Lue keskustelun säännöt.
Erotako vai jatkaa yhdessä?
28.05.2007 |
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä yli 6 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Miltei koko aika on ollut tosi hankalaa. On jouduttu miehen vanhempien järjestelemien taloudellisten sotkujen selvittelijöiksi ( perheyritys ) taloudellisesti suuriin kuvioihin, joissa ei ole oikein ollut pakomahdollisuutta.
Mies on ollut koko ajan stressaantunut, torjunut minut ajoittain aika rankasti ( ei ole aina antanut koskea itseensä, kun olen halunnut halata ym. muuta läheisyyttä ). Olen ollut kotiäitinä koko ajan ja itsekin välillä väsynyt. Ilmapiiri on ollut ajoittain kireä. On asuttu asunnossa, jossa liikaa lainaa ja jota on ollut hankala saada kaupaksi järkevään hintaan. Nyt asuntoa aiotaan yrittää myydä ja mies on alkanut käyttäytyä mukavammin ( mieliala, läheisyys, avoimuus jne. ) minua ja lapsia kohtaan. Lasten kanssa on jaksanut koko ajan melko hyvin, vain minä olen saanut osakseni tylyä kohtelua.
Nyt asia on vain niin, että minä olen saanut tukea koko ajan muita vaikeuksissa ( lähinnä miestä ja miehen äitiä, joka oli välillä todella hankala masennuksensa kanssa ), kuunnella ja lohduttaa ja yrittää ymmärtää, seurata sivusta. Tänä keväänä tuolle kaikelle on tullut stoppi. Alan olla ihan väsynyt koko tilanteeseen. Kukaan ei ole ollut minun tukenani henkisesti.
Kun mies tajusi, että saatan harkita jopa eroa, on hän nyt pari viikkoa käyttäytynyt tosi huomaavaisesti ja hellästi minua kohtaan ja on luvannut pysyä sellaisena. En vain jaksa vielä uskoa, niin monta kertaa on puhuttu, että yritetään olla kivasti jne. mutta aina muutaman päivän päästä on taas tunnelma lässähtänyt. Tosiasia on, että taloudelliset vaikeudet alkavat olla voiton puolella ja kaiken pitäisi alkaa olla hyvällä mallilla, mutta miksi mulla on niin paha olla?
Naimisissa ei olla, mies on silti luvannut minulle puolet omaisuudesta ( on luotettava tuollaisissa asioissa ). Omalla puoliskollani saisin itselleni ja lapsille kerrostalo- tai rivarikolmion pienen lisälainan ottamalla. En tiedä mitä tekisin. Mies ei ole väkivaltainen ja on huolehtiva isä, mutta pelkään omien tunteideni kuolleen pitkän masiskauden seurauksena. Toisekseen olen niin väsynyt, että mulle sopisi hyvin, että vuoroteltaisiin lasten kanssa esim. vuoroviikoin, jolloin saisin levätä ja elää omaa elämää tai vaikka käydä töissä.
Olen aivan sekaisin, eikä asiaa helpota yhtään se, että olen tutustunut uudelleen nuoruudenihastukseeni, erittäin mukavaan, vapaaseen, lapsirakkaaseen mieheen, ( jonka kanssa ei kuitenkaan olla seurusteltu, mutta oltu samassa kaveriporukassa nuorempina ) ja olen melko varma, että hän saattaisi olla nyt minusta kiinnostunut, sillä meillä synkkaa niin hyvin ja se katse on niin avoin ja hellä kuten hymynsäkin, kun hän juttelee kanssani. Äh, en yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä, vai antaako vain ajan kulua?
Kommentit (16)
Vierailija:
Naimisissa ei olla, mies on silti luvannut minulle puolet omaisuudesta ( on luotettava tuollaisissa asioissa ). Omalla puoliskollani saisin itselleni ja lapsille kerrostalo- tai rivarikolmion pienen lisälainan ottamalla.
