Mikä lienee syynä, kun nainen elää sinkkuna koko nuoruutensa?

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilla toki voi, mutta on hyvä muistaa, että ei se seksi enää ole samanlaista sitten vanhana, mitä se olisi ollut nuorempana.

Eihän se, että ei ole parisuhteessa määritä sitä etteikö olisi mahdollisuus seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilla toki voi, mutta on hyvä muistaa, että ei se seksi enää ole samanlaista sitten vanhana, mitä se olisi ollut nuorempana.

Olen eri mieltä. Vaihdevuosien jälkeinen vapaus vasta rietasta ja ihanaa onkin.

Nuorena luottamuspula,  kokemattomuus, menkat, ehkäisy yms aiheuttivat usein ongelmia. Silti luulin silloin eläväni seksielämäni 

kuuminta huumaa. Vähänpä tiesin.

Monet pojat tai nuoret miehet kiinnostuivat minusta ulkonäköni takia ja olisivat kiihkeästi halunneet seksiä, mutta minä halusin löytää minulle sopivan ihmisen, joka näkee minut ihmisenä ja rakastaa minua. 

Odottaa sitä oikeaa, eikä tyydy itselleen huonoihin vaihtoehtoihin. Ihan normaalia.

Miksi pilata elämänsä jonkin tyhmän "möllin" vuoksi? M67

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilla toki voi, mutta on hyvä muistaa, että ei se seksi enää ole samanlaista sitten vanhana, mitä se olisi ollut nuorempana.

Seksiä voi silti olla.

Minä olen elänyt yksin koko ikäni. En ole koskaan esimerkiksi käynyt treffeillä, eikä minulla ole koskaan ollut edes kämppäkaveria. Aikuisikäni olen ollut täysin yksin, sillä myös työni on enimmäkseen etätyötä.

En yksinkertaisesti sovellu parisuhdekäyttöön. Olen hankala luonteenlaatu, ulkonäköni on vastenmielinen, enkä osaa olla yhdenkään lajitoverini kanssa oma itseni. En siedä läheisyyttä.

Sirä paitsi: Olen aina halunnut olla yksin. En kaipaa parisuhdetta, hellyyttä tai läheisyyttä. Haluan olla rauhassa. Siinä tärkeimmät syyt. Älykäs kyllä olen, ja työssäni melko menestynyt, mutta muita hyveitä minulla ei ole - ei ihmisenä eikä potentiaalisena kumppanina. Jotkut meistä ovat susiksi syntyneet, ja minä lukeudun heihin.

N33

No eivät kaikki halua parisuhdetta. Ei sille tarvitse olla mitään kummempaa syytä kuin se että viihtyy itsekseen.

Nuoruutensa? Eli 25 v asti? Siinähän on opiskelut sun muut, on kehittänyt itseään.

Oma valinta eli ei ole parisuhdeihminen tai sitten kohdalle ei ole osunut sellaista (miestä) jonka kanssa parisuhdetta olisi voinut ajatellakaan. Kenties nuorena tyytyi tuollaiseen vääränlaiseen ajatuksella kyllä tämä varmaan hyväksi muuttuu tmv, mutta ei sitä aikakaan saanut sujumaan ja sitten olikin myöhäistä aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa. Se vapaiden valikoima kun pienenee melko radikaalisti siinä vähän alta kolmikymppisenä ja samalla vähenee myös mahdollisuudet tavata uusia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Odottaa sitä oikeaa, eikä tyydy itselleen huonoihin vaihtoehtoihin. Ihan normaalia.

Voi myös kävellä onnensa ohi tyytymällä huonoon vaihtoehtoon josta ei hyvää tule millään. Sekin on valitettavasti ihan normaalia.

Autisti. Miehet karttaa kuin ruttoa.

Paljon kiinnostavampihan tuollainen ihminen on kuin sellainen, joka on tuohon ikään mennessä ehtinyt olla ja maata 10+ ihmisen kanssa.

Minun kohdallani syy on ja on aina ollut ruma naama. Miehet eivät ole koskaan lähestyneet ja kun itse olen aikanaan ihastuksiani lähestynyt, olen saanut aina pakit ja usein myös "oot ruma" tai "oot hirveen näkönen" haukut kaupan päälle. Enää en edes halua parisuhdetta enkä kyllä kiinnostukkaan enää kenestäkään saati että pitäis saada joku kiinnostumaan minusta. N37

Vierailija kirjoitti:

Oma valinta eli ei ole parisuhdeihminen tai sitten kohdalle ei ole osunut sellaista (miestä) jonka kanssa parisuhdetta olisi voinut ajatellakaan. Kenties nuorena tyytyi tuollaiseen vääränlaiseen ajatuksella kyllä tämä varmaan hyväksi muuttuu tmv, mutta ei sitä aikakaan saanut sujumaan ja sitten olikin myöhäistä aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa. Se vapaiden valikoima kun pienenee melko radikaalisti siinä vähän alta kolmikymppisenä ja samalla vähenee myös mahdollisuudet tavata uusia ihmisiä. 

