan sen diagnoosin. Ja syyt ovat täyttä skeidaa. Fakta on ettei se vanhemmuus ollutkaan niin kivaa ja helppoa. Missä se mun oma aika on
Onko sulla jotain luotettavaa lähdettä tälle "faktalle"? Oikeaa lähdettä, ei vaan jonkun mielipidettä.
Entinen työni on lähteeni
Eli sulla ei ole mitään oikeaa lähdettä, vaan jonkun - itsesi - mielipide. Ok.
Veikkaan että juurikin sinä olet yksi näistä valittajista. Haluan dg lapselle kun ei ole nyt kivaa ja on raskasta, omaa aikaa haluan. Sä oot just se
Sekä minä että lapseni (että vanhempani, sisarukseni, tätini ja puolisoni) ollaan autismin kirjolla. Mä en käsitä, miten sen lapseni diagnoosin ois pitänyt tuoda mulle lisää omaa aikaa? Miten sen diagnoosin ois pitänyt vähentää sitä, miten raskasta välillä voi olla?
Her ran jes tas. Miksi ihmeessä olet mennyt lisimään tuollaisilla geeneillä ja vielä toisen vastaavan kanssa. Ja sitten kuormitetaan yhteiskuntaa ja vaaditaan erioikeuksia ja lisärahaa jne jne. Mitään ei tuoteta kun ei pysty (jaksa) tehdä töitä niin pitää vaan loisia muiden verovaroilla koko suku. Vitsin Hienoa!
Miksi ihmeessä olenkaan mennyt lisääntymään sellaisilla geeneillä, joilla on tullut lääkäreitä, tuomareita, asianajajia, arkeologeja, biologeja jne., joista useampi on polyglotti. Oisko mun näistä suvun esimerkeistä jotenkin pitänyt ajatella, että meidän suvun geenistöä ei kyllä kannata jatkaa? 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Kyllä minä muuten tiedän ja kohtalaisen hyvin. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa että yhä enemmän nuoria vanhempia pyrkii jo alle 4 vuotiaalle saamaan sen diagnoosin. Ja syyt ovat täyttä skeidaa. Fakta on ettei se vanhemmuus ollutkaan niin kivaa ja helppoa. Missä se mun oma aika on
Onko sulla jotain luotettavaa lähdettä tälle "faktalle"? Oikeaa lähdettä, ei vaan jonkun mielipidettä.
Entinen työni on lähteeni
Eli sulla ei ole mitään oikeaa lähdettä, vaan jonkun - itsesi - mielipide. Ok.
Veikkaan että juurikin sinä olet yksi näistä valittajista. Haluan dg lapselle kun ei ole nyt kivaa ja on raskasta, omaa aikaa haluan. Sä oot just se
Sekä minä että lapseni (että vanhempani, sisarukseni, tätini ja puolisoni) ollaan autismin kirjolla. Mä en käsitä, miten sen lapseni diagnoosin ois pitänyt tuoda mulle lisää omaa aikaa? Miten sen diagnoosin ois pitänyt vähentää sitä, miten raskasta välillä voi olla?
Her ran jes tas. Miksi ihmeessä olet mennyt lisimään tuollaisilla geeneillä ja vielä toisen vastaavan kanssa. Ja sitten kuormitetaan yhteiskuntaa ja vaaditaan erioikeuksia ja lisärahaa jne jne. Mitään ei tuoteta kun ei pysty (jaksa) tehdä töitä niin pitää vaan loisia muiden verovaroilla koko suku. Vitsin Hienoa!
Miksi ihmeessä olenkaan mennyt lisääntymään sellaisilla geeneillä, joilla on tullut lääkäreitä, tuomareita, asianajajia, arkeologeja, biologeja jne., joista useampi on polyglotti. Oisko mun näistä suvun esimerkeistä jotenkin pitänyt ajatella, että meidän suvun geenistöä ei kyllä kannata jatkaa? 😃
Idiootti, ammattinimike ei periydy eikä ole geneettinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ihme että ahdistaa 800 oppilasta, jatkuva meteli ja se kuormitus väsyttää henkisesti kenet tahansa
Mutta silti aika vammainen meno jos parin vuoden päästä tuo on täysi-ikäinen aikuinen joka saa äänestää, käydä töissä tai vaikka perustaa oman perheen.
Mikä ihmeen ongelma siinä sun mielestä on, että autisti, jolle ihmispaljous, melu ja häly on vaikea ympäristö kestää, saa äänestää, käydä töissä (jos pystyy) ja perustaa perheen?
Haluaisitko sä siis kieltää nuo asiat meiltä autisteilta? Miksi mä en saisi äänestää?!?
Ai nytkö sinäkin olet autisti? Miksi sitten lisäännyit?
Kyllä, aika tyypillisesti autistin vanhempi on myös autisti, jostainhan se periytyy.
Ei mulla ollut aavistustakaan, että olen autismin kirjolla silloin kun lisäännyin. Lapseni on älyttömän lahjakas ja ihana ihminen, ja minusta on hienoa, että hän on olemassa. Maailmassa täytyy olla meitä autistejakin.
