Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestäsi elämän hukkaan heittämistä jos ihminen on vaikka kymmeniä vuosia pois työelämästä elämänsä aikana?
15.09.2026 |
Sanotaan vaikka et tekee tosi lyhyitä jaksoja töitä, vaikka 10kk-2 v ja sitten taas 8 vuoden tauko ja sitten taas 2 vuotta työelämää. että ei oo yhtäjaksoisesti TÖISSÄ
Kommentit (40)
Minä kyllästyin hukkaamaan elämäni töissä rypemällä. Olen älykkäämpi ja köyhänä pysyn näinkin, vähemmin vaivoin. Vapauttani en vaihda typeryyksiin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä, mitä tekee sinä aikana, kun ei ole töissä. Jos lorvii kotona masentuneena, ryyppää tai on vankilassa, niin ehdottomasti on hukkaan heitettyä aikaa. Enkä tykkää siitä, että makaa sosiaaliturvan varassa eikä tee mitään.
Jos on varaa olla välillä pois työelämästä ja tekee sillä aikaa jotain, mistä nauttii, mutta jonka kustantaa itse, (matkustelu, vapaaehtoistyö, omien lasten tai lastenlasten kanssa oleminen) se on mun mielestä täysin fine. Harvalla on ehkä pidemmän päälle siihen varaa, ellei ole joku perijä tai voittanut päävoittoa lotossa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhalla kansalla oli hyvä sanonta.
"Tyhmä se paljon työtä tekee - viisas pääsee vähemmällä".
Onhan siinä päässyt vähällä, kun piiat ja rengit ovat tehneet ruokapalkalla kaikki maatilan työt.
Tuo sanonta saa jäädä sinne 50- luvulle.
Juuri näin, mä ryyppäsin ja söin bentsoja parhaimmat elinvuodet, kaikki sen aikanrn tuttavspiiri jo haudassa. Nyt eläkeiän kynnyksellä olen yksin ja harmittaa tuhotut vuodet ja perhesuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni elämä menee hukkaan, jos harrastaa vuosikausia tai vuosikymmeniä jotain golfia. Jonkun mielestä oma elämäni on esimerkki hukkaan heitetystä elämästä, koska työskentelen raksalla ja harrastan lintujen bongausta. Joku tietenkin pitää jälkikasvutonta elämää turhana ja joku päinvastoin lapsiin käytettyä elämää.
Aika subjektiivinen aihe.
Entä jos haluaa mieluummin töiden jälkeen jäävän ajan käyttää mieleisiinsä harrastuksiin eikä vain puolittain kiinnostuneena kysellä lapselta läksyistä? Ja ehkä yh: na vielä? Mielestäni mikään aika ei ole hukkaan heitettyä jos sen käyttää jotenkin hyödyllisesti ja siitä on iloa itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten on boomerit saaneet rahaa, eli kaikki yli 70-vuotiaat. Perintönä tottakait. Ihan hyvä että Malagasta häädettiin Suomeen loisimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raadoin töissä 49v:ksi kunnes tuli ties mitä välilevyn pullistumaa, jännetuppitulehdusta ym. ja keho romahti.
Täysin hukkaan heitetty terveys ja elämä josta kiitokseksi sain muutaman kymppitonnin säästöjä ja hikisen rivarin kuolevalta muuttotappiopaikkakunnalta. Samalla kun pomot jotka eivät työmaalla ole sekuntiakaan olleet elämässään tulevat vielä reissaamaan ympäri maailmaa seitsenkymppisenä.
Olisitko siis mieluummin ollut työttömänä?
Kyllä. Olisin tehnyt töitä vaikka 3kk vuodesta 12 sijasta.
Olisi terveys tallella enkä olisi viisikymppisenä ihmisraunio fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin.
Tulevaisuudessa ihmisten on lakattava määrittämästä itseään työn kautta, koska ai ja robotit vie työt. Elämä perustulolla vaatii muita mielenkiinnon kohteita, esim. henkisyyttä, urheilua, taiteita. Luontokin kiittää kun elämä ei pyöri materian ympärillä.
Tärkeintä jos itse on tyytyväinen ja tulee toimeen. Ei pidä ruikuttaa mistään, jos tuntuu että jää jostakin paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä tekee sinä aikana, kun ei ole töissä. Jos lorvii kotona masentuneena, ryyppää tai on vankilassa, niin ehdottomasti on hukkaan heitettyä aikaa. Enkä tykkää siitä, että makaa sosiaaliturvan varassa eikä tee mitään.
