Lue keskustelun säännöt.
Miten kalliita hankintoja "voit" tehdä puolison tietämättä?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään rajaa, molemmilla on omat varansa omassa harkinnassa. Kuitenkin kuuluu neuvotella vaikkapa kodin suurista hankinnoista, autosta tms. Maksaa sen sitten kumpi tahansa. Kyllä varmaan puoliso hämmästyisi, jos tulisin kotiin jonkun kalliin korun kanssa ja miettisi, että mistäs nyt tuulee. Sijotuskultaa olen ostanut.
Kun hoitaa sovitun oman osuutensa yhteisistä menoista, voi jäljelle jäävät rahat käyttää niin kuin haluaa. Mitään muuta rajaa siihen ei ole kuin se, paljonko on rahaa itsellä.
Käytännössä emme kuitenkaan yleensä osta mitään kovin kallista, koska ei tee sellaista mieli. Puolisoni tosin osti itselleen kerran 36 000 euroa maksaneen jutun harrastukseensa. Minulle se oli ok.
Ei meillä ole mitään rajaa, mutta olisi meiltä outoa tehdä mitään kovin isoja hankintoja puhumatta siitä toisen kanssa, Puhutaan niin paljon asioista kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei puolisoa minun ostelut hetkauta, mutta johtuu siitä että ollaan samanlaisia rahan käyttäjiä.
Mainitsen kyllä jos tilaan jotain tavallisesta poikkeavaa, vaikka satasen kengät, mutta ei sillä hänelle ole merkitystä.
Kummallakin on omaa käyttörahaa, laskut maksellaan kutakuinkin purkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat rahat, eli jos yhteisiksi sovitut menot hoidan osaltani, niin muu ei kuulu puolisolle.
Kyllä mä mainitsen jos suunnittelen esim auton vaihtoa. Kesäkuussa olin lapsemme kanssa reissussa, 5000€, en kysellyt mutten salaillutkaan.
Nyt mietin loppulainan maksamista perintö-/sijoitusyksiöstäni 28000 ja pientä fiksausta keittiöjärjestykseen ~ 1500... Kerron mitä teen kun olen tehnyt päätöksen ensin itse. Annan sen lapsemme käyttöön alihintaisella vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat rahat. Mutta kyllä autosta, veneestä tai rempasta on hyvä neuvotella. Mut ruohonleikkurin tai pesukoneen voi ostaa ominpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ostan vaikka vitosen kukkakimpun tai käyn kahvilla kaverin kanssa. Jos ostan vaikka kengät tai puolisoni ostaa takin, sitä ei tehdä ilmoittamatta toiselle.
Ollaan yhteisesti sovittu rajaksi kymppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ikinä haluan. Toki isoista asioista keskustellaan yhdessä, enkä menisi esimerkiksi ostamaan olohuoneen sohvaa tai tekemään keittiöremppaa hänen mielipidettään kysymättä. Kyse ei kuitenkaan ole hinnasta, vaan siitä, että rakennetaan yhteisistä tiloista sellaiset, joissa molemmat viihtyvät.
Kerroin sijoitusasunnon ostosta vasta, kun kaupat oli jo tehty. Olin kyllä yleisellä tasolla aiemmin sanonut, että harkitsen sellaisen ostoa. Eli ei mitään rajaa. Meillä on omat taloudet.
Vierailija kirjoitti:
No ostan vaikka vitosen kukkakimpun tai käyn kahvilla kaverin kanssa. Jos ostan vaikka kengät tai puolisoni ostaa takin, sitä ei tehdä ilmoittamatta toiselle.
Hui, olisi kyllä aika kauheaa, jos kumppanin kanssa täytyisi sopia jopa omien vaatteiden ostamisesta. Kokisin tuon todella kontrolloivaksi etten saisi omia rahojani käyttää niihin asioihin mitä tarvitsen.
Ei me olla erikseen sovittu mitään tiettyä rajaa. Yleensä isompia hankintoja pohditaan ja vertaillaan yhdessä. Olen kyllä ostanut esim. 25k auton ihan hetken mielijohteesta ja sitten vaan ilmoitin miehelle, että ostin auton. Ei hän ollut moksiskaan, itsepä autoni maksoin. Sama toimisi myös toisin päin. Me on sovittu lähinnä että perusmenoista toinen maksaa asuinkulut jne ja toinen ruuat ja lasten kulut, sillä päädytään aika samanlaisiin menoihin ja niiden jälkeen kumpikin tehköön omilla rahoillaan mitä tahtoo.
Yhteiset kulut maksetaan yhdessä, loput on omaa rahaa. Lapsetkin on yhteisiä, niitä useampi, kimpassa oltu yli neljännesvuosisata.
Vuoden sisään olen ostanut pari sähköautoa ja moottoripyörän, ei tarvi kysellä kun omillani ostan. M43
Ei ole rajaa, viimeksi ostin 190 000 euron kaksion sen enempiä selittelemättä.