Mikä äiti!1-viikkoisen kanssa reissuun, 2kk synnytyksestä etelään..hohhoijaa

Piä huoli omista asioistasi niin on sullakin helpompaa! Mukavat viikonloput!

Mutta kieltämättä mullekin tulee tuollaisista olo, että jotenkin vimmaisena yrittävät pitää kiinni "vanhasta elämästä" ja ikäänkuin todistella että ei mikään muutu vauvan syntymän jälkeen, ihan samalla tavalla voi elellä kuin sinkkunakin. Ei tunnu missään, ihan pirteänä porhalletaan pitkin.



En tiedä, ehkä olen väärässä. Olemme erilaisia..Itse en moiseen olisi pystynyt, enkä ennenkaikkea halunnut. (Paitsi se yksi ylimääräinen kilo, se olisi ok :) On meinaan muutama enemmän.)

Hän kävi Suomessa synnyttämässä ja reissasi sitten viikon vanhan kanssa takaisin miehen työkomennuspaikkakunnalle.



Itse olin kolmikuisen kanssa pari viikkoa Espanjassa keskellä talvea. Se oli aivan ihana reissu, ei tarvinnut työntää vaunuja umpihangessa eikä kiskoa toppahaalareita päälle.

Tuttavani sai ensimmäisen lapsensa, joka on tietysti puettu parhaimpiin muotivaatteisiin. Koti on täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vauva oli viikon ikäinen kun se raijattiin sukulaisreissulle toiselle puolen Suomea. Joka päivä äiti käy shoppailemassa. Nyt on etelänreissu tulossa, vauva vasta 2kk!! Kysyin että miten jaksat. Kuulemma "tosi hyvin".

Voiko tosiaan joku olla noin pirteä vastasynnyttäneen äiti että jaksaa painella ympäri maata?? Itse olin aivan poikki ensimmäiset kuukaudet, hyvä että kauppaan jaksoin raahautua!!

Tuolla äidillä jäi tasan 1 kg ylimääräistä ja se on kuulemma saatava nyt heti pois kun on kuulemma "läski".. että joopa joo..

huonokuntoiseksi ja väsyneeksi kantturaksi?

Mina olin ekan jalkeen hyvassa ja pirteassa kunnossa. Kiloja ei jaanyt yhtaan ylimaaraista. Minun mielestani ei ollut mitaan tarvetta jaada kotiin seinien sisalle sen takia etta olin saanut juuri vauvan. Minakin kavin shoppailemassa, kahvilla ja reissasimme, enka ajatellut etta siina oli mitaan pahaa. Ei kait ketaan siita tarvi arvostella jos on vauvan syntymisen jalkeen energiaa ja elama jatkuu.

kiva vaan, että joku jaksaa. Itse olin ekan lapsen synnytyksen jälkeen tosi huonossa kunnossa, hyvä kun jaksoin yhtään mitään... Toisen synnyttyä olo on ollut ihan erilainen, ihan kun ei olisi koskaan synnyttänytkään. Väsymystäkään ei ole vielä ollut (vauva 2kk), joten mikä ettei voisi vaikka reissuun lähteä?

Tuttavani sai ensimmäisen lapsensa, joka on tietysti puettu parhaimpiin muotivaatteisiin. Koti on täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vauva oli viikon ikäinen kun se raijattiin sukulaisreissulle toiselle puolen Suomea. Joka päivä äiti käy shoppailemassa. Nyt on etelänreissu tulossa, vauva vasta 2kk!! Kysyin että miten jaksat. Kuulemma "tosi hyvin".

Voiko tosiaan joku olla noin pirteä vastasynnyttäneen äiti että jaksaa painella ympäri maata?? Itse olin aivan poikki ensimmäiset kuukaudet, hyvä että kauppaan jaksoin raahautua!!

Tuolla äidillä jäi tasan 1 kg ylimääräistä ja se on kuulemma saatava nyt heti pois kun on kuulemma "läski".. että joopa joo..

