Millaista maaseudulla perheiden elämä oli -50 ja -60 -luvuilla
Olisi kiinnostavaa kuulla. Voi eri vuosikymmeniäkin, nyt vaan mietin vanhempieni lapsuutta.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että kun on noita aikoja elänyt, niin esim. mihinkään alkeellisissa oloissa mökkeilyyn ei ole ikinä ollut kiinnostusta. Ulkovessa esimerkiksi on niin inhottava muisto, että sellaista ei halua kokea mielellään ikinä enää. Eikä sitä että vesi tulee sisään kaivolta kantamalla jne. Osaan kummasti arvostaa nykyajan mukavuuksia, kun on joutunut elämään lapsena ja nuorena ilman.
Muuten elämä toki oli aika köyhää, meilläkin paljon lapsia (8), mutta ei sitä köyhyyttä niin pitänyt pahana, kun lähes kaikki muutkin ympärillä oli yhtä köyhiä. Se elintaso oli normaali, josta poikkesivat lähinnä jotkut harvat isompien tilojen asukit. Meillä ei ollut varsinaisesti äärimmäistä köyhyyttä, esim. nälkää, vaikka kyllä vaikka sunnuntain herkun lihapullien määrä säännösteltiin, niin että 3 per lapsi, ei saanut "hounia" liikaa.
Yksi mistä olen vähän katkera ollut on se, että kun rahaa oli vähän, meillä tehtiin päätös, että tytöt käy kouluja minimimäärän. Koska sen jälkeen koulu olisi alkanut maksaa, eikä kaikkia lapsia ollut varaa laittaa kouluihin. Luulen, että minusta olisi voinut tulla korkeastikin koulutettu jos olisi annettu mahdollisuus. Mutta minä menin kauppaan myyjäksi sitten vaan, ja niissä hommissa olen "urani" tehnyt.
Huvittava huomio myös nykyisestä kouluruokakeskustelusta, kun ajatellaan että kasvisruokapäivät on jotain nykyajan vihervasurien hömpötystä. Ei meinaan syöty juuri liharuokia mun lapsuudeessa kouluissa. Puuroa ja vellejä ne pääosin oli. Hernekeittoa oli torstaisin, siinä oli hieman lihaakin. Mutta usein oli esim. grahampuuro ja maitoa, tai kauraryynivelli, leipää ja maitoa.
Niin silloin oli pakon sanelemaa kun ei ollut lihaa. Nyt ideologista. Onhan se silloin eri asia. Silloin liha oli luksusta. Nyt muuttunut arkiruuaksi..
Kiintoisaa lukea toisten kokemuksia 50- 60 luvusta ja voin alkekirjoittaa samat muistot. Elämä oli täynnä niukkuutta kaikesta eli köyhää, hyvin köyhää, mutta silti ei valitettu mistään. Töihin mentiin 15- vuotiaana ja jopa ennen sitä. Ei nykyajan köyhät tai itseään köyhinä pitävät tiedä mitään oikeasta köyhyydestä.
"Täytyy sanoa, että kun on noita aikoja elänyt, niin esim. mihinkään alkeellisissa oloissa mökkeilyyn ei ole ikinä ollut kiinnostusta. Ulkovessa esimerkiksi on niin inhottava muisto, että sellaista ei halua kokea mielellään ikinä enää. Eikä sitä että vesi tulee sisään kaivolta kantamalla jne."
Niin me ollaan erilaisia. Itse kun olen lapsuuttani noin elänyt, ei ole mitään ongelmaa elää samalla tavalla nyt 50+ ikäisenäkään.
Molemmat vanhemmat syntyneet 50-luvulla, toisella oli todella köyhää ja toisella asiat paremmin.
Köyhän perheen vanhempi ei saanut köydä kouluja kuin minimin ja lähti jo nuorena Ruotsiin töihin. Heillä oli pieni maatila, yksi tai kaksi lehmää. Perheen isä kuoli kun kyseinen vanhempani oli lapsi, ja tulot olivat siis todella pienet. Ilmeisesti ihan ruoastakin oli pulaa. Pienet tilukset ovat olleet jo kymmeniä vuosia aivan rapistuneet.
Varakkaamman perheen vanhempi sai käydä kouluja ja kävi itseasiassa ns. eliittilukioon. Hänkin maatilalta, isommalta sellaiselta. 30-luvulla rakensivat uuden navetan ja sinne tuli sähköt, vesi ja oli jopa lypsykone. Asuivat hänen isänsä kotitilalla vanhassa, 1800-luvulla rakennetussa talossa mutta vanhempansa rakensivat 50-luvulla tiluksille oman talon, johon tuli ihan sisävessa. Vesi ja sähkö tuli tietty myös. Itse asiassa siihen vanhaan, 1800-luvun taloon tuli myös sähköt, mutta sisävessaa ei ollut.