Jos on varaa olla välillä pois työelämästä ja tekee sillä aikaa jotain, mistä nauttii, mutta jonka kustantaa itse, (matkustelu, vapaaehtoistyö, omien lasten tai lastenlasten kanssa oleminen) se on mun mielestä täysin fine. Harvalla on ehkä pidemmän päälle siihen varaa, ellei ole joku perijä tai voittanut päävoittoa lotossa.
Masennus on sairaus, ei valinta. Ikävää, kun rinnastat sen ryyppäämiseen tai rikolliseen elämään.
Olen onnettomuudessa vammautunut ja sen seurauksena masentunut. Mieluummin olisin terve ja tekisin mielekkäitä asioita ja olisin töissä.
Työelämä on niin paskaa että se se vasta onkin elämän hukkaan heittämistä. Raataa itsensä henkihieveriin vain jonkun läskin sijoittajaporsaan lihottamiseksi entisestään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä huomasin jo aika nuoren, että minulle tärkeintä on oma perhe; mies, lapset ja koti. Ja koska se oli meille mahdollista, hoidin lapset kotona ja heidän kasvettuaan oli mahdollista reissata miehen työmatkoilla mukana ympäri maailmaa, osallistua erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, harrastaa ihan niin paljon kuin lystää jne. Ja koska minulla on ihana ja kunnollinen mies, on myös minun tulevaisuudestani, eläkkeestäni jne. tietenkin huolehdittu. En ole jäänyt mistään paitsi ja olen ollut erittäin tyytyväinen elämääni. Olen sitä edelleenkin.
Voin rehellisesti kertoa, että minulla on jäänyt varmaan 100 laulua (häävalsseja, joululauluja...) säveltämättä, koska on pitänyt väkisin käydä jossain töissä, josta saa vain lähinnä rahan elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut melkein koko aikuiskäni työtön ja koen elämäni olevan hyvin rikasta ja antoisaa vaivoista huolimatta. Rahakas en ole mutta eipä näytä perusduunarikaan olevan.
Laskin juuri, että olen aikuisiästäni ollut noin puolet töissä tai opiskelemassa, ja noin puolet työttömänä tai lasten kanssa kotona. En koe, että mikään noista ajoista on hukkaan heitettyä elämää. Paljon hyviä ja huonoja puolia kaikissa. Mutta näin kypsemmällä iällä, kun olen taas työttömänä, kaipaan yhteisöön kuulumista. Painuisin heti vaikka yliopistoon, jos olisi varaa, ihan jo senkin takia, että työllistyminen menee koko ajan vaikeammaksi.
Ei kai se hukkaan meneminen ole tuosta kiinni, vaan siitä, tekeekö suurimmaksi osaksi jotain itselleen merkityksellistä ja mielekästä. Itselläni ei ole noin pitkiä taukoja, mutta olen ollut hoitovapailla yhteensä 5 vuotta ja olen siihen valintaan erittäin tyytyväinen. Kauemminkin olisin voinut olla, mutta mieskin halusi jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kun päin vastoin. Pelkkä palkkatyön orjana raataminen koko elämän se vasta hukkaanheitettyä elämää on.
Miettiikö kukaan kuolinpedillään että "olisinpa tehnyt enempi töitä"? Toisaalta työ mahdollistaa rahaa ja rahan avulla saa elämäänsä kokemuksia mitkä sitten jääkin muistiin
Taitaa suurin osa valitella etenkin sitä ettei viettänyt enemmän aikaa lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on niin paskaa että se se vasta onkin elämän hukkaan heittämistä. Raataa itsensä henkihieveriin vain jonkun läskin sijoittajaporsaan lihottamiseksi entisestään!
Miksi moinen raivo, kun muut elättävät sinut? Se läskikin!
Riippuu siitä, mitä arvostaa elämässä. Onko työ tosiaan se tärkein. Tähän ikään päästyä huomaan, ettei mitään oleellista ole jäänyt työstä käteen, lähinnä vakavaraisuus, jonka ansiosta voi luoda sen muun kuin työajan itselleen ja perheelle mukavaksi.
Olisitko siis mieluummin ollut työttömänä?