Miehesi ei voi noin vain lahjoittaa sulle puolta omaisuudestaan, jos yhdessä hankkimanne omaisuus on miehen nimissä. Joudut maksamaan kovan lahjaveron, joten huomioi sekin lainasi mitoituksessa. Helpommalla pääsisitte kun menisitte naimisiin ja sitten sumplisitte noita, jos ero tulee..
Muutoin en osaa muuta kuin toivotella tsemppiä tilanteeseenne. Harkitse ajan kanssa, ja pitäkää miehen kanssa keskusteluyhteys yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin samantyylisestä suhteesta. Nyt yhteishuoltajuus ja pystyn hengittämään!
Helppoa se ei ole, varmasti kaduttaa jossain vaiheessa.. Ajan kanssa olo paranee ja helpottuu.
mutta niin saattaisi helposti käydä jos olisin vapaa, mutta lapset on toki arvoasteikolla ykkösenä. En voi sille mitään, etten ole varma mitä tunnen miestäni kohtaan, koska olen niin pitkään saanut tylyä kohtelua häneltä.
Ajatella, että mies sanoi eilen, että voidaanhan me mennä naimisiin ja voit sitten erota jos siltä tuntuu ja saat puolet omaisuudesta. No, mä sanoin, etten voi mennä naimisiin jos siltä ei tunnu. Enkä halua mennä naimisiin kuin kerran elämässäni, onnellisesti. ap.
Ei elämä niin mene. Ota järki käteen ja katso elämääs, sulla on kaikki kunnossa kun saat oman nuppisi pelaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hätiköityä ratkaisua. Katselet ihan rauhassa muutaman kuukauden, mihin suuntaan tilanne lähtee kehittymään.
On ihan ymmärrettävää, että kun tosi vaikea tilanne vähän helpottaa, se, joka sitä on eniten pitänyt pystyssä, romahtaa. Onneksi ap sinulla tuntuu olevan erittäin fiksu mies, joka näyttää ottavat fiiliksesi vakavasti.
Mies on menneinä vuosina tarvinnut ja saanut tukeasi, nyt on ehkä aika osien vaihtua toisin päin. Anna sille ainakin mahdollisuus, tasapaino saattaa löytyä sitten ajan kanssa. Anopin pyrkisin pitämään kuviosta kauempana. Sinulla ja miehellä on ensisijainen vastuu teidän ydinperheestänne.
Voihan tietenkin olla, että ero osoittautuu lopulta oikeaksi ratkaisuksi. Mutta anna nyt edes mahdollisuus myös teidän perheellenne vielä! Ei se entinen nuoruudenrakkaus, vaikka olisi kuinka lapsirakas, ole lapsille mitään heidän omaan isään verrattuna.
Ja jos päätät erota, huolehdi ihan oikeasti, että saat jollain järkevällä tavalla puolet omaisuudesta. Jos saat läksiäisiksi taloudelliset vaikeudet, mitä voitatkaan eroamisella sitten? Kyllä niistä saa itsensä kireäksi, vaikka uusi ukko olisikin kuvioissa.
Harkintaa ja aikalisä kehiin ap!
Kai sitä perheenä olisi sitten vielä järkevintä muuttaa ja ehkä mies tosiaan muuttuu, kun vaikeudet hellittävät, niin hän ainakin väittää. Ja toisaalta pahaa tekisi ajatus siitä, että mieheni olisi joskus jonkun toisen kanssa. Enhän tiedä miten lapsiakin kohtelisi uusi nainen. Se ystävämies on myös erittäin hyvin toimeentuleva, joten hänen kanssaankaan ei rahahuolia varmasti olisi. No, en tiedä hänenkään tunteistaan, olemme ystäviä. Meillä on hauskaa yhdessä, nauramme koko ajan ja hän sanoi minun kaunistuneen vuosi vuodelta. No, en tiedä onko tuolla merkitystä, voisiko olla ihastunut minuun. Toisaalta, kaikesta huolimatta rakastan kuitenkin miestäni, sekavaa... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin mainita siitä, että mies tavallaan roikkuu nyt minussa. Hän sanoi, että varmaan sekoaisi tai tappaisi itsensä jos jättäisin hänet. En siis pysty hyvällä omallatunnolla ikinä eromaan miehestä, siitä hän varmasti pitäisi huolen, vaikka toisaalta puhuu, että saisin puolet omaisuudesta jne. En tiedä miten hankala hänestä sitten tulisi lopulta, osaa olla sitäkin ja tehdä halutessaan toisen elämästä helvettiä. Eli mulla ole käytännössä vaihtoehtoja, olen nurkkaan ahdistettu ollut tavallaan aina. ap.