Riisipuuroa syötiin kesät talvet sunnuntaisin. Televisiota ei alkuun ollut, en tiedä minä vuonna tuli, olisiko 70-luvulla. Yltiömäisen rikkaita eivät olleet, mutta pystyivät hankkimaan laadukkaita huonekaluja ja astioita. Myöhemmin jopa pari sijoitusasuntoa kaupungin keskustasta. Tilalla ei ole enää eläimiä, mutta rakennukset ovat hyvässä kunnossa ja remontoitu ajantasaisesti. Tila on sukumme kesäpaikkana nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Jos sen kertoisin, kukaan ei uskoisi. Eikö muka sähköä, johan Suomi sähköistettiin 1920-luvulla? Eikö traktoria? Hah,kenenkään koulumatka 5 km metsäteitä. Bussillagan vietiin. Ois ollut 10 maanteitä. Esim pyörällä. Meillä oli yks polkupyörä, vanha rämä. 10 lasta joista olen nuorin. Eikö muka meijeriin maitoa, mikä in seperaattori ja kirnu? Mikä on sirppi, mikä ruiskuhilas? Mikä on kerppu?
Eikö ees pesukonetta, 100 vuotta vanha juttu pyykkipaljut ja pyykkipaljut.
Tommosia saa vastaukseksi jos kuvailee 50-luvun alun harmaata mökkiä, torpparilunastuksessa vaarin lunastamaa.
Tässä ketjussa oli kyse suomalaisesta maaseudusta. Noin 60 vuotta sitten monessa taloudessa oli vain pulsaattoripesukone. Äidilläni oli pieni ylellisyys linko, jolla pyykit sai kuivemmaksi kuin pulsaattorin telojen välissä.
Suomenhevosia työkäytössä oli 1950-luvulla 408 000 hevosta. 1960-luvulla alkoi metsä- ja maataloustöissä saada koneista vähennyksiä, ja silloin traktori alkoi olla hevosta tavallisempi näky maataloudessa ja puunkuljetuksessa.
Äitini hiihti kouluun 5 kilometriä 1950-luvulla, minut kuljetettiin sama matka taksilla 1960-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi ollut terapeuteille tulolähde jos kaikki 50-luvun lapset olisivat jääneet pohtimaan lapsuuttaan.
Onneksi ei ollut tapana jäädä jänkkäämään miksei meillä ollut samoin kuin jossain muussa perheessä. Vaan ruvettiin tekemään elämästä oman näköistä, kestettiin se tylsä työkin jossa "aivot pantiin narikkaan " töihin tullessa.
En tiedä onko se sitten niin onnellista. Heille itselleen, tai muille. Täälläkin oli pitkä ketju millaisia esim. 1970-luvun äidit paljolti olivat. Nehän on juuri tuota ikäluokkaa ne äidit, usein 40- ja 50-luvulla syntyneitä. Ja koko siitä ketjusta oikein huokui käsittelemätön trauma, katkeruus jne niiden äitien asenteista, sanoista ja teoista. Itse olen 1974 syntynyt, ja äitini oli sellainen tyypillinen kireä häpeällä kasvattaja ja marttyyri, itsensä pakon edessä kovettanut, ja samaa kovuutta vaati muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sen kertoisin, kukaan ei uskoisi. Eikö muka sähköä, johan Suomi sähköistettiin 1920-luvulla? Eikö traktoria? Hah,kenenkään koulumatka 5 km metsäteitä. Bussillagan vietiin. Ois ollut 10 maanteitä. Esim pyörällä. Meillä oli yks polkupyörä, vanha rämä. 10 lasta joista olen nuorin. Eikö muka meijeriin maitoa, mikä in seperaattori ja kirnu? Mikä on sirppi, mikä ruiskuhilas? Mikä on kerppu?
Eikö ees pesukonetta, 100 vuotta vanha juttu pyykkipaljut ja pyykkipaljut.
Tommosia saa vastaukseksi jos kuvailee 50-luvun alun harmaata mökkiä, torpparilunastuksessa vaarin lunastamaa.
