Uskovaiset, kasi sydamelle: miten suhtaudutte ihmisiin jotka sanovat olevansa uskossa, mutta kayvat kirkossa vain harvoin ja elavat monin tavoin " maallista" elamaa, esim. kayttavat

Itse kuitenkin yhdistän uskossa olemisen ja tietynlaisen moraalin. Vaikka syntinen olenkin, ei sitä syntiä tarvi ehdoin tahdoin tehdä...

Kirkossa käymättömyys on sikäli " pahempi" , että et välttämättä kasva samalla tavalla uskossasi tai saa tukea muilta. Me käymme joka sunnuntai Vapaakirkossa, mutta käytämme alkoholia maltilla (saunasiideriä ja ruokaviiniä joskus).

Vierailija:

Itse kuitenkin yhdistän uskossa olemisen ja tietynlaisen moraalin. Vaikka syntinen olenkin, ei sitä syntiä tarvi ehdoin tahdoin tehdä...

Entä teetkö itse syntiä aina pelkästään vahingossa?

Vierailija:

Kirkossa käymättömyys on sikäli " pahempi" , että et välttämättä kasva samalla tavalla uskossasi tai saa tukea muilta. Me käymme joka sunnuntai Vapaakirkossa, mutta käytämme alkoholia maltilla (saunasiideriä ja ruokaviiniä joskus).

Se on tärkein syy, miksi ei kiinnosta enää käydä (niin usein).

ap

Paljonhan sitä on syntejä, mitä todellakin tehdään ehdoin tahdoin. Vai vahingossako sitä esim. petetään puolisoa?

Sanoin olevani syntinen niinkuin me kaikki, vaikka pyrin elämään moraalisesti oikein.





------------------------------------------------------------------------------

Erittelisitkö tarkemmin, mitä syntiä ihmiset tekevät mielestäsi " ehdoin tahdoin" . Anna konkreettisia esimerkkejä.

Vierailija:

Itse kuitenkin yhdistän uskossa olemisen ja tietynlaisen moraalin. Vaikka syntinen olenkin, ei sitä syntiä tarvi ehdoin tahdoin tehdä...



Entä teetkö itse syntiä aina pelkästään vahingossa?

Ottaa vain ihan hirveästi aivoon tuollaiset kommentit. Mistä tahansa uskoon liittyvästä yritetään keskustella, niin heti joku besserwisser tulee toitottamaan omaa erinomaisuuttaan. Ja kyllä, juuri tällainen henki viesteistäsi huokuu, vaikka sanotkin olevasi syntinen. Silloin kun ihminen todella kohtaa oman syntisyytensä silmästä silmään, ei hänellä ole enää varaa kehuskella itseään millään tavalla. Silloin, Paavalin sanoja lainatakseni, ihmisen kerskauksena on enää Kristus.



-21

Kuulostaa ihan anekaupan puolustelulta??



Jokainen tekee syntiä, koska olemme syntisiä. Synnistä kuitenkin tulisi haluta pois, eli elämäntavan muutos on oleellinen uskoontulon jälkeen kai? Käsittääkseni kuitenkin katuminen, anteeksipyyntö ja synnistä pois yrittäminen riittää Jumalalle? En halua kuitenkaan esittää, että tietäisin jonkin vastauksen, koska niin ei välttämättä ole. Uskon kuitenkin itse, ettei uskovan kuulu elää jatkuvasti synnissä Jumalan tahtoa vastaan, esimerkiksi tekemällä elämänvalinnan, joka on vastoin Raamattua.

En toitota omaa erinomaisuuttani. Uskon kuitenkin siihen, että ihmisen tulisi edes yrittää noudattaa tiettyä moraalia (vrt. 10 käskyä), eikä ajelehtia elämässään kuin ajopuu. Monelle tekisi hyvää perehtyä ihan oikeasti Raamatun sanaan.

-------------------------------------------------------------------------------

Vierailija:

Ottaa vain ihan hirveästi aivoon tuollaiset kommentit. Mistä tahansa uskoon liittyvästä yritetään keskustella, niin heti joku besserwisser tulee toitottamaan omaa erinomaisuuttaan. Ja kyllä, juuri tällainen henki viesteistäsi huokuu, vaikka sanotkin olevasi syntinen. Silloin kun ihminen todella kohtaa oman syntisyytensä silmästä silmään, ei hänellä ole enää varaa kehuskella itseään millään tavalla. Silloin, Paavalin sanoja lainatakseni, ihmisen kerskauksena on enää Kristus.

