Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vieläkö Kyrköösjärves tarkenoo uira?
09.09.2026 |
Ristus ku häjysti vihimoo tuota vettä. Ruokotoon keli tääläpäin.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Isävainaa otti aikoonansa pontikkaa ja reirusti raakaa valakosipulia lenssuhunsa lääkkeeksi. Iesus ku koko tupa haisi aamulla vanhalta viinalta ja valakosipulilta.
No, tualahan jo joku kiriootti notta haisus kasvaa mutta ylettömäs niiristyy. Kasvookko vai niiristyykkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isävainaa otti aikoonansa pontikkaa ja reirusti raakaa valakosipulia lenssuhunsa lääkkeeksi. Iesus ku koko tupa haisi aamulla vanhalta viinalta ja valakosipulilta.
No, tualahan jo joku kiriootti notta haisus kasvaa mutta ylettömäs niiristyy. Kasvookko vai niiristyykkö?
Aukaasin ovet ja klasit, notta kämppä vähä tuulettuus.
Kyrpöösjärven rannalla oli ilta jo pitkällä, mutta järki oli porukalta lähteny jo hyvän aikaa sitten.
Siinä oli ensin istuttu laiturin nokas perse paliaana, saunottu niin jotta seinät notkui ja puhuttu sellaasia, joita ei päivänvalos kehtaisi eres ajatella. Hyttyset söi minkä kerkesi, lokit rääkyi rannalla ja jostaki mökiltä kuulu vanhan isännän ääni:
– Mitä helvettiä te siellä oikeen touhuatta?
Ei siihen kukaan vastannu. Ei ollu enää semmosta järkeä jäljellä, jolla olisi voinu vastata.
Aurinko painui mettän taakse, rantasaunan kiuas porisi ku perkele ja Kyrpöösjärvi kimalteli niin komiasti, jotta siinä unohtu koko maailma. Sitte joku keksi sen.
– Perkele, mennähän järvehen!
Hetken oli hilijasta.
– Jääkylymähän?
– No tietenki jääkylymähän. Ei täs ny mitään lämpöö olla hakemas.
Ja siitä se ajatus lähti leviämähän ku kulovalakia.
Ensin yks juoksi laiturille. Sitte toinen. Kolmas huusi, jotta ny mennähän eikä meinata. Viimeenenki ymmärsi siinä vaihees, jotta täähän on aivan järjetöntä – ja hyppäs silti.
LOISKIS.
Jääkylmä vesi löi ympäriinsä ja joka ainoan naama vääntyi sellaaseen ilimeeseen, jotta siinä olis voinu luulla kaikkien nähneen yhtä aikaa jumalan.
– PERKELEEN KYLYMÄÄ!
– UIMAAN NYT KU KERRAN ALOOTETTIIN!
Siellä ne sitte räpiköi Kyrpöösjärven keskellä, henki salpaantuneena ja järki lopullisesti rannalle jääneenä. Yks yritti vielä väittää, jotta tämähän tekee hyvää verenkierrolle.
– Joo, ja kohta loppuu koko verenkierto, vastas toinen.
Rannalla seisova vanha isäntä katto touhua hetken, pudisti päätänsä ja huus:
– Te ootta kyllä aivan saatanan tyhymiä!
Siihen laiturilta tuli vastaus:
– SE ON TÄÄLLÄ JO TIEDOS!
Sitte kaikki kiipesivät takaisin rannalle, sinisinä ku peltipurkit, tärisivät ku haavanlehdet ja nauroivat niin jotta vattaan sattu.
Sauna kutsui.
Ja kun ensimmäinen pääsi löylyihin, se huokaisi syvään ja sano:
– Ei ollu muuten huono reissu.
– Ei.
– Mennähän huomenna uuvestansa?
Kukaan ei vastannu.
Mutta kaikki tiesivät, jotta mennähän.
Vierailija kirjoitti:
Kyrpöösjärven rannalla oli ilta jo pitkällä, mutta järki oli porukalta lähteny jo hyvän aikaa sitten.
Siinä oli ensin istuttu laiturin nokas perse paliaana, saunottu niin jotta seinät notkui ja puhuttu sellaasia, joita ei päivänvalos kehtaisi eres ajatella. Hyttyset söi minkä kerkesi, lokit rääkyi rannalla ja jostaki mökiltä kuulu vanhan isännän ääni:
– Mitä helvettiä te siellä oikeen touhuatta?
Ei siihen kukaan vastannu. Ei ollu enää semmosta järkeä jäljellä, jolla olisi voinu vastata.
Aurinko painui mettän taakse, rantasaunan kiuas porisi ku perkele ja Kyrpöösjärvi kimalteli niin komiasti, jotta siinä unohtu koko maailma. Sitte joku keksi sen.
– Perkele, mennähän järvehen!
Hetken oli hilijasta.
– Jääkylymähän?
– No tietenki jääkylymähän. Ei täs ny mitään lämpöö olla hakemas.
Ja siitä se ajatus lähti leviämähän ku kulovalakia.
Ensin yks juoksi laiturille. Sitte toinen. Kolmas huusi, jotta ny mennähän eikä meinata. Viimeenenki ymmärsi siinä vaihees, jotta täähän on aivan järjetöntä – ja hyppäs silti.
LOISKIS.
Jääkylmä vesi löi ympäriinsä ja joka ainoan naama vääntyi sellaaseen ilimeeseen, jotta siinä olis voinu luulla kaikkien nähneen yhtä aikaa jumalan.
– PERKELEEN KYLYMÄÄ!
– UIMAAN NYT KU KERRAN ALOOTETTIIN!
Siellä ne sitte räpiköi Kyrpöösjärven keskellä, henki salpaantuneena ja järki lopullisesti rannalle jääneenä. Yks yritti vielä väittää, jotta tämähän tekee hyvää verenkierrolle.
– Joo, ja kohta loppuu koko verenkierto, vastas toinen.
Rannalla seisova vanha isäntä katto touhua hetken, pudisti päätänsä ja huus:
– Te ootta kyllä aivan saatanan tyhymiä!
Siihen laiturilta tuli vastaus:
– SE ON TÄÄLLÄ JO TIEDOS!
Sitte kaikki kiipesivät takaisin rannalle, sinisinä ku peltipurkit, tärisivät ku haavanlehdet ja nauroivat niin jotta vattaan sattu.
Sauna kutsui.
Ja kun ensimmäinen pääsi löylyihin, se huokaisi syvään ja sano:
– Ei ollu muuten huono reissu.
– Ei.
– Mennähän huomenna uuvestansa?
Kukaan ei vastannu.
Mutta kaikki tiesivät, jotta mennähän.
Ooksää kirioottanu joskus seksinovelliihin?
On niin Ristuksen tuttu käsiala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uimahousukki pärkyää puon kohoralta, mutta kyllä ne ny hetken menöö.
Olisko niis sen verran pulttuja notta vois kääntää persuuksen kohoralle?
Pultusta tuli mielehen yks "läheltä piti" tilannes aikoonansa. Porasin isoolla pylyväsporakonehella profiilihin reikiä, niin porasta tuli sellaanen pitkä poranlastu.
Se perkeles takertuu vahingos mun haalarin hihan metallisehen nappihin.
Oli vähällä jottei mun käsiki olisi lähteny pyörimähän poranterän mukana.
Hian se perkelehen lastu hairaasi olokapäästä asti irti.
Siinä oli pakko lähtiä pihalle hetkeksi rauhoottumahan ja vetämähän kessut.
Sev'verran se tilanne pelijästytti.
Olokaa varovaasia järeetten konehien kans, ja pienempienki.
Netistä oon kattonu korevireoota (gore). Sielon tosi häjyä ja raakaa materiaalia onnettomuuksista. Ihimisestä tuloo nopiaa jauhelihaa ku lähtöö pyörimähän sorvattavan kappalehen joukos.
Junan katolle tai sähkölinijahan kiivetes palat yhtäkkiä soihtuna valokaaren iskies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat muorivainaat, elikkä isän ja äireen puolelta pruukas leivontapäivänä teherä mulle oman pienen kyrsän.
Oli se hyvää, ku uunilämpöösen kyrsän halakaasi ja pisti välihin voita.
Joko ootta pistäny perunat ja juurikkahat kuoppahan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon havaannu notta ainaki Karvialla, Parkanos, Kihiniöllä ja Virroolla puhutahan palio Etelä-pohojalaasta murretta, vaikka ovakki eri maakunnasta.
Varmahan "naimakauppojen" tulosta.
Aika kummaa kans, vaikka on sillä seliitys kyllä, notta Kauhavan Lummukas puhuthan viälä aivan selevää pohojanmaata, ja kun mennähän siitä se Lappajärven suara Lappajärvelle niin olhankin Savos. Kloppina sitä ihimettelin kun joskus käythin Lappajärvellä ja siälä sanoovat myö ja työ ja sen sellaasta.
Sitä vissihin sanothan savolaaskiilaksi, kun savolaasia on kulukeentunu nuan kauas pohojanmaalle.
Oommääki kuullu sanottavan, notta savolaaskiila.
No mutta asiasta toisehen. Pohojammaa elokuvas Erkki, Seppo, Paavo ja Veikko lähti Lummukasta opettajan kans Lappajärvelle, ku sielä ne oli tottunu opettajan ammuskeluuhin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyrpöösjärven rannalla oli ilta jo pitkällä, mutta järki oli porukalta lähteny jo hyvän aikaa sitten.
Siinä oli ensin istuttu laiturin nokas perse paliaana, saunottu niin jotta seinät notkui ja puhuttu sellaasia, joita ei päivänvalos kehtaisi eres ajatella. Hyttyset söi minkä kerkesi, lokit rääkyi rannalla ja jostaki mökiltä kuulu vanhan isännän ääni:
– Mitä helvettiä te siellä oikeen touhuatta?
Ei siihen kukaan vastannu. Ei ollu enää semmosta järkeä jäljellä, jolla olisi voinu vastata.
Aurinko painui mettän taakse, rantasaunan kiuas porisi ku perkele ja Kyrpöösjärvi kimalteli niin komiasti, jotta siinä unohtu koko maailma. Sitte joku keksi sen.
– Perkele, mennähän järvehen!
Hetken oli hilijasta.
– Jääkylymähän?
– No tietenki jääkylymähän. Ei täs ny mitään lämpöö olla hakemas.
Ja siitä se ajatus lähti leviämähän ku kulovalakia.
Ensin yks juoksi laiturille. Sitte toinen. Kolmas huusi, jotta ny mennähän eikä meinata. Viimeenenki ymmärsi siinä vaihees, jotta täähän on aivan järjetöntä – ja hyppäs silti.
LOISKIS.
Jääkylmä vesi löi ympäriinsä ja joka ainoan naama vääntyi sellaaseen ilimeeseen, jotta siinä olis voinu luulla kaikkien nähneen yhtä aikaa jumalan.
– PERKELEEN KYLYMÄÄ!
– UIMAAN NYT KU KERRAN ALOOTETTIIN!
Siellä ne sitte räpiköi Kyrpöösjärven keskellä, henki salpaantuneena ja järki lopullisesti rannalle jääneenä. Yks yritti vielä väittää, jotta tämähän tekee hyvää verenkierrolle.
– Joo, ja kohta loppuu koko verenkierto, vastas toinen.
Rannalla seisova vanha isäntä katto touhua hetken, pudisti päätänsä ja huus:
– Te ootta kyllä aivan saatanan tyhymiä!
Siihen laiturilta tuli vastaus:
– SE ON TÄÄLLÄ JO TIEDOS!
Sitte kaikki kiipesivät takaisin rannalle, sinisinä ku peltipurkit, tärisivät ku haavanlehdet ja nauroivat niin jotta vattaan sattu.
Sauna kutsui.
Ja kun ensimmäinen pääsi löylyihin, se huokaisi syvään ja sano:
– Ei ollu muuten huono reissu.
– Ei.
– Mennähän huomenna uuvestansa?
Kukaan ei vastannu.
Mutta kaikki tiesivät, jotta mennähän.
Ooksää kirioottanu joskus seksinovelliihin?
On niin Ristuksen tuttu käsiala.
Kyrpöösjärven yö
Kyrpöösjärven rannalla oli ilta jo painunu pimehen puolelle, mutta järki oli poijilta lähteny jo hyvän aikaa sitte.
Saunottu oli niin jotta seinät notkui, kaljaa oli menny enemmän ku lääkäri suosittelis ja laiturilla oli istuttu kaikessa rauhas, perse paliaana ja toinen toistansa härnäten.
– Komia ilta, sanoo Jussi ja kattoo vieressänsä istuvaa Mikkoa.
– Komia on. Vaan notta sä siinä mua enemmän taijat kattella ku järveä.
Jussi virnisti.
– No mitä sitä hyvää maisemaa kauempaa kattelis.
Mikko hörähti nauruun, mutta ei siirtyny senttiäkään kauemmas.
Järvi oli tyyni. Saunan ovi narahti tuulessa. Jostaki mökiltä kuulu vanhan isännän ääni:
– Mitä helvettiä te siellä oikeen touhuatta?
– Ei mitään sellaasta, mitä sä ymmärtääs, Jussi huus takaasin.
– Sen mä jo arvasinki!
Sitte joku keksi jääkylyn.
– Perkele, mennähän järvehen!
– Jääkylymähän?
– No tietenki!
Porukka juoksi laiturilta vetehen ja karjui ku lauma tapettuja sonneja.
– PERKELEEN KYLYMÄÄ!
Kun poijat viimeen kiipesivät takaisin laiturille, ne tärisivät niin jotta hampaat kalisi.
Mikko katto Jussia.
– Sä oot muuten aika komia ku sä palelet.
– Älä ny, mä vielä luulen jotta tykkäät musta.
– Entä jos tykkäänki?
Jussi hiljeni.
Siinä oli hetken aivan hilijaasta.
Sitte Jussi hymyili.
– No sitte meillä taitaa olla yks asia vähemmän salattavana.
Saunaan mentihin taas, tällä kertaa kaharen kesken. Kiuas sihisi ja löyly nousi ympärille. Ulkopuolinen maailma jäi oven toiselle puolelle.
Mikko istui Jussin vierehen.
– Onko sulla aina ollu tälläänen suu?
– Millaanen?
– Sellaanen, jotta tekis mieli suukottaa se kiinni.
Jussi nauroi hilijaa.
– No kokeile sitte.
Mikko ei kyselly enempää.
Suudelma oli ensin varovaanen, mutta toinen tuli jo rohkeempana. Molemmat nauroivat kesken kaiken, vähän hermostuneina ja vähän onnellisina.
Ulkona vanha isäntä huusi taas:
– Joko te tuutta pois sieltä?
Jussi vastasi oven läpi:
– Ei vielä!
Mikko katto sitä ja virnisti.
– Taitaa olla pitkä yö.
– Niin taitaa.
Kyrpöösjärvi oli pimeä ja tyyni. Sauna hohkasi lämpöä, ja kaharen poijan välillä oli viimein sanottu ääneen se, minkä molemmat olivat jo pitkään tienneet.
Ja kun yö jatkui, ei kummallakaan ollu enää kiire mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikia pohojalaanen ei kysele vaan menöö uimaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikia pohojalaanen ei kysele vaan menöö uimaan.
UIMAHAN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siiton pitkä aika ku oon syöny klimppisoppaa tai klimppivelliä. Itte en oo ikänä teheny. Pitääs kokeella ku löytääs milioonan reseptin seasta oikianmoosen.
Jonkimoonen onnellisuusparometri:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/428eb607-b6c4-44e9-b45d-baedf7dc43f3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se sellaanen parometri on? Oo kuullukkaa eres.
Tulis ny jo kesä ja kärpääsiä. Paarmat härnääs heltehillä ja sääsket tekis paukamia.
Hirvikärpääsiä saa vielä kerätä ripakopallisen vaattehista ja tukasta ku käyy mettäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te annoitte järvelle tuollaisen kyrpämäisen nimen? Ette muuta keksineet? Aina muna mielessä pohjalanmaan junttipersuilla.
Jonsei tääloo järviä, niin se teherähän.
Pari tuttua miestä on teheny ittellensä jonsei ny aiva järviä, niin isoon lammen kuiteski. Hyvin ovat onnistunu, ku ei niihin oo juurikaa tullu vesikasvustoa. Niiren läpi virtaa vesi sopivasti, notta vesi vaihtuu ei levääkää rupia tulemahan. Loistavia uimapaikkoja molemmat.
Niin joo, kummallaki on ittellänsä kaivinkones. Kallihiksi olis lampi tullu vierahalla kaivattaa.
Ristus ku tuloo taas liukkahat kelit. Tie ja parkkipaikat onku tiiaasen pää. On hienoa surittaa ja heitellä perää vanhalla takavetoosella autolla (luisupulukalla).
Vierailija kirjoitti:
Joko ootta pistäny perunat ja juurikkahat kuoppahan?
Mialuummin kuoppaaain krätyysen anopin.
Vierailija kirjoitti:
Jonkimoonen onnellisuusparometri:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/428eb607-b6c4-44e9-b45d-baedf7dc43f3
Eroa Satakunnan ja Etelä-pohojammaan välillä on 0,73 kymmenystä. Emmää ny tierä onko se loppujen lopuuksi isoo ero.
Alue: Aihe vapaa
Aika kummaa kans, vaikka on sillä seliitys kyllä, notta Kauhavan Lummukas puhuthan viälä aivan selevää pohojanmaata, ja kun mennähän siitä se Lappajärven suara Lappajärvelle niin olhankin Savos. Kloppina sitä ihimettelin kun joskus käythin Lappajärvellä ja siälä sanoovat myö ja työ ja sen sellaasta.
Sitä vissihin sanothan savolaaskiilaksi, kun savolaasia on kulukeentunu nuan kauas pohojanmaalle.