Paha mieli kaverikuvista

"Sisaruskuvia voidaan edelleen ottaa, sillä ne perustuvat oppilaiden keskinäisten valintojen sijaan perhesuhteisiin."

Eli lapsella ei ole oikeutta valita, kenen kanssa hän haluaa olla kaveri? Toki ketään ei saa kiusata, mutta tämä menee jo aika pitkälle, jos lapselta viedään oikeus itse määritellä, kenet hän kokee ystäväkseen. Eihän aikuistenkaan elämä toimi niin, että meidän pitäisi olla kavereita kenen tahansa kanssa vain siksi, ettei kukaan tuntisi jäävänsä ulkopuolelle. Ystävyyshän nimenomaan perustuu vapaaehtoisuuteen ja aitoon haluun olla toisen kanssa, ei siihen, että pakolla velvoitetaan.

Suomalaiset - pahan mielen kansaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tällainen humanistinen lässytys on tuhonnut suomalaisen peruskoulun.

Sano nyt edes yksi konkreettinen esimerkki siitä miten koulumenestys ja kaverikuvien kieltäminen liittyvät toisiinsa.

Se että varotaan ettei kellekään vain tulisi paha mieli. 

Kaverikuvat -> jollekin voi tulla paha mieli.

Tarkkis -> tarkkikselle joutuvalle voi tulla paha mieli.

Kuri -> kieltämisestä ja säännöistä voi jollekin tulla paha mieli.

Vaatimukset -> ei saa vaatia, jollekin tulee paha mieli 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset - pahan mielen kansaa

No tee sinä muutos itsessäsi. Siitä se alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei noita kaverikuvia tarvita. Otin itsekin teininä kaverikuvan kaverin kanssa, jota en koulun jälkeen nähnyt kuin 1-2 kertaa eikä olla edes juuri missään yhteydessä oltu muuten kuin facebook kaverina. Pidin silloin tärkeänä kaverina, mutta hän vaihtoi koulua, muutti pois ja vaihtoi minut toiseen kaveriin. Turhaa rahan hukkaa. Nuo lasten kaverisuhteet ei ole mitään kiveen hakattuja kun tapahtuu muuttoja sun muita tilanteita. Ei tarvitse liittyä edes mitään sen kummempaa draamaa noihin. 

Mutta varmaan sillä hetkellä kun kaverikuva otettiin koit sen tärkeäksi?

Vierailija kirjoitti:

Koulu ei ole oikea paikka sille, että lapsen yksinäisyys, perheen varattomuus yms. hierotaan lapsen silmille. 

Mutta miten tällainen lapsii sitten selviää aikuisena, koska ei aikuistenkaan maailmassa olla kaikkin kavereita eikä kaikilla ole yhtälailla raha. Se, että oppii pieniin pettymyksiin lapsena auttaa myös selviämään siitä elämästä aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu ei ole oikea paikka sille, että lapsen yksinäisyys, perheen varattomuus yms. hierotaan lapsen silmille. 

Mutta miten tällainen lapsii sitten selviää aikuisena, koska ei aikuistenkaan maailmassa olla kaikkin kavereita eikä kaikilla ole yhtälailla raha. Se, että oppii pieniin pettymyksiin lapsena auttaa myös selviämään siitä elämästä aikuisena.

Luuletko, ettei niitä pettymyksiä tule ihan tarpeeksi koulun ulkopuolella? Jos on yksinäinen ja/tai köyhä, sitä ei pääse pakoon vaikka sen takia ei joutuisi kärsimään koulussa yhtään enempää kuin on pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu ei ole oikea paikka sille, että lapsen yksinäisyys, perheen varattomuus yms. hierotaan lapsen silmille. 

Mutta miten tällainen lapsii sitten selviää aikuisena, koska ei aikuistenkaan maailmassa olla kaikkin kavereita eikä kaikilla ole yhtälailla raha. Se, että oppii pieniin pettymyksiin lapsena auttaa myös selviämään siitä elämästä aikuisena.

Luuletko, ettei niitä pettymyksiä tule ihan tarpeeksi koulun ulkopuolella? Jos on yksinäinen ja/tai köyhä, sitä ei pääse pakoon vaikka sen takia ei joutuisi kärsimään koulussa yhtään enempää kuin on pakko. 