Tässä ketjussa oli kyse suomalaisesta maaseudusta. Noin 60 vuotta sitten monessa taloudessa oli vain pulsaattoripesukone. Äidilläni oli pieni ylellisyys linko, jolla pyykit sai kuivemmaksi kuin pulsaattorin telojen välissä.
Suomenhevosia työkäytössä oli 1950-luvulla 408 000 hevosta. 1960-luvulla alkoi metsä- ja maataloustöissä saada koneista vähennyksiä, ja silloin traktori alkoi olla hevosta tavallisempi näky maataloudessa ja puunkuljetuksessa.
Äitini hiihti kouluun 5 kilometriä 1950-luvulla, minut kuljetettiin sama matka taksilla 1960-luvulla.
Sähköttömässä talossa ei ollut pulsaattorikoneita. Kertojan kotonahan ei ollut sähköä ja koska köyhää oli elämä takapajuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi ollut terapeuteille tulolähde jos kaikki 50-luvun lapset olisivat jääneet pohtimaan lapsuuttaan.
Onneksi ei ollut tapana jäädä jänkkäämään miksei meillä ollut samoin kuin jossain muussa perheessä. Vaan ruvettiin tekemään elämästä oman näköistä, kestettiin se tylsä työkin jossa "aivot pantiin narikkaan " töihin tullessa.
En tiedä onko se sitten niin onnellista. Heille itselleen, tai muille. Täälläkin oli pitkä ketju millaisia esim. 1970-luvun äidit paljolti olivat. Nehän on juuri tuota ikäluokkaa ne äidit, usein 40- ja 50-luvulla syntyneitä. Ja koko siitä ketjusta oikein huokui käsittelemätön trauma, katkeruus jne niiden äitien asenteista, sanoista ja teoista. Itse olen 1974 syntynyt, ja äitini oli sellainen tyypillinen kireä häpeällä kasvattaja ja marttyyri, itsensä pakon edessä kovettanut, ja samaa kovuutta vaati muilta.
Niin. Kirjoittajat eivät olleet terveitä tuosa ketjussa. He olivat tyytymättömiä lapsuuteensa joka ei ollut sama kuin heidän lapsillaan noin 2000. Monet työkyvyttömyyseläkkeellä. Ehkä sitten perinnöllistä? Terve ihminen ei jää lapsuuteen.
Ihan normaalia perheitä on suurin osa boomerien perheisymtä ollut ja viiskymppuset menestyneitä ja tasapainoisua
Vierailija kirjoitti:
Jos sen kertoisin, kukaan ei uskoisi. Eikö muka sähköä, johan Suomi sähköistettiin 1920-luvulla? Eikö traktoria? Hah,kenenkään koulumatka 5 km metsäteitä. Bussillagan vietiin. Ois ollut 10 maanteitä. Esim pyörällä. Meillä oli yks polkupyörä, vanha rämä. 10 lasta joista olen nuorin. Eikö muka meijeriin maitoa, mikä in seperaattori ja kirnu? Mikä on sirppi, mikä ruiskuhilas? Mikä on kerppu?
Eikö ees pesukonetta, 100 vuotta vanha juttu pyykkipaljut ja pyykkipaljut.
Tommosia saa vastaukseksi jos kuvailee 50-luvun alun harmaata mökkiä, torpparilunastuksessa vaarin lunastamaa.
Köyhyyden lisäksi on näyttänyt olevan puutetta oppimisessa. Todella vaikea ymmärtää mitä halusit sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sen kertoisin, kukaan ei uskoisi. Eikö muka sähköä, johan Suomi sähköistettiin 1920-luvulla? Eikö traktoria? Hah,kenenkään koulumatka 5 km metsäteitä. Bussillagan vietiin. Ois ollut 10 maanteitä. Esim pyörällä. Meillä oli yks polkupyörä, vanha rämä. 10 lasta joista olen nuorin. Eikö muka meijeriin maitoa, mikä in seperaattori ja kirnu? Mikä on sirppi, mikä ruiskuhilas? Mikä on kerppu?
Eikö ees pesukonetta, 100 vuotta vanha juttu pyykkipaljut ja pyykkipaljut.
Tommosia saa vastaukseksi jos kuvailee 50-luvun alun harmaata mökkiä, torpparilunastuksessa vaarin lunastamaa.
Köyhyyden lisäksi on näyttänyt olevan puutetta oppimisessa. Todella vaikea ymmärtää mitä halusit sanoa.
