Mitä mieltä? Pettääköhän mieheni?

Olen niitä, jotka luottaa naisen vaistoonsa. Olen aina tiennyt, kenen matkaan mieheni suhteissani lähtee. Ja joka kerta ollut oikeassa :-(

Mutta toivottavasti ap:n miehellä kyse oli vai jostain harmittomasta.

Voihan olla, että molemmat on vähän ihastuneita tai sitten tämä nainen on ihastunut ja kertonut sen miehellesi ja sen takia miehesi oli vaivaantunut.



Minä ainakin olisin vastaavassa tilanteessa.



Minun neuvoni on. Anna asian olla.

Tuskin mitään vakavaa.

Ei välttämättä petä, saattaa olla ihastunut.

Näin muuten sen Sannan tänään taas kaupungilla. Minkätyyppistä työtä hän tekee?



Kysyt siis jotain tuohon tyyliin ihan ohimennen viattomasti ja jos mies vastaa, niin voit hyvin jatkaa esim. kysymällä onko Sannalla lapsia tms. Huomaat kyllä miehesi reaktioista mistä on kyse.

niin kysyisin mieheltä suoraan että kuinka hyvin hän tämän Sannan tuntee.

Anna miehen huomata että panit merkille sen tuttavallisuuden.

Voit perustella kysymystäsi sillä että olet huolissasi ja rakastat miestäsi.

Ja että olosi oli epämukava naisen lähestyessä sinun miestäsi sillä tavoin :o) Luulisi sen imartelevan miestä...



Jos mies suuttuu hirvittävästi tästä ihan ystävällisestä tiedustelusta niin voisi päätellä että hänellä on jotain salattavaa.

Hanki todisteita, syytä vasta sitten.

vaan kävelin ihan rauhallisesti. Siinä vaiheessa vain uteliaisuuttani, sillä mustasukkaisuus ei ollut vielä nostanut päätään. Vasta nyt jälkikäteen pohdin tapahtunutta siltä kannalta.



Kiitos kuitenkin asiallisesta vastauksesta!



ap

en ole mustasukkainen enkä stressaa miehen naispuolisista kavereista tms.

Se tilanne vaan oli silloin niin outo, keimailu, nolostus ja kaikki sellainen. Ja tosiaan, oli silloinen mies pelehtinyt sen naisen kanssa jo yli puoli vuotta ja siihen kaatui meidän suhde eikä se ollut sille miehelle mikään suuri onni se.



Naisen vaisto sanoi heti, sen yhden ainoan naisen kohdalla, ja syystä.

Jos toi on ainoa joka antaa aihetta epäilyyn, olet väärässä. T: 2

mun on jotenkin vaikea ottaa asiaa puheeksi. Olen aina ollut suhteessamme se, jolla on parempi itseluottamus ja jonka perään miehet katsovat. Mieheni on taas hyvin tavallisen näköinen ulkoisesti, vaikka kultaa sisältä. En kai tästä syystä ole koskaan ollut miehestäni mustasukkainen, kun muut naiset eivät ole häntä jahdanneet. Enkä nyt haluaisi alkaa sitä olemaankaan. Silti tämä tapaus jäi kovasti vaivaamaan nyt jälkikäteen.

Oliko iloinen, vaivaantunut, vai mitä? Otitko asian itse puheeksi vai miten se paljastui?



Kiitollisena,

ap

monien mutkien kautta sain vahvistusta vaistolleni, oli sellainen juttu siis että lähimmät ihmiset tiesivät tai ainakin aavistivat, eivät vain raaskineet minulle kertoa. Ja siinä vaiheessa ennen tuota tapaamista en tosiaan epäillyt yhtään mitään, siitä se aavistus putosi päälle kuin olis verho vedetty eteen.



Aluksi mies ei tunnustanut, kyseessä oli oikeasti työkaveri, mutta pitkällisen painostamisen jälkeen kyllä - ja siinäkin valehteli suhteen pituudesta.



Itse olen sellainen luonne että suhde kaatuu pettämiseen, muuta tietä ei ollut kuin erota. Siinä vaiheessa mies haukkui naista vaikka miksi kun hänen elämänsä särki - ja koskaan en itse ole katkeruutta tätä naista kohtaan tuntenut, sillä mies sen ratkaisun teki - ja ihan loppuelämäkseen minun osaltani. Sitä elämää en enää elä nimittäin.

Ehkä kuulosti pahalle tuo, että sanoin miestäni tavallisen näköiseksi. Siis tarkoitin sillä, ettei hän ole mitenkään erityisen komea mielestäni, mutta itselleni ulkonäkö ei todellakaan ole ihmisessä pääasia. Miehessäni rakastuin aivan muihiin asoihin kuin ulkonäköön siis.



Hitsi, miten tämä vaivaa. Ja nyt mietityttää jo sekin, miksi se vaivaa - voiko naisen vaisto olla oikeassa?

ihan hyvin voi vaistosi olla väärässäkin, älä huoli. Mutta kannattaa siltä mieheltä vähän siitä Sannasta kyselläkin niin asia selviää kyllä - hyviä neuvoja nimittäin tuli tuossa edellä.



Ja on minun vaisto kerran erehtynytkin, valitettavasti vain kerran.

Ikävä, että sinulle kävi noin :( Jaksan yhä kuitenkin toivoa, että itse olen väärässä asian suhteen - mutta ihmettelen vain, että MIKSI ihmeessä minulle tuli mieleen, että mieheni pettäisi minua " Sannan" kanssa, kun en koskaan ole häntä mokomasta epäillyt?



ap

Itselläkin on ollut noita ihastuksia ja kyllä olisi syyllinen ja kiusaantunut olo jos satuttais jossain samaan paikkaan puolisoiden kanssa vaikkei mitään varsinaista suhdetta olekaan.

Kokemasti tilanne muistuttaa samanlaista juttua, kuin mitä meilläkin muutama vuosi sitten. Miehellä oli siihen aikaan paljon työreissuja ympäri Eurooppaa ja samassa tiimissä oli myös eräs samanikäinen nainen. Itse oli kotona puolivuotiaan vauvan kanssa. Kerran erään työreissun jälkeen mentiin miehen kanssa käymään kaupassa, kun tämä työkaveri tuli vastaan. Nainen tervehti ihan iloisesti ja neutraalisti, mutta mies oli kuin salaman iskemä. Itselle tuli voimakas tunne, että " jaaha, meillä on puolivuotias vauva ja nyt toi äijä meni ja rakastui toiseen naiseen." Tivasin myöhemmin asiaa, mutta mies änkytti vain vaikeana, että " se on työkaveri, ei muuta." Meni pari vuotta eteenpäin, ja taas sama nainen tulee vastaan - ja sama reagointi miehellä. Myöhemmin, kun mietittiin tosissamme eroa, mies tunnusti, että oli ihastunut tähän naiseen, mutta ei sen enempää. Lopullista totuutta en tiedä, mutta luulen, että vain miehen oma aloitekyvyttömyys tai naisen välinpitämättömyys on estänyt suhteen.

ja mies oli yllättynyt. Sanoi, että oli tutustunut " Sannaan" yhden työprojektin kautta kuukausi sitten, oli siinä joku asiantuntija (ei siis samalla työpaikalla). En halua kirjoittaa tarkempia yksityiskohtia, mutta työ ja projekti ainakin kuulosti todenmukaisilta. Mies kysyi, olenko mustasukkainen. Mitä siitä pitäisi päätellä?

Varmasti ihan harmiton juttu. Voi olla että sinulle ehkä tuli yllätyksenä se että miehesi on puoleensavetävä muille naisille. Usein tollaset " harmaat" tyypit joilla ei ollut paljon flaksia nuorena, muutuvat oikeiksi namuiksi vanhetessa. Ei ole jäänyt poikamainen peli päälle.