Niin, tai sitten kohdalle ei ole osunut sopivaa naista. Kumma, että sinkkunaisen kuvitellaan edelleen haluavan parisuhteeseen nimenomaan miehen kanssa. Ei sekään ole mistään kotoisin, että kaikkia sinkkunaisia pitäisi "epäillä" lesboiksi mutta se on valitettava totuus, että naisista pitävällä naisella on vähemmän potentiaalisia kumppaniehdokkaita kuin heteronaisella. Pelkkä lesbous ei sitä paitsi takaa sitä, että kumppani olisi muuten sopiva ja valmis parisuhteeseen. Fiksu nainen seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta on mieluummin sinkku kuin alkaa epätoivoisesti viritellä jotain säätöä vain siksi, että olisi "joku".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilla toki voi, mutta on hyvä muistaa, että ei se seksi enää ole samanlaista sitten vanhana, mitä se olisi ollut nuorempana.

Seksiä voi silti olla.

Kaikki ei kiihotu seksistä jos ei ole tunteita mukana. Kiihottuminen vaatii tunteet. Jos niitä ei ole niin seksikään ei ole yhtään kivaa.

Itsellä on ollut monta syytä.

Vapaus on nro 1.

En kestä komentelua edes pomon taholta, joten miten kotonani?

Nro 2 on kuin onkin nirsous. Parhaat miehet viedään jo kouluaikana.

Nro 3 taas: jos seksi kiinnostaa vain rakastuneena, ja rakastuu harvoin, niin eipä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki vain halua parisuhdetta. Ihmiset on erilaisia.

Toivoisin että noin kaikki ajattelisivat. Jotenkin ärsyttävää kun nykyään on silleen jos mies ei vaikka 3 kymppisenä ole parisuhteessa niin saa jonkin peräkammaripojan leiman ja pidetään outona, epätoivoisena ja rassukkana, vaikkei suhdetta edes haluaisi. Itellä 15 vuotta parisuhdetta ollut ja naimisissakin osa niin voi näin sinkkuna olla normaali kun on takana meriittejä, sinkkuudesta tykkään ja ei tulisi mieleenkään mikään suhde, vapaana on kiva liidellä.  

Naisille vissiin nykyään on ok olla sinkku, sellainen itsenäinen vahva nainen tai jotain, ennen naisille oli suuri häpeä olla sinkku, vanha piika oli yksi sellainen halventava nimitys näitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki vain halua parisuhdetta. Ihmiset on erilaisia.

Toivoisin että noin kaikki ajattelisivat. Jotenkin ärsyttävää kun nykyään on silleen jos mies ei vaikka 3 kymppisenä ole parisuhteessa niin saa jonkin peräkammaripojan leiman ja pidetään outona, epätoivoisena ja rassukkana, vaikkei suhdetta edes haluaisi. Itellä 15 vuotta parisuhdetta ollut ja naimisissakin osa niin voi näin sinkkuna olla normaali kun on takana meriittejä, sinkkuudesta tykkään ja ei tulisi mieleenkään mikään suhde, vapaana on kiva liidellä.  

Naisille vissiin nykyään on ok olla sinkku, sellainen itsenäinen vahva nainen tai jotain, ennen naisille oli suuri häpeä olla sinkku, vanha piika oli yksi sellainen halventava nimitys näitä kohtaan.

Ihmetyttää parisuhteen pitäminen jonain meriittinä. Niin iso osa ihmisistä historian saatossa on ollut parisuhteessa, ettei noin tavanomaista asiaa voi pitää minään "meriittinä", kerta siihen pystyy lähes kuka tahansa.

Keskustelin tästä omien tytärten kanssa kun he olivat n 30v, kuopus nyt 24v.

Vastaus oli: Keskityn nyt työhön ja oman elämän rakentamiseen, ei ole aikaa eikä voimia alkaa ketään paapomaan ja passaamaan. 

Kun sitten näille kahdelle vanhemmalle tuli eteen mies joka otti paikkansa ja hoiti osuutensa heidän oli helppo pariutua. Meillä on upeat, aikaansaavat ja rakastavat vävyt. 

Hyvä vaan että nuorinkin ottaa oman aikansa. Ainoa hyöty ja ilo mitä itselle aikaisesta pariutumisesta oli ovat nuo vanhimmat lapset, liitto päättyi eroon jo vuosikymmeniä sitten. Nykyinen liitto on onnellinen mutta miehelle meidän onnellisuus ja hyvinvointi onkin omaa napaa tärkeämpi. Tällaisesta vuorovaikutteisesta ja arvostavasta liitosta tyttäretkin ovat mallinsa saaneet ja osaavat odottaa parasta.