En voi auttaa. Kommentissahan sanotaankin että turha kertoa asioista joita ei ymmärrä nuoremmat ja maaseutua tuntemattomat. Tuohan kuvaa ivaa ja vastaväitteitä mitä kertoja on saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi ollut terapeuteille tulolähde jos kaikki 50-luvun lapset olisivat jääneet pohtimaan lapsuuttaan.
Onneksi ei ollut tapana jäädä jänkkäämään miksei meillä ollut samoin kuin jossain muussa perheessä. Vaan ruvettiin tekemään elämästä oman näköistä, kestettiin se tylsä työkin jossa "aivot pantiin narikkaan " töihin tullessa.
En tiedä onko se sitten niin onnellista. Heille itselleen, tai muille. Täälläkin oli pitkä ketju millaisia esim. 1970-luvun äidit paljolti olivat. Nehän on juuri tuota ikäluokkaa ne äidit, usein 40- ja 50-luvulla syntyneitä. Ja koko siitä ketjusta oikein huokui käsittelemätön trauma, katkeruus jne niiden äitien asenteista, sanoista ja teoista. Itse olen 1974 syntynyt, ja äitini oli sellainen tyypillinen kireä häpeällä kasvattaja ja marttyyri, itsensä pakon edessä kovettanut, ja samaa kovuutta vaati muilta.
Sinulla taitaa olla kovuutta äitiäsi kohtaan mutta ei elämää kohtaan.
Äitisi on ehkä voittanut monia vaikeuksia ym taustastaan riippuen. Sinä synnyit peruskouluaikaan, mukavuuksien ja lelujen keskelle, teininä 80-luvun lopulla nuorten jo vapaaseen nykyaikaan.
Oma samanikäiseni 40-luvun vanhemmista syntynyt on vauras, otaniemen käynyt aikuisten lasten isä, yhdessä samassa avioliitossa. Kuten muutkin sisaruksensa, ei tommosta "boomerivihaa."
Papan kanssa oli ollut vääntöä joka oli kova hevosmies traktorista joka tuli 1960.Telkkari sitten 1964 ja ensimmäinen auto 1965.Sähköt oli tullut 1948 ja lypsykone 50 luvulla.
Millaista ruokaa syötiin, esim aamu- ja iltapalat? Erosiko arki ja pyhä, miten? Miten hygienian laita, hammaspesut jne? Vietettiinkö synttäreitä?
Köyhässä kodissa puyroa ja ruislepää ja itse kirnuttua voita aamupalaksi.
Iltapalaa ei juuri muistaakseni syöty klo 18.00 aterian jälkeen. Eihän sitä kukuttu hereillä ainakaan yhdeksää pitemmälle. Aamulla navetalle kuudelta.
Kesällä marjoja ja viiiliä. Mannavellit ja makaronivellit usein ruokana lapsille.
Kavereita oli paljon, koska joka kodissa vähintään 3/5 lasta ja enemmänkin, äidit olivat myös kotiäitejä!! Kylät olivat tiiviitä sodan jälkeen, veteraaneilla omakotitalot ja isot pihat puutarhoineen ja hermohoidot!
Minä muistan vaan nega-asiana isien heikot hermot (sota), jotka sitten johtivat riitaan viinapullon kanssa!
Jälkeenpäin ajatellen veteraanien asiat hoidettiin todella hyvin tässä maassa!!
Siihen aikaan ei jätettä juuri syntynyt kun käytettiin loppuun ja vielä kierrätettiin senkin jälkeen. Maito oli muovipusseissa, nekin pestiin ja leikattiin matonkuteiksi ja kudottiin mattoja niistä samoin kuin loppuun kuluneista vaatteista. Jos aikuisten vaatteissa oli vielä käyttökelpoista kangasta kuluneisuudesta huolimatta, niistä valmistettiin pienimmille vaatteita. Kaikki napit, soljet ja vetoketjut otettiin talteen ja niitä hyödynnettiin, jos jostain nappi irtosi ja katosi tai vetoketju hajosi. Pienetkin ehjät tilkut säästettiin paikkakankankaiksi tai ommeltiin tilkkupeittoja tai -vaatteita.
Ylikäänyttä ruokaa ei koskaan heitetty pois, vaan kaikki syötiin tai hyödynnettiin jotenkin uuteen ruokaan. Olen lapsuudestani oppinut paljon ja en edelleenkään heitä jämäruokaa pois vaan hyödynnän sen. Esim jämäpuurot uppoaa leipä- tai lettutaikinaan, hieman nahistuneet vihannekset pääsevät sosekeiton aineksiksi, kuivahtaneet leivät köyhiksi ritareiksi jne