-21

Minä kyllä en ajattele sellaisista ihmisistä yhtään mitään.



Itsekin olen uskovainen ja tiedän kyllä, ettei se uskossa eläminen ole mikään yksioikoinen asia.



Jokainen menee tyylillään, ja itse vastaa omasta elämästään Jumalalle.

mutta kirkossa käymättömyys on minusta sikäli pahempi juttu, että seurakuntayhteys on tärkeä uskon säilymisen kannalta. Itse yritän pitää kiinni säännöllisestä ehtoollisella käymisestä ihan oman itseni takia. Huomaan, että usko ilman sitä väljähtyy, menettää teränsä ja jää elämässä helposti taka-alalle. Eli vastauksena kysymykseesi sanoisin, että alkoholin käyttäminen on minusta ok, mutta jos joku uskova ei käy kirkossa ihmettelen hiukan. Kaikilla on toki syynsä, esim. pienet lapset tai pitkä välimatka tai muita kiireitä. Mutta se, ettei ole edes mitään halua tai pyrkimystä käydä kirkossa herättää ajatuksen, että toinen on jotenkin itseriittoinen tai jotain.

Raamatussa varoitetaan liiallisesta alkoholin käytöstä kyllä eikä se olekaan suotavaa mutta jos joskus yhden lonkeron vaikka juo, ei se mitään pahenna.

ENkä nyt oikein ymmärrä, miksi AP ne tähän veti.

repikää siitä

Vierailija:

tunnen helpotusta :) rehellisesti sanoen toivoisin oman uskonelämäni olevan vireämpääkin ja mm. löytäväni paikan seurakunnassa.

Olen ollut vuosikaupalla aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Nyt vain ei enää nappaa. Syitä on monia. Uskon kyllä Jumalaan, mutta en tiedä mihin haluaisin kuulua, vai haluanko kuulua mihinkään.

Millainen sinun taustasi on - oletko aina ollut vähän seurakunnan ulkopuolella vai oletko jättäytynyt pois tiiviistä yhteydestä?

ap

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.



Raamatussa mainitaan myöskin se, että jos sinä olet antanut anteeksi niin sinunkin syntisi annetaan anteeksi. On oltava kyky antaa anteeksi rikkomukset joita sinua kohtaan on tehty. Jos sinä et tähän pysty eivät syntisi ole anteeksi annettu. Raamattu ei puhu millaisista rikkomuksista on kyse.

Anna anteeksi ja rakasta kuin omaa lastasi. Taitaa olla mahdoton yhtälö.

kirkossa, kiirastorstaina ehtoollisella. Viime vuonna en käynyt kertaakaan kirkossa.



Olen tullut uskoon vasta vuosi sitten ja kuten useimmat uskoon tulleet koen myös, että luterilainen kirkko on maallistunut liikaa ja että siinä on piirteitä, joita ei voi hyväksyä, koska ne ovat vastoin Jumalan sanaa . Haluaisin löytää seurakuntayhteyden, mutta koska minulla on pieniä lapsia, eikä mieheni ole vielä päässyt sisälle uskoon (hän on eronnut kirkostakin) seurakunnan löytäminen on hankalaa. Uskoa voi kuitenkin ylläpitää monilla muillakin tavoin kuin käymällä kirkossa. Usko on henkilökohtainen yhteys Jumalan, Isän kanssa.



Itse olen absolutisti, koska olen käyttänyt alkoholia nuoruudessani enemmänkin ja tiedän, että se ei tee hyvää ihmiselle. Myös mieheni on päässyt alkoholista kokonaan irti. Mielestäni kristitty voi käyttää alkoholia vähän, mutta toistuva humalahakuinen juominen sotii uskossaoloa vastaan. Kompromissien tekeminen paholaisen kanssa heikentää aina uskoa ja vie kauemmaksi kokemasta Jumalan läsnäoloa. Jumala antaa lisää vastuuta sen mukaan, kun ihminen kykenee kantamaan sitä.



Usko ilman tekoja on kuollut siksi, että usko synnyttää tekoja. Kun ihminen on uskossa hän haluaa noudattaa Jumalan tahtoa, vaikka ei siihen aina kykenekään, koska meissä on vielä se vanha ihminen, joka lankeaa ja kompuroi.