Joudunko soskun tarkkailtavaksi, jos kerron neuvolassa

en jaksa uskoa että sossu sinua rupeisi tarkkailemaan, voithan mainita neuvolassa että mieli on vähän maassa..parempi se on että saat apua.

että masentunut pelkää tuollaista. Ja sen tietävät ammattiauttajatkin. Et varmasti joudu soskun tarkkailuun, avun hakeminen masennukseen kertoo vastuuntunnosta.

nyt pystyssä päin kertomaan masennuksesta neuvolassa, ovat vaitiolovelvollisia! Jos et itse anna lupaa, eivät voi aioistasi kellekkään kertoa, tsemppiä!

Mulla oli kotona 4 alle kouluikäistä lasta ja yksi kouluikäinen ja olin raskaana. Menetin kahden kuukauden aikana kaksi läheistä, molemmat nuoria jotka päätyivät itsemurhaan. Kerroin lääkärille avoimesti että en pysty öisin nukkumaan enkä muutakaan kun näen jatkuvasti unia että mun lapsille käy jotain ja ne kuolee. Lääkäri sanoi että juuri raskausaikana mieli pyrkii puhdistautumaan.



Eli mulla ei varsinaisesti ollut masennus oireita mutta se pelkkä kertominen auttoi kummasti.



Tosin tuo lääkäri on myös mun oma lääkäri terveyskeskuksessa ja olen hänelle muutenkin puhunut paljon asioita ja hän tietää kuinka vaikeita asioita olen elämässäni joutunut kohtaamaan.

itse pelkäsin samaa, mutta ihan turhaan. kerroin neuvolassa masennuksestani, ja he ohjasivat minut psykologin kanssa juttelemaan. Siellä olen käynyt silloin tällöin, ja se on helpottanut oloa. Olisin saanut myös kodinhoitoon apua, mutta arvelin pärjääväni sen verran itse etten tarvitse.



Eli kerro vain ihmeessä olostasi neuvolassa, he auttavat sinua ja ohjaavat eteenpäin mistä saat apua. Se on vain palvelus itsellesi, että jaksat jatkossa paremmin.

hakemaan kriisiapua kunnan mielenterveystoimitosta, jossa olen ollut keskusteluapua saamassa pitkään.

Minuun ei olla suhtauduttu mitenkään nuivasti päinvastoin.

Sosiaalipuolen apua tarjottiin mielenterveystoimitsosta, sillä voivat hoitaa lasta keskustelutuokion ajan. Meillä on ihan tavallinen tasapainoinen hyvintoimeentuleva perhe, eikä asiassa ollu mielestäni mitään pelättävää. Minulle vain sattui satttumaan pahoja asioita kuten läheisten kuolemat, keskiraskauden keskenmeno...



Rohkeasti kerrot asiasta!

Ja vaitiolovelvollisuus on olemassa. Ja äitien masentuminen tosi yleistä.

et voi olla masentunut. Lääkkeitä ja huomiota vain haluat.

Nyt en voi kyllä muuta sanoa kuin että pidä suus kiinni,jos et asiasta mitään tajua...

t. ei ap

Pitäisikö ap:n odottaa, että voi vielä huonommin, jolloin jäisi lapsetkin hoitamatta? Sittenkö vasta voi saada ammattiapua? Olen itse keskivaikeasti masentunut ja pystyn kyllä hoitamaan lapseni.

Vierailija:

et voi olla masentunut. Lääkkeitä ja huomiota vain haluat.

Minä kerroin vuosia jatkuneesta masennuksestani ja muista häiriöistä neuvolassa, muuta eivät tehneet kun tyrkyttivät ensikotia.

joka tuossa toisessakin ketjussa vaikuttaa...

ainakin yhtä valopäältä tuntuu.

Mun ystäväni on töissä lastensuojelussa. Heidän tavoitteenaan on tukea perheitä vaikeissa tilanteissa ja antaa apua. Eivät he ole vihollisia, jotka ovat viemässä lapset pois. Lapsen huostaanotto on viimeinen ja äärimmäinen keino. Siihen joudutaan, jos muu apua ei ole onnistunut tai jos tilanne on lapselle vaarallinen. Ei äidin masennus ole lapselle vaarallinen, jos asiat ovat hoidossa ja lapset kasvavat turvallisessa kodissa. Hoitamattomuus on vaarallista.



ps. Olen itse masentuneen äidin lapsi, jonka perhe olisi tarvinnut aikoinaan tukea ja apua, mutta sitä ei kukaan uskaltanut hakea (pelättiin sitä häpeää) Nyt jokainen joutuu aikuisiällä käymään tätä vaikeaa lapsuuttaan uudelleen läpi.