Miten niin mies on luvannut sulle jotain? Aika epämääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies uhkailee itsensä tappamisella. Vaikka olisi miten vaikeaa, SINÄ ET OLE VASTUUSSA HÄNEN HENGESTÄÄN. ET! Ja huolestuttavaa on myös, jos miehesi ei oikeasti pysty seisomaan omilla jaloillaan, vaan on riippuvainen sinun tuestasi.
Jos haluatte oikeasti saada suhteen ja päänne kuntoon, teidän kannattaisi molempien hakea ammattiapua. Ehkä mieluiten erikseen, ei pariterapiaa.
Jos miehen tunnepuolen kiristysruuvi (itsemurhauhkailu) ei lopu oikeasti ja kokonaan, kannattaa kyllä pitää eroamistakin yhtenä vaihtoehtona. Mutta vaikka nuoruudenrakkaus olisi minkälainen, varakas ja muuta, hänen varaansa ei mielestäni kannata laskea YH-TÄÄN mitään. Vaikka eroaisit, ensin on saatava oma ja lasten elämä tasapainoon ja kuntoon, ajan kanssa, ei suoraan ketään uutta isäkandidaattia kuvioon.
Ja oikeasti, mistä tiedät, että tämä nuoruudenrakkaus todella on niin ihana kuin nyt tuntuu? Että auliisti kustantaisi sinun ja toisen miehen lasten menoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki lapseni olisivat etusijalla ja muuttaisin heidän kanssaan omaan asuntoon. Enkä varmaan olisi pitkiin aikoihin valmis mihinkään suhteeseen lastenkaan vuoksi. Ja raha on sivuseikka vain kaikessa. Saan itsekin ihan hyvää palkkaa jos menen töihin. Törmäsin parin sattuman kautta tuohon nuoruuden ystävään. Ja tiedän kyllä, että on tosi mukava ihminen oikeasti, tiedän hänet pitkältä aikaa ja yhteiset ystävät myös kertoneet. Hän on uskossa, olen itsekin, mutta mieheni ei.
eihän elämässä ikinä selviä ilman ongelmia, niitä tulee aivan varmasti eteen toisenkin miehen kanssa, tai yksin ollessa. Eli sitten selviät ongelmista yksin tai olet taas tilanteessa jossa uusi mies reagoi ongelmiin jollain tavalla ikävästi, ties vaikka menisit ojasta allikkoon ja päätyisit vaikka alkoholiongelmaisen kanssa yhteen.
Hullu olet jos et anna miehelle stressireaktiota anteeksi ja sitoudu vähän lujemmin suhteeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun helpotus alkaa olla käsillä. Joku saattaa esimerkiksi sairastua vakavasti. Sinä olet nyt sairastunut uupumukseen, ehkä masennukseen, kun alat ymmärtää pitkään jatkuneen tilanteen olevan takana. Hae ennemmin ammattiapua ja lääkitys. Nyt ei kannata tehdä isoja ratkaisuja, jotka vaikuttavat myös lastesi elämään voimakkaasti.
Se käänsi minunkin käsitykseni ympäri. Muuttaisin ainakin lasten kanssa omaan asuntoon, rauhoittuisin ja katsoisin sitten onko mahdollisuuksia jatkaa, vai onko ero lopullinen.
Älä nyt jaksa. Ihastukset on ihastuksia, teillä on ollut rankkaa, mutta en nyt näe mitään oikeaa syytä miksi erota.
Lapset tarvitsevat isäänsä. Ydinperhe on tavoittelemisen arvoinen asia.