Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveiset kaipaamallesi! 9/26
10.09.2026 |
Kaipuu jatkuu. Muut asiat ja asiattomuudet eivät kuulu ketjuun.
Kommentit (6664)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seurusteluaikana olisi ilmennyt piirre, joka ilmeni vasta vuosien päästä, en olisi mennyt naimisiin. En todellakaan.
Jotkut miehet osaa esittää hyvin aluksi.
Ei ollut esittämistä. Alkuun vain haluaa olla mahdollisimman hyvä ja antaa parastaan.
Vaimosi tulisi antaa lohtua ja fyysistä lämpöä. En valitettavasti voi tehdä hänen osuuttaan.
Pakko ruveta käymään siellä aikasemmin maanantaisin ja torstaisin siihen asti, että tää ykspuolinen kiinnostus menee ohi. Ja jos nähdään joskus vielä sun työpaikalla, yritän sielläkin kiertää sut kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole tuo haltija-noita-henkinen. T. Minä
En mäkään kirjoittanut noitajuttuja. Tai ole sen henkinen kun tuossa oletat. Oon enemmänkin uskossa.
Ainakin ollaan molemmat Harhoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ketään, joka sulkisi syliinsä, kun kaipaa lohtua. Kukaan ei tuo turvaa. Se on kaivettava itsestä, vaikka olisi miten turvatonta.
Ei niin. Kun kaipaisi lohtua kuulee vain "pidä turpas kiinni. Minä en jaksa kuunnella sinun mielenvikaisuutta". Lohtu on kaivettava itsestä vaikka olisi miten turvatonta.
Oletko nainen vai mies?
Vierailija kirjoitti:
Klishee on niin totta: en voi elää ilman häntä, mutten myöskään hänen kanssaan. Repivää.
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ketään, joka sulkisi syliinsä, kun kaipaa lohtua. Kukaan ei tuo turvaa. Se on kaivettava itsestä, vaikka olisi miten turvatonta.
Alat olla asian ytimessä, noinhan se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ketään, joka sulkisi syliinsä, kun kaipaa lohtua. Kukaan ei tuo turvaa. Se on kaivettava itsestä, vaikka olisi miten turvatonta.
Sulle on syli, jos vain haluat sen.
Hänen syliinsä on varattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi tulisi antaa lohtua ja fyysistä lämpöä. En valitettavasti voi tehdä hänen osuuttaan.
Kun aika oli, niin olisin vaihtanut hänet sinuun epäröimättä, mut...
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että saat lohtua vaikka sitten häneltä, kunhan joltain. Kun minulla ei ole lupa antaa.
Hän on turvattomuuden lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi tulisi antaa lohtua ja fyysistä lämpöä. En valitettavasti voi tehdä hänen osuuttaan.
Kun aika oli, niin olisin vaihtanut hänet sinuun epäröimättä, mut...
Ei mua noin vaan vaihdossa naps oteta, kasanoovaiseni.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut sinua kun olen ollut toisen kanssa. En tahallaan, kuvasi vain ei jätä rauhaan.
Tavallaan ehkä jotenkin ymmärrettävää jos elää puolison kanssa. (Vaikka kaipa sitä ajatuksiaankin vois pistää ruotuun, jos olis halua semmoseen.)
Mut jos tualla huorii ympäriinsä sängystä toiseen kaivatun kuva silmissä,niin hyvin vaikea on käsittää logiikkaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että saat lohtua vaikka sitten häneltä, kunhan joltain. Kun minulla ei ole lupa antaa.
Hän on turvattomuuden lähde.
Sellaista olen aistinut. En tiedä miksi et lähde mutta syy on varmasti hyvä. Haluaisin pitää sinua hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ketään, joka sulkisi syliinsä, kun kaipaa lohtua. Kukaan ei tuo turvaa. Se on kaivettava itsestä, vaikka olisi miten turvatonta.
Sulle on syli, jos vain haluat sen.
Hänen syliinsä on varattu.
Harmi, mutta kannattaa silti yrittää, varsinkin jos ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut sinua kun olen ollut toisen kanssa. En tahallaan, kuvasi vain ei jätä rauhaan.
Tavallaan ehkä jotenkin ymmärrettävää jos elää puolison kanssa. (Vaikka kaipa sitä ajatuksiaankin vois pistää ruotuun, jos olis halua semmoseen.)
Mut jos tualla huorii ympäriinsä sängystä toiseen kaivatun kuva silmissä,niin hyvin vaikea on käsittää logiikkaa....
Mistä ihmeestä keksit huorimisen tähän mukaan?? Mittaat omalla mittapuulla ilmeisesti
Vierailija kirjoitti:
Tein varmaan jotain väärin kun sua ei enää näy.
Turha miettiä, mee eteenpäin tai jonnekin päin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen on kuin mäkihyppy. Ensin kiivetään jäykät ja kömpelöt monot jalassa, pitkät ja hankalat olkapäätä painavat sukset olalla pitkät jyrkät portaat ylös. Reisiä vähän hapottaa ja hengästyy, vaikka pitäisi olla valmis nopeaan ja ripeään ponnistukseen, palautua pitää. Alkaa jännittää. Pitää jaksaa ja odottaa ja h-hetki lähestyy. Sitten odotellaan epävarmana sopivaa tuulirakoa. Väärällä hetkellä jos päästää irti, menee kaikki pieleen. Alas katsominen vähän huimaa, korkealla tuulee, pelottaa mitä kaikkea voi käydä. Lopulta on pakko päästää puimista irti ja antaa painovoiman viedä tai nolosti kävellä portaat takaisin alas luovuttaneensa. Pelko on läsnä mutta pelokkuus ja pako ei ole vaihtoehto. Kun lasku alkaa, ei ole enää pakotietä. On pakko mennä loppuun asti, kaikkensa yrittäminen on paras vaihtoehto edes selviytyä. Pitää ponnistaa ja heittäytyä tuulen armoille. Lopussa nähdään minne yritys kantoi ja onnistuiko alastulo. Armoton laji tuo rakastuminen. Hyppy sokeaan luottamukseen ja tuuriin vaikka jokainen vaisto huutaa vaaraa.
Tää oli hassu kun sait jotenkin sen mäkihypyn kuulostamaan iisimmältä kuin rakastumisen 😅 tosi osuva vertaus kyllä, just noin se on. Mun ongelma on, että tiedän olevani tosi hyvä laskemaan puomista irti, niin aivot huutaa että "mieti nyt vähän ennen kun kiipeät sinne typerys, koska toteat kuitenkin itsellesi että "yolo" ja lasket irti vaikket ymmärrä mitään mäkihypystä"
No itse asiassa ehkä uskallan helpommin hypätä kuin rakastua, on enemmän kokemusta mäestä ja vähemmän kaatumisia. Helpompaa sikäli joo.
Vierailija kirjoitti:
Tein varmaan jotain väärin kun sua ei enää näy.
Ehkä olit vaan väärä henkilö?
Ei ole. Entinen puoliso ei tuonut turvaa pitkiin aikoihin vaan pelkäsin viimeiset vuodet.