Ööööö… ei kyllä tarvi.
Sir Isaac Newton esim. ois täyttänyt autismin kirjon diagnostiset kriteerit. Darwinkin todennäköisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Kyllä minä muuten tiedän ja kohtalaisen hyvin. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa että yhä enemmän nuoria vanhempia pyrkii jo alle 4 vuotiaalle saamaan sen diagnoosin. Ja syyt ovat täyttä skeidaa. Fakta on ettei se vanhemmuus ollutkaan niin kivaa ja helppoa. Missä se mun oma aika on
Onko sulla jotain luotettavaa lähdettä tälle "faktalle"? Oikeaa lähdettä, ei vaan jonkun mielipidettä.
Entinen työni on lähteeni
Eli sulla ei ole mitään oikeaa lähdettä, vaan jonkun - itsesi - mielipide. Ok.
Veikkaan että juurikin sinä olet yksi näistä valittajista. Haluan dg lapselle kun ei ole nyt kivaa ja on raskasta, omaa aikaa haluan. Sä oot just se
Sekä minä että lapseni (että vanhempani, sisarukseni, tätini ja puolisoni) ollaan autismin kirjolla. Mä en käsitä, miten sen lapseni diagnoosin ois pitänyt tuoda mulle lisää omaa aikaa? Miten sen diagnoosin ois pitänyt vähentää sitä, miten raskasta välillä voi olla?
Her ran jes tas. Miksi ihmeessä olet mennyt lisimään tuollaisilla geeneillä ja vielä toisen vastaavan kanssa. Ja sitten kuormitetaan yhteiskuntaa ja vaaditaan erioikeuksia ja lisärahaa jne jne. Mitään ei tuoteta kun ei pysty (jaksa) tehdä töitä niin pitää vaan loisia muiden verovaroilla koko suku. Vitsin Hienoa!
Kuten joku kirjoittikin ap ei todellakaan ole penaalin terävin kynä.
Ei tuo autistisuku ollut ap:n.
"Kyllä lapsia kasvatetaan. Se mikä on muuttunut on se, että nykyään tiedostetaan lapsenkin oikeudet ja ne on lapsilla tiedossa. Aikuinen ei voi kasvattaa vitsalla ja uhkailulla. "
Puhut ihan täyttä p*skaa ja tiedät sen itsekin. Vitsa ja uhkailu ei liity asiaan mitenkään.
Mites selität esim. PISA-tulosten romahtamisen? Miten selität kaikki mielenterveyden ongelmat? Jne jne. On aivan selvää, että iso muutos on tapahtunut melko lyhyessä ajassa ja se muutos on ollut huonompaan suuntaan.
Siis on tääkin touhua kyllä...meidän nykynuoret eivät j*malauta osaa edes seurustella! Eivät osaa lähestyä eivätkä tehdä tuttavuutta. Suhteet jää joko syntymättä tai tosi lyhyiksi, koska ... no, mitään ei tapahdu. Kumpikaan osapuoli ei osaa viedä suhdetta sellaiseen suuntaan, että se olisi yhdessä kivaa.
Silmät auki nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Meillä ysiluokkalainen adhd/autisti
- Klo 6.30 soi pojan herätys. Käyn pyytämässä aamupalalle
- Klo 6.40 poika hohhailee huoneessaan eikä ole tullut syömään
- Klo 6.55 poika viimein on haukannut leipää sekä ottanut adhdlääkkeen
- Klo 7.15 poika pyörii alushousut ja huppari päällä vaikka muistutan että taks on kohta pihassa
-Klo 7.22 poika ryntää kengät jalassa eteisestä vessaan koska kakittaa
-Klo 7.30 poika ryntää ulos ilman takkia ja reppua
-Klo 7.32 anelen taksikuskia odottamaan vielä hetken
- Klo 7.40 poika on viimein matkalla kouluun mutta läksykirjat ovat huoneensa pöydällä.
Ja jotkut sanoi että anna sen lähteä itsenäisesti,kyllä.se oppii! Vaan kun ei opi koska aivot eivät toimi normaalisti. Jos en olisi vahtimassa,tuo ei menisi kouluun ollenkaan. Eihän se tunne edes kelloa.
Mitä hänen ja kaltaistensa olisi tarkoitus oppia koulussa? Siis oikeasti oppia, jos edes aamutoimet toistosta huolimatta eivät luonnistu. Voisi jokin muu asumismuoto ja ajanviete erikoislaitoksessa soveltua paremmin. Saattaisi koko perhe pärjätä paremmin niin.
Oppiminen voi sujua aivan hyvin, vaikka aamutoimet ei. En ap:n lapsesta toki tiedä, mutta omalla kohdalla ainakin kouluaineet ja opiskelu oli todella helppoa.
Mitään erikoislaitoksia ei ole ADHD-ihmisille ja kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille
Ei ole arpapeliä. Vajaakykyisyys jota myös nepsyydeksi kutsutaan, periytyy voimakkaasti. Vinkki: jos sinulla on susipaskat geenit, älä lisäänny. Veronmaksajat kiittävät.