Tuntuuko teistä usein siltä, että omakin sielu likaantuu, kun täällä näitä kommentteja lukee?

No ainakin, kun täältä poistuu, huomaa, ettei maailma olekaan niin sekaisin, kuin mitä näistä vauvan jutuista voisi kuvitella. Oon kyllä vähentänyt paljon täällä olemista ja huomannut, että elämä on parempaa ilman vauvapalstaa. Kesä menikin mukavasti ulkona lämpimästä ja pihahommista nauttien, mutta nyt on vähän huono sää ja tulee täälläkin oltua, mutta kohta kone kiinni ja kutomaan niitä vauvalla parjattuja villasukkia, että saa antaa ihmisille joululahjaksi :D Annan kyllä niitä vain toiveesta. 

Ei tunnu. Nämä palstan mt-tapaukset ovat minulle täysin yhdentekeviä.

Kyllä. Mutta kannattaa muistaa, ettei porukka täällä (onneksi) edusta kuin murto-osaa koko väestöstä. Yleensä kaikki ääripäät pitävät aina enemmän meteliä itsestään, ja normaalit (joita on kuitenkin suurin osa) jäävät jalkoihin.

Ja villasukat ovat ihania, käytän niitä itse joka päivä!

Ei niinkään, mutta menee usko ihmiskuntaan ja tulevaisuuteen.

Palsta ei sovi kaikiile, koska täällä voi olla monella erilaisia mielipiteitä kuin omassa kuplassaan asuvilla.

No mä haluaisin lopettaa viimeisetkin tuet jos kiitollisuus ja asenteet ovat tällaista.

Ei oikeastaan. Mielipiteitä on niin monenlaisia. Minut laittaa lähinnä miettimään miten tiettyihin mielipiteisiin päätyy.

Sieluja ei ole olemassa. Ei voi likaantua. Paha mieli voi kyllä tulla ja silloin on syytä mennä vaikka lenkille.

Täällä on ollut trolleja iät ja ajat, jotka koittaa saada reaktion aikaan. Nykyään ehkä vielä ilkeämpiä kuin ennen. Mutta ne kommentit oppii aika nopeasti sivuuttamaan, paras kun jättää reagoimatta kokonaan.

Joskus kyllä. Mutta se on ihan hyvä toisaalta välillä huomata, että itse on ihan kunnollinen ihminen, kun inhottaa tällainen kommentointi, mitä täällä harrastetaan. Vaikka kun katsot jonkun tv-ohjelman, tykkäät siinä esiintyneistä ihmisistä ja asioista ja sitten tulet tänne lukemaan, mitä muut ovat aiheesta kirjoittaneet. Kaikki on haukuttu ja paha olo oksennettu näppikseltä nettiin. Niissä tilanteissa sitä huomaa, että itellä on asiat ihan hyvin.

Ei. Ensiks... mikä sielu? Toiseks, miksi kävis niin?

Monella ihmisellä on todella vaikeaa ymmärtää maailmaa. Se näkyy monella tavalla.

Ja tosi paljon pikku-pettereitä, jotka haluais olla vanhempia ja kypsempiä kuin ovat.

Ette kai te ota näitä juttuja tosissanne? Itse suhtaudun näihin huumorilla enkä oleta kirjoittajien täällä seisovan kaikkien ulostulojensa takana loppuun asti. Kaikki meistä eivät ole saaneet ihan samoja eväitä tähän maailmaan, ja jos jonkun kirjallinen ilmaisu onkin karkeaa tai tyhmää, tarvitseeko siitä muiden pahoittaa mielensä? Ei minusta. 

Itseäni ärsytti joidenkin vuosien ajan percukirjoittaja, jonka viesteissä keskeisimmät operatiiviset sanat olivat "kurahaara" ja "visva*illu" ja oli niitä muitakin vakioilmaisuja, mutta nykyään suorastaan riemastun kun bongaan hänet jostain ketjusta , yleensä haukkumasta Sanna Marinia.