Tämä äiti oli ilmeisesti luontainen synnyttäjä, jos viikon päästä oli jo reissukunnossa. Pitänyt itsestään huolta raskausaikana, ei ole lihonut ylimääräistä ja ollut ilmeisesti hyvässä fyysisessä kunnossa. Tämä on käsittääkseni neuvoloidenkin ohje raskausajalle. Kaikki eivät plussattuaan jää sohvalle makaamaan ja mättämään sipsejä naamaansa. Ilmeisesti perheellä on myös rahaa mukavasti käytettävissään, kun kerran äidillä on varaa shoppailla sanojesi mukaan ihan joka päivä. Mikäs siinä. Ei äidin ja vauvan tarvitse linnottautua neljän seinän sisälle.

Eli summa summarum: olet kateellinen tuttavasti a) painosta, b) matkusteluista ja c) rahoista. Olet säälittävä.

Itse liikuin aika vapaasti ekan lapsen jälkeen ja lomamatkalle lähdettiin hänen ollessa 3 kk ikäinen. Toisen lapsen syntymän jälkeen olin niin poikki (ikäeroa 1,5 vuotta ja esikoinen pahassa uhmaiässä), että tuli oltua lähes neljän seinän sisällä. Kaupassa käyntikin oli työn ja tuskan takana. Seinät meinasivatkin sitten kaatua päälle eli tuli jonkinlaista masennusta...



Nyt kolmannen lapsen syntymän jälkeen olen taas tosi reipas, shoppailen lähes päivittäin ja urheilen 3-4 kertaa viikossa ilman vauvaa (lisäksi pitkät kävelylenkit vaunujen kanssa ja kotijumpat vauvan kanssa). Matkalle voisin lähteä vaikka heti, mutta esikoisen koulusta ei taida saada lisää vapaata, kun on keväälle jo yksi 2-viikon matka tiedossa... Voisin ihan hyvin lähteä reissuun kahdestaan vauvankin kanssa! Vauva on siis 3 kk.



Tilanteet ovat erilaisia, eikä pidä lähteä tuomitsemaan niin kotona nyhjäävää kuin supershoppailijaakaan... :)

Kun vauvalla on nälkä, niin imettää voi heti. Lapsi kulkee kätevästi mukana esim. liinassa jne.



Kun vauvamme oli neljän päivän ikäinen olimme sukujuhlilla muutaman sadan kilometrin päässä. Ensimmäisen vuoden aikana vauvamme teki pidemmän reissun ulkomaille ollesaan 2kk, 3kk, 5kk, 7,5kk ja 10kk.



Kyllä vaan vauvan kanssa matkustaminen on ollut paljon helpompaa kuin 1-2-vuotiaan kanssa.



Nyt lapsi on siis jo 5v ja ihan normaalin ja järkevän lapsen kirjoissa niin neuvolan, päiväkodin kuin tuttujenkin mielestä eli ei ehkä mennyt pilalle vaikka ei neljän seinän sisällä pysyttykään.



Nyt on toinen lapsi tulossa, mutta elämäntilanteemme on täysin muuttunut. Voi olla, että tämä lapsi ei kotinurkkia kauemmaksi ihan heti pääsekään ;)

..kuin sen että onko nyt ihan turvallista kuljetella vielä herkkää 1-viikkoista ihan missä sattuu. Mun mielestä pari ekaa viikkoa vauvan paikka on kotona. 2kk on myös aika pieni ulkomaan reissulle, mitä lääkettä niin pienelle uskaltaa edes antaa jos se siellä sairastuu?? Joku 3kk on jo vähän eri juttu..



Vois mun mielestä ihminen aina sen verran rauhoittua uuden perheenjäsenen saatuaan että malttaisi hetken kotonakin olla, ihan lapsen parhaaksi.

Enkä mäkään mitenkään hysteerinen ole pöpöjen sun muiden suhteen, silti vaan näin asian näkisin.

tein saman vielä kolmannenkin kanssa:) Vauva oli kuukauden kun lähdettiin reisuun. Ekan kanssa kävin kuntosalilla jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen- vauva nukkuin päikkärit ja äiti treenasi. En ymmärrä oikein ihmetystäsi- taidat olla itse vain laiska ja ahdasmielinen!

Me ollaan jokaisesta vauvasta todella kiitollisia ja jokainen vauva on tuonut omat muutkset elämään.. Jokaisen vauvan kanssa onj myös reissattu.. Tämä kolmas (lapset 2 vuoden välein, vanhin siis nyt 4v) vauva oli 2kk, kun teimme lomareissun kreikkaan. Itse olen synnyttänyt lapset sektiolla, mutta voimia on hyvin riittänyt, kiitos myös lomailun. Lomanvietto paikat on aina valittu lasten ehdoilla, lomakylä, allinglusive jne. Eli lomaa ei tarvitse tuhlata säntäilyyn sinnetänne vaan nauttia olosta ja lojua vaan..

Kukin tekee tyylillään, toisilla on kiire baariin, itse en ole esikoisen ilmoitettua tulostaan käynyt baareissa, ei vain ole tehnyt mieli..

Toiset vauvat vaan on rauhallisimempia ja nukkuvat paljon.

En ymmärrä, että mikä hinku sitä lasta on kiikuttaa joka puolella heti syntymän jälkeen. Turvallisin ja rauhallisin paikka on kotona ja takuulla tasapainoisin alku elämälle tulee rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä. Ihan sairasta touhua yrittää elää muka ns normaalia elämää vastasyntyneen kanssa. Ehkä se on normaalia aikuiselle, muttei takuulla sille lapselle.

Ja todistella että mikään ei muuttunut. Elämä parani kun on nyt se kaivattu vauvakin.

Ymmärrettävää. Sitä voi sitten miettiä, että onko kulisseissa kaikki todella ihan niin hyvin. Ehkä jollain on, jollain ei. Ja jossain vaiheessa, viimeistään kun lapsia tulee lisää, se todellisuus jysähtää. Ehkä sitten vähän rankemmin tämmöisille äideille, kun ei enää pääsekään kahden kanssa niin hyvin liikkeelle. Tai ehkä nämä jättää ne toiset lapset tekemättä. Tai tekee huomattavasti myöhemmin...?

Tai sitten elävät ruusunpunaisissa kuvitelmissa, tai ehkä vaan ehkäisy pettää ...

Minusta pientä vauvaa ei edes pitäisi lähteä kauheasti retuuttamaan pitkin maita ja mantuja jos ei ole jostakin syytä pakko. Ajattelen asiaa lapsilähtöisesti ja vastasyntyneelle on parempi rauhassa totutella tähän maailmaan ilman kaikkea jatkuvaa hässäkkää. Ei saisi vanhemmat olla niin levottomia, etteivät pysty pienen lapsen takia yhtään rauhoittumaan aloilleen.

Saa sitä hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen olla mutta lapsen etu ennen kaikkea.

Oletteko te oikeasti näin kateellisia?



Aina puhutaan siitä miten äidit on väsyneitä ja vauva-aika on rankkaa. Minusta se on hienoa, että jollain äidillä oikeasti riittää energiaa ja terveys pysyy kunnossa. Eiköhän se ole lapsenkin edun mukaista, että äiti voi hyvin ja on pirteä.



Pitäisikö tämänkin mamman jumittaa kotiin masentumaan ja lihomaan ollakseen hyvä äiti?

Toisen naisen shoppailu, matkustaminen ja muotivaatteet eivät ole sulta pois.

Oletteko te oikeasti näin kateellisia?

Aina puhutaan siitä miten äidit on väsyneitä ja vauva-aika on rankkaa. Minusta se on hienoa, että jollain äidillä oikeasti riittää energiaa ja terveys pysyy kunnossa. Eiköhän se ole lapsenkin edun mukaista, että äiti voi hyvin ja on pirteä.

Pitäisikö tämänkin mamman jumittaa kotiin masentumaan ja lihomaan ollakseen hyvä äiti?

Hyvä äiti on lihava, väsynyt ja ainainen valittaja. Kuinka itsekästä onkaan äidiltä laittaa itseään saati harrastaa yhtään mitään...hoikkuudesta puhumattakaan :)