Todellakin. Köyhän perheen lapsi ei voi harrastaa, lomailla, saada niitä pelejä ja vehkeitä yms. joita muut saa, vaikka koulu ei järjestä maksullista luokkaretkeä johon hän ei luokan ainoana köyhänä oppilaana voi osallistua. Ja yksinäinen lapsi on yksinäinen, vaikka hänen yksinäisyytensä koitettaisiin häivyttää koulussa minimiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette selkeästikkään ole olleet tilanteessa jossa koko iso tyttöryhmä menee kaverikuvaan ja yksi seisoskelee katsomassa. Kaikille hierotaan selväksi että tuo ei kuulu meihin. Vaikka muuten yhdessä olisivatkin. Tekee pahaa katsoa sivusta miten erotellaan ketkä on parempia kavereita ja ketkä ei. Usein nämä tosiaan on ryhmässä eli monta tyyppiä ja yksi tai kaksi jäävät viereen odottelemaan.

Eli kun jollekin voi mahdollisesti tulla paha mieli -> kielletään kaikilta. Tuotahan voi jatkokehittää koskemaan ihan mitä vain.

Lapset pitäisi opettaa koulussa siihen, että koulussa ollaan kaikkien kavereita eikä ketään jätetä porukan ulkopuolelle. Vapaa-ajalla saa sitten valita seuransa ihan vapaasti, mutta on tärkeää että lapset oppii myös tulemaan toimeen kaikkien kanssa. 

Psykologi youtubessa puhuikin että ennen lapsia kasvatettiin koulussa tulemaan toimeen muiden kanssa, nykyjään lapsista kasvatetaN yrittäjiä ja menestyjiä. :D

Kaverikuvat on aika uusi juttu kaiken kaikkiaan, ennen riitti pelkä naamakuva itsestään ja luokkakuva.  Kavereiden kanssa voi keskenään vaihtaa noita yksittäisiä kuvia jos on tarvetta. 

Pettymysten sietämisen harjoittelu on nykylapsille tehty aika vaikeaksi. Pettymykset kuuluvat elämään ja kaikkea ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Pettymysten sietämisen harjoittelu on nykylapsille tehty aika vaikeaksi. Pettymykset kuuluvat elämään ja kaikkea ei voi saada.

Ehtii pettyä myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu ei ole oikea paikka sille, että lapsen yksinäisyys, perheen varattomuus yms. hierotaan lapsen silmille. 

Mutta miten tällainen lapsii sitten selviää aikuisena, koska ei aikuistenkaan maailmassa olla kaikkin kavereita eikä kaikilla ole yhtälailla raha. Se, että oppii pieniin pettymyksiin lapsena auttaa myös selviämään siitä elämästä aikuisena.

Aikuisten maailmassa on tärkeää, että esim. työpaikalla osataan olla kavereita kaikkien kanssa. Vaikka joidenkin työkavereiden kanssa voidaan olla läheisempiä kavereita kuin toisten, kaikkia kohdellaan ystävällisesti ja ketään ei suljeta porukan ulkopuolelle. 

Kaverikuvat tulivat omana peruskouluaikanani, olisiko ollut kuudennella tai seitsemännellä. Muistan kun niistä puhuttiin uutena juttuna. Meillä vanhemmat sanoivat heti että se on rahanongetta ja turhuutta.

Jaha, Kuitinmäen eli kuittarin yläaste. Tuli käytyä tuolla yläaste ysärillä. 

Jos oikein muistan noita kaverikuvia oli jo silloin. 

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu ei ole oikea paikka sille, että lapsen yksinäisyys, perheen varattomuus yms. hierotaan lapsen silmille. 

Mutta miten tällainen lapsii sitten selviää aikuisena, koska ei aikuistenkaan maailmassa olla kaikkin kavereita eikä kaikilla ole yhtälailla raha. Se, että oppii pieniin pettymyksiin lapsena auttaa myös selviämään siitä elämästä aikuisena.

Kysyisin ennemmin, miten ne lapset pärjää aikuisina, joita ei ole opetettu ottamaan muita huomioon edes koulussa? 

Kyllä pitää sietää eriarvoisuutta. Demokratiaa? 

Mä muistan kun mulle palautettiin kaverikuva ja sanottiin mä en oo enää sun kaveri :D sä saat tän kuvan takas. 

Mun mielestä noi oli lähinnä todella kiusallisia 

Kaverikuvat kuulostaa jenkkilästä tulleelta rahastukselta.