Mikä äiti!1-viikkoisen kanssa reissuun, 2kk synnytyksestä etelään..hohhoijaa

On monta tapaa olla hyvä äiti. Täällä on aina näitä ahdasmielisiä, jotka elää omien jyrkkien sääntöjensä mukaan, eivätkä hyväksy muita tapoja. Tärkeintähän pienelle vauvalle on, että saa ruokaa, unta, hoivaa ja rakkautta. Näitä voi antaa monessa eri paikassa.

Nimenomaan lapsen etua pitäisi muistaa myös ajatella! Onko noin pienen etu tulla riepotelluksi jokapaikkaan?

Tuskin se äiti siitä masentuu jos pitää pari viikkoa kotona olla. Tai sit on jo asiat huonsti muutenkin päässä jos ei sitä kestä.



Mielestäni tyhmää väittää sitä kateudeksi jos joku haluaa lapsen edun ajatella.



Itsekin olin kyllä ihan hyvässä kunnossa lapsen syntymän jälkeen, mutta en mä missään alkuviikkoina kiitänyt, koska mielestäni se ei ollut hyväksi lapselle.

Ja uskotteko, se maailma odotti minua yhä senkin jälkeen! Ei ollut kadonnut mihinkään.

Mitähän sitten kun arki astuu oikeasti kuvioihin ja tajuntaan jysähtää se tosiseikka, että elämä onkin vauvan tulon myötä oikeasti ja peruuttamattomasti muuttunut? Kun lapsi vaikkapa sairastuu ja sen kanssa joutuu olemaan pahimmillaan parikin viikkoa kotona?



Ja ei, minä en ole kateellinen, minulla on varaa sekä shoppailla että matkustella ja lapsemme on kulkenut ulkomaanmatkoilla mukana pienestä pitäen. Siltikin meillä on tykätty myös kotona olemisesta ja en todellakaan päästä suustani sellaista sammakkoa, että elämäni olisi aivan samanlaista, olisi minulla lasta tai ei.

Mekin lähdimme etelänreissulle kun kuopus oli 2,5 kk. Oli ihanan rentouttava loma koko perheen kanssa. Muutenkin olin niin hyvässä kunnossa ja virkeä, että eipä siinä mitään sairaslomaa muutenkaan vietetty. Tehtiin aivan normaaleja asioita.



Ap kuulostaa lähinnä kateelliselta. Jos joku toinen äiti jaksaa ja haluaa tehdä noin niin anna tehdä!

. Ihan sairasta touhua yrittää elää muka ns normaalia elämää vastasyntyneen kanssa. Ehkä se on normaalia aikuiselle, muttei takuulla sille lapselle.

Joo, lapsen syntymä on maailman epänormaalein tapahtuma. Kuuluu kategoriaan oudot ilmiöt. Ei saa poistua kotoa eikä ainakaan olla tyytyväinen ja pirteä.

Puistattaa, että noin ajattelevia äitejä tosiaan on.

kuten ennekin.



Jospa äidillä on tarkoitus hankkia lisää lapsia ja haluaa siksi liikkua niin kauan kuin se on helppoa. Niin minäkin tein.

Tottakai lasten ehdoilla mennään, mutta lasten ehdoilla ei tarkoita minulle ylipainoa tai matkustamattomuutta.



En kyllä viikon ikäisen kanssa reissaamista ole kokeillut, mutta jos joku jaksaa ja haluaa niin ok. Pieni vauvahan on maailman helpoin mukana kuljetettava: nukkuu missä vaan, ruokavalio hyvinkin yksinkertainen (äidin tissit) ja oikeasti, ei terve vastasyntynyt kaipaa muuta kuin unta, läheisyyttä ja ruokaa + vaipanvaihtoa. Vauvalle on aivan sama, ollaanko Maija-tädin luona Keuruulla vai omassa kotona Nurmijärvellä, kunhan äiti ja isä ovat lähellä ja tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Muutenhan vauvat traumatisoituisivat jo siitä että syntyvät sairaalassa: onhan sekin ei-kodikas, vieras ja levoton paikka.

sillon se väsymys tullut

että vauva ei muuta elämää? Onko tämä äiti missään vaiheessa kertonut, että aikoo elää juuri samanlaista elämää kuin ennen vauvaa? Tai että se tulee olemaan katastrofi, kun joutuu tulevaisuudessa viettämään aikaa kotona sairaan lapsen kanssa.



Jos virtaa riittää, niin sen kun on aktiivinen. Olen pahoillani, mutta varsin moni vastauksista kuulostaa vain kateellisten panettelulta. Ja mikäs siinä, olen minäkin kateellinen niille, jotka viettävät aktiivisempaa elämää kuin minä. Mutta eipä tule mieleen ruveta kritisoimaan heidän elämäntyyliään.

Lentokoneissakin voi olla vaikka mitä pöpöjä.

Jos tuo äiti olisi nuori, kukaan ei ylistäisi/peräti kadehtisi häntä!

Kuulostatte ihan vanhoilta mummoilta. Kuulkaa pöpöjä on ihan niissä "sallituissa" seurakunnan perhekerhoissa, puistoissa, neuvolassa... you name it!

Lapseni oli kolme päivää vanha, kun matkustimme 250 km - synnäriltä kotiin!

Lapseni oli kaksi viikkoa vanha, kun matkustimme noin 300km isovanhempien luokse viikoksi - minun oli helpompi matkustaa kuin vanhojen ihmisten ja mieskin oli reissussa.

Lapseni täytti 3kk Jenkeissä - lapsiraukka joutui olemaan auringossa, lämpimässä sen sijaan, että olisi pääsyt sateiseen Suomeen. Ja joutui vielä nukkumaan 10 tuntia lentokoneen babybasketissa.

Lapseni on nyt kolmannella luokalla koulussa, kavereita riittää ja koulu enee tosi hyvin - mihin hän olisikaan yltänyt, jos olisi saanut olla kotona äidin kanssa ja päässytt katsomaan päiväuusinnat kaunareista ja kaikista muista saippuasarjoista.

ja odotamme koko perhe sitä, että jään äitiyslomalle ja meillä on parempi mahdolisuus matkustella! Lähdemme koko porukka vähän kauemmas nauttimaan elämästä. Mitä ihmeellistä siinä on - mainio tilaisuus, kun on hetken irti töistä. nauttikaa ihmiset!

Ei miehen kanssa kumpikaan saada töistä noin vaan ylimääräisiä lomia, saati että ne sattuisivat samaan aikaan, joten ainoita mahdollisuuksia kunnon perhelomiin ovat olleet juuri äitiysloma/hoitovapaa.

Lentokoneissakin voi olla vaikka mitä pöpöjä.

vauveli oli ressussa heti sairaalasta päästyään ja varmasti sai PÖPÖJÄ, ja hyvä niin ikää on nyt 10v. Ja sairaana oli eka kerran 1v6kk (flunssa). Ja sen jälkeen n. kerran vuodessa tuo flunssa, että hyvät luonon rokotukset sai pienestä pitäen. Moni pöpösuojeltu sairastaa jatkuvasti. Varsinkin päiväkodin aloittaessa.

Miksi sen viikonikäisen vauvan kanssa pitää olla kotona? Kertokaa. Pieni vauva on tottunut jo vatsassa siihen elämän rytmiin jota äiti elää, ja hänen on helppo sopeuta kohdun ulkopuoliseen elämään, kun se jatkuu samantapaisena.

Ja kyllä se äiti sen menemisen lopettaa siinä vaiheessa, kun alkaa tuntua liian raskaalta, joten älä huoli.

LISÄISIN VIELÄ, ETTÄ TÄYSIMETETTYYN VAUVAAN HARVEMMIN ISKEE PÖPÖT!

En ymmärrä, että mikä hinku sitä lasta on kiikuttaa joka puolella heti syntymän jälkeen. Turvallisin ja rauhallisin paikka on kotona ja takuulla tasapainoisin alku elämälle tulee rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä. Ihan sairasta touhua yrittää elää muka ns normaalia elämää vastasyntyneen kanssa. Ehkä se on normaalia aikuiselle, muttei takuulla sille lapselle.

Tämä kodin rauha ja turva on ihan nykyajan äitien hömpötyksiä. Ei ole kovinkaan montaa vuotta siitä, kun maatalojen emännät lähtivät todella nopeasti synnytyksen jälkeen peltotöihin, ja vauva kulki mukana. Neuvoloissakaan ei suositella, että linnottautuisi neljän seinän sisälle. Kaikkien muiden kanssa voi ulkoilla heti, paitsi talvivauvojen kanssa pakkasrajan mukaan. Tietysti riippuu myös äidin kunnosta, mutta kuten todettua, ap:n tuttava taitaa olla luontainen